Vs: Split grade printing Noinhan se zonetus teoriassa menee... muttei ihan käytännössä. Vaikken split-grade -fundamentalisti olekaan, niin se pitää totuuden nimessä sanoa, ettei siinä sen enempää työtä ole kuin perinteisellä menetelmällä, jossa ensin haetaan valotusaika huippuvalojen mukaan ja sitten jyrkkyys varjojen mukaan. Splitissä haetaan vain huippuvalojen valotus loivalla jyrkkyydellä ja varjojen valotus jyrkällä. Molemmissa noin periaatteessa sama työmäärä, joskin yksi etu splitillä on: Ei tarvitse välittää jyrkkyyksistä pätkänkään vertaa - riittää että hakee niillä ääripäillä valon ja varjon kohdalleen. Tasalaatuisilla negoillahan jälleen teoriassa nämä ajat pätevät sitten kaikille kuville. Jotta jos vaikka kuvaa zonella ja vedostaa suoria printtejä, vähän kuin diafilkkaa kuvais niin spiltin ja perinteisen välillä ei ole työmäärällistä eroa. (niin ja sitten se, että splitillä pitäisi saaman hieman laajempi sävyskaala paperille kuin perinteisellä yhdellä jyrkkyydellä - vaan menes ja totea tuo jotenkin käytännössä
Vs: Split grade printing No sitä mä ainakin teen ja GF onkin todennut, kuinka helppoa vedostus on kun kuva on valmis jo negana. Papru koneeseen ja napin painallus ja se on siinä. Näin sen pitää mennä. Kuulostaahan se toki hienolta ja saa siinä ittestään tärkeän, kun voi selittää kuinka valotin tuohon tällä tuota ja tuohon sillä tätä. Mut nää on just niitä juttuja, etten mä jaksais. ps. Anseli, sul on hieno ava !
Vs: Split grade printing No kyllä minäkin alkuun tein vaan liuskan jota valottelin eri aikoja. Jyrkkyys oli yleensä valittu jo etukäteen miettimättä sen enempää. Sitten vaan naps ja kops ja kuva oli valmis. Alkuun tuo riitti, mutta kun Olli opasti miten homma pitää tehdä, niin sitten vasta oppi ymmärtämään miten tuo homma pitää tehdä systemaattisemmin ja siten, että saa sellaista jälkeä kun haluaa. Mutta jokainen tekee tyylillään. Ei kai siinä mitään. Ja ei tuo vedostaminen niin vaikeaa ole, vaikka sen systemaattisemmin tekeekin. Itse asiassa tuo F-Stop printting nopeutta ja helpottaa melko pirun paljon. Ja paperia menee hukkaan paljon vähemmän kun ei tarvii arpoa niitä valotusaikoja ilman kättä pidempää. Ja jos pirusti haluaa helpottaa elämää, niin hankkii harmaakiilan ja vedostaa sen kaikilla jyrkkyyksillä. Siitä sitten vaan yks koepala, ja katsoo harmaakiilasta mitä pitää tehdä valotusajalle ja jyrkkyyksille. Helppoa eikö? Tosin enpä itse ole tuota ihan hetkeen tekemässä. Jotenkin harmaakiilojen vedostus ei ole yhtä seksikästä kun oikeitten kuvien
Vs: Split grade printing Onneks olkoon... Itse en vain millään saa negatiiveista irti suoralla printillä mitä haluan, sillä nykyään lähes jokainen vedos, jonka teen sisältää jonkin verran lisävalotuksia tai varjostuksia. Ehkä tuo johtuu siitä, että en osaa kuvata kunnolla...
Vs: Split grade printing Olet siis sitä mieltä, että ensin pitäisi laukoa sata rullaa filmiä ja opetella ensin niiden kehitys täydellisesti ja sitten vasta vedostamaan? Mistä olet itse aloittanut? Sata rullaa filmiä ja niiden kehitystä..
Vs: Split grade printing Ei siihen tarvitse kuin yhden rullan: valottaa oikein ja kehittää filminvalmistajan ohjeen mukaan. Kun perusasiat on hanskassa, niin sitten voi yrittää kaikenlaista muuta.
Vs: Split grade printing Eipä juuri tarvi. Ainaki noi mun studiokuvat on semmoisia, että olis turhan nysväämistä.