Vs: Pariin viikkoon ei kuvaakaan Komppaan teemua. Ensimmäinen valoisa talvipäivä helmikuun alkupuolella......
Vs: Pariin viikkoon ei kuvaakaan En tiedä kutsuako sitä väsymykseksi, mutta mulla kuvaaminen on usein vähän kausiluontoista. Voi mennä joskus kuukausikin, etten kuvaa yhtään. Sitten taas seuraavana kuukautena löytyy paljon kivaa kuvattavaa... Tai ehkä se on kuvaustapani. Pikku pokkari kyllä kulkee aina mukana varalta, mutta noin muuten lähden erikseen kuvaamaan jos meinaan kuvia ottaa. En siis kuljeskele kuvaamassa päivittäin tms. Mulle tää tyyli sopii, pitäähän niitä filmejä joskus ehtiä kehittelemäänkin, kuvia vedostelemaan jne...
Vs: Pariin viikkoon ei kuvaakaan Ite ainakin kuvaan sitä mitä haluan kuvata, ei oo painetta vaan valokuvata koko ajan jotain, vaikka välillä tuleekin puoliväkisin räpsittyä, mutta se on ehkä enemmän sitä että tekee mieli käpistellä kameraa. Talvella kuvaan vähemmän enkä kyllä anna sen häiritä isommin, odottelen vaan kevättä tai parempia aikoja. Kyllähän täälä intternetissä aina tulee mieleen eri keskusteluista että kerääkö vain välineitä vai kuvaako, mutta ei kannata antaa häiritä.
Vs: Pariin viikkoon ei kuvaakaan Minullakin on välillä sellaisia kausia kun kuvaaminen ei maistu laisinkaan, ja kyllä se into aina palaa, ja itsekin palaa entistä kirkkaammalla liekillä. Parin viikon tauko ei ole aika eikä mikään, eli ei kannata huolestua. Ei se ole sairaus vaan vaikka itsepohdiskelulle tarvittavaa aikaa, ja sitä tulee käsitelläkin sellaisena, huolestumatta. Koko talven ajan ainakin minulta on puuttunut tuo into tehdä ja touhuta, liikaa itsekritiikkiä ja pikkuista masennusta. Kyllä se keväällä palailee.
Vs: Pariin viikkoon ei kuvaakaan Eipä se aina huvita. Väkisin on turha yrittää, turhautuu vaan enempi ku lopputulokset on huonoja. Taiteellinen paussi välillä on varsin jees.
Vs: Pariin viikkoon ei kuvaakaan Harvemmin mulla semmosta on ettei huvittais kuvata, mutta sitä kuvattavaa ei niin paljoa ole, kun ei ihan mikä vaan kelpaa. Kuvaan semmosta mikä mua kiinnostaa, mutta jos ei sopivasti oo tarjolla kuvattavaa niin en sitä väkisin hae.
Vs: Pariin viikkoon ei kuvaakaan Tovi Zen -kuvaamista aika-ajoin on itellä toiminut, kun touhu tuntuu tahmealta. Siinä kerääntyy muistiin läjä kuvausaiheita, joita koitan sitte tallentaa myöhemmin kameralla ja keksiä uusia matkan varrella. Pää tyhjänä kameran ulkoiluttaminen turhauttaa täysin. Välillä on kyllä hyvä tehdä jotakin ihan muuta ja unohtaa koko kuvaus hetkeksi.
Vs: Pariin viikkoon ei kuvaakaan Parin viikon tauosta motivaatiossa nyt ei kannattane murhetta ottaa.. Mulla tuli usean vuoden jakso jolloin kuvia tuli otettua muutama vuodessa. Harrastuskin alkoi tosin joskus reilut 15 vuotta sitten. Jos asian kokee omakseen ei se mihinkään katoa vaikka välillä tuleekin hiljasia aikoja, sillonhan sitä toimii ehkä enemminkin sen inspiraation ja luovuuden varassa kun ei väkisin kuvaa kalenterin mukaan. Uutuuden viehätys tietty on aina aivan omanlaisensa, kaikessa. Ehkei sen hävittyä kuitenkaan kannata lyödä heti hanskoja naulaan vaikkei tulokset olekaan mestareiden tasolle heti kiivenneet. Ehkä on vähän turha odottaa tekniikan ja elämän rytmin kiirreellisemmäksi muuttumisen muuttavan ihmisen kehittymistä siten että kykenisi lyhyessä ajassa saavuttamaan tuon. Mulle ainakin on valokuvaus ollut pitkäjänteistä toimintaa ja harrastuksena sellanen onkin antoisaa ja mielekästä ja tuntuu sitä koko ajan oppivansa ja ymärtävänsä asioita uudella tavalla. En mä ainakaan koe sitä minään kilpailuna kuka tekee hienommat kuvat vaan jokainen näkee kuvat omalla tavallaan ja saa niistä kuvista sekä kuvaamisesta sen oman mielihyvänsä. Jos mitään mielihyvää ei tule saattas pieni itsepohdiskelu olla paikoillaan mikä siinä harrastuksessa on alunperin kiinnostanut.
Vs: Pariin viikkoon ei kuvaakaan Ei ole murheita asiasta otettu. Lähinnä on mukava kuulla että en ole ainut asian kanssa. Niin no ne maisemat minua kiinostaa myös aina. Siitä tulikin mieleen että en ole paljoa niitä maisemakuvia täällä ottanut esille. Teenpä parannuksen heti kun kerkiän. Nyt lenkille lumituiskuun, ah, mutta ilman kameraa. Mulla tahtoo olla niin että lenkit ja muu liikkuminen tapahtuu ilman kameraa ja sitten menen ihan erikseen kameran kanssa ja yritän kuvata. Joskus tuun takas kuten hurjina kalastus nuoruus vuosina "pallit pataan" periaatteella.
Vs: Pariin viikkoon ei kuvaakaan Kaikista paras on kun alentaa itsensä harrastajasta satunnaiseksi näpsijäksi. Sillon ei tule paineita suorituksista. Mä olen ihan satunnainen näpsijä nykyään.
Vs: Pariin viikkoon ei kuvaakaan On sitä kyllä laiskistunut tässä vuosien varrella. Ennen mulla oli kamera mukana talvellakin lenkeillä jne. Tänä talvena en oo ottanut kuin pari hassua maisemakuvaa. Studion lämmössä onkin kivempi kuvata näin talvella =) Mut sitten muutoin onkin kamera maannut laukussa. Sillon tulee kuvattua, kun oikeesti halu kuvata tai on jotain kuvattavaa...
Vs: Pariin viikkoon ei kuvaakaan Jaska, puhut vähän mutta asiaa. Itsensä alentaminen harrastajaksi on parempi kuin että joku pudottaa minut pilvilinnoista alas. Voipi olla että viimesyksy oli masentavan pimeä ja pitkä, joten toipumiseen vaan menee aikaa. Mutta kohta alkaa olemaan aurinkoa myös vapaaaikana, ettei kaikki aurinko paista töissä ollessa. Eiköhän aurinko saa minussakin vipinää.
Vs: Pariin viikkoon ei kuvaakaan Totta joka sana. Paitsi että sunnuntaina voi kyllä kuvata jos on valoisan aikaan hereillä
Vs: Pariin viikkoon ei kuvaakaan Mulla tuntuu olevan usein kuvaus-burn out. Ei vaan jaksa, eikä innosta hetkeen kaivaa kameraa vaikka näkisi ympärillään paljonkin kuvattavaa. Useimmiten tälläinen fiilis menee ohi jonkin ajan kuluttua, tai sitten kun kehittelen uuden projektin/syvemmän tarkoituksen kuvaamiselle. Dont worry, kyl se siitä.
Vs: Pariin viikkoon ei kuvaakaan tänään kun on tällainen inhorealistipäivä eikä ollenkaan sellanen fiilistelypäivä niin on hyvä ottaa rationaalista kantaa tällaisiin aiheisiin. Töihin kun pimeällä lähtee ja kotiin pimeällä tulee niin koskas sitä kuvaisi? Toinen juttu on työjono. vauva ja hääkuvia ja lisätilauksia riittävästi, vaikkei olisi mitään pisnesjuttujakaan, luvattuna ja tekemättä niin tulee sellanen fiilis että hommia on niin ettei roskapussia enää jaksa viedä - ja kyse piti olla kivasta asiasta?!?
Vs: Pariin viikkoon ei kuvaakaan Silloin kun kuvaus ei iske, ei missään nimessä kannata myydä mitään pois. (koska niitä samoja leluja joutuu ehkä ostamaan hetken päästä takasin) Itsellä on kamera pysynyt repussa varmaan ainakin 2-3vkoa. Tilanne ei ahista, koska on niin paljon kaikkea muuta tekemistä. Kaikki aikanaan.
Vs: Pariin viikkoon ei kuvaakaan Tuleeko jollekin ihan oikeasti morkkis jos ei kuvaa pariin viikkoon? Mä en ole kuvannut mitään koko talvena (paitsi paria mallia kotona) eikä haittaa yhtään. Kesät ja syksyt ovat kuvausta vartn, talvet on kuvien muokkausta varten. Ja onko se joku must etää pitää pakottaa itseään kuvaamaan vaikka kuvattavaa ei ole?
Vs: Pariin viikkoon ei kuvaakaan Vastaan koska olen viestiketjun aloittanut. [QUOTE> [/QUOTE] En tiedä tuleeko joillekkin. Itselleni ei tule. [QUOTE> [/QUOTE] Ei ole must. Ja kommentoin: Kuvattavaa on aina ympärillä. Saanko minä ympäristöstäni mitään irti onkin toinen juttu josta vois tehdä oman keskustelun.
Vs: Pariin viikkoon ei kuvaakaan Kannattaa sitten vaikka kokeilla jotain muuta harrastusta välillä. Mulla menee vähän koko elämä semmosissa sykleissä. Mikään ei oikeen jaksa kiinnosta 2vk kauempaa. Syksyllä oli kyllä hienoa kuvauskelejä kun oli märkää asfalttia yöllä usein jaksolla. OOn todella laiska mutta yhtään viikkoa ei mene ettenkö ees yhden kuvan ottaisin. Tämä valokuvaus on mulle vähän semmonen elämäntapa ja ottaa noi hiljaisemmat hetket koville, työ se ei ole ja ehkä hyvä niin. Itsellä tuppas usein jäämään kalusto reppuun, sitten vaihdoin pienempään ja kamera kulkee mukana aina, ja kuvia tulee jos tulee. Nyt vielä syksyllä iski aika paha masennus päälle ja se kyllä söi miehestä voimat ja innon kokonaan, toivottavasti tästä selviää. Enemmän ku kuvaa ni huomaa mitä kalustoa todella tarvii, itselle on täs parin vuoden aikana riittänyt vallan hyvin leica ja yksi kiinteä putki. Muut kalustot seisoo kaapissa, olen vaan niin huono luopumaan mistään, paitsi kun on pakko kun rahat loppuu tms