Löytyykö tuosta split grade printing -tekniikasta minkäänlaista kirjallisuuteen liittyvää opasta? Eli siis kirjaa? Entäs olisiko netissä mitään linkkiä, mistä tuohon tekniikkaan voisi tutustua? Harjoittelin tänään ensikertaa moniastepapereilla. Etsin ensin sen loivimman ajan ja sitten tummimman. Nyt tumma pää onnistui loistavasti. Vaalea paloi puhki. Olisiko minun pitänyt arvioida sen vaalean puhkipalaminen jo ennalta?
Vs: Split grade printing minä teen näin (kuvista tulee aina liian tummia). koepalat: ensin varjokone mallin naamasta 4 koepalaa 2,4,8,16 sekkaa jne.. ja valitaan se jossa musta saa riittävän mustan sävyn esim. 7 sekkaa. valokone, valotetaan koepalat aina 7 sekkaa varjolla ja 2, 4, 8, 16 sekkaa valolla. ja jatkuu ja jatkuu... koepaloista saadaan sitten suoraan että paras oli 7 sekkaa varjoa 5 sekkaa valoa. varjo on magentat täpöillä ja valo on yellowt täpöillä vai toisinpäinkö se oli, mutta siis jyrkkyydet 0 ja 5.
Vs: Split grade printing Kirjasta "Way beyond monochrome" (Lambrecht & Woodhouse) löytyy pari lukua splitistä. Vaikka eivät kovin paksuja lukuja ole, asiaa löytyy. Luvuista ensimmäinen on Lambrechtin kotisivuilla (darkroomagic.com - This website is for sale! - darkroomagic Resources and Information.) ikäänkuin tutustumisena kirjaan, pdf. Löytyy myös hyvä juttu valotusajoista vedostuksessa. Noilla pääsee mielestäni jo hyvin alkuun. Kirjaa suosittelen kyllä muutenkin, erittäin asiallinen, lähtee melko perusjutuista mutta luettavaa löytyy kyllä todella edistyneisiinkin testeihin, tekniikoihin jne. Omani ostin bookplussalta
Vs: Split grade printing Lambrechtin ja Woodhousen kirjassa Way Beyond Monochrome on pari kappaletta myös split grade printtauksesta. Kirjaa voi lämpimästi suositella muutenkin. Chris Woodhousen kirjoittama kappale on saatavissa PDF-tiedostona Lambrechtin sivuilta darkroomagic.com - This website is for sale! - darkroomagic Resources and Information. kirjan esittelysivulta valikosta Book. (Woodhousen sivuilla http://www.ktphotonics.co.uk/classicmain.html linkki on väärään kappaleeseen).
Vs: Split grade printing AnselAa lainaten (kaivoin itsellekin esiin tuon kun taas alko kiinnostamaan): http://groups.google.fi/group/sfnet.harrastus.valokuvaus/browse_frm/thread/63e191221096d0d7/743d7b7e09fa00ad?lnk=st&q=split+printing+author%3Asimo+author%3Asalanne&rnum=2&hl=fi#743d7b7e09fa00ad
Vs: Split grade printing Idea on hallussa minullakin. Kysyisin, että otatko tuon varjokoneen testipalojen jälkeen hieman varoja sinne mustaan päähän? Eli jätätkö sen mustan hieman harmaaksi? Vaikuttaahan valokonekin sinne hieman? Vai etsitkö heti sen oikean mustan? Ja sitten miksi valotat 2,4,8,16? Miksi ei 2,4,6,8,10,12,jne..? Ja teetkö koepalat jokainen erikseen, vai sillein peittämällä? Itse teen peittämällä. Paperia kuluu muuten niin pirusti.. En toki tee kokonaisesta arkista testipalaa! EDIT: [QUOTE> [/QUOTE] Tuollainen löytyi tuolta eräästä linkistä. Olenko käsittänyt asian väärin? Siis jos käytän suodinta numero 5, se ei vaikuta lainkaan huippuvaloihin?
Vs: Split grade printing 00 ei vaikuta juurikaan tummaan (jollei 5-aika ole tosi lyhyt), mutta 5 suodin taas vaikuttaa vaaleaan päähän vähän, etenkin jyrkemmillä kontrasteilla olevassa lopputuloksessa missä 5-suodinta on paljon. Lue nuo Way Beyond Monochrome-kirjan pdf:t läpi, siellä on kerrottu aika seikkaperäisesti tuokin. Yksi ääni lisää muutenkin tuolle opukselle. Harhalaukauksilta pääsee kun tekee vaikka ensin 5-suotimella varjot ja sitten kohdallaan olevan varjon päälle kirkkaan pään koesarjan. Jossain tapauksissa on tosin kätevämpi tehdä juuri eri järjestyksessä nuo valotukset, jolloin joutuu vähän arvioimaan sitä tummumista 5-suotimen kohdalla. Tilanteen ja mieltymysten mukaan. Eroa voi tulla myös, jos koepätkää tekee vaikka 2s pätkän aina lisäten, koska vaikka 5x2s ei ole sama kuin 1x10s, kun lampussa on syttymisviive. Ei liity sinänsä vain splittiin mitenkään.
Vs: Split grade printing sanotaanko että pupillissa on mustaa jos oikein hyvällä toivolla ja oikesta kulmasta katsoo, muuten musta on vajaata, tai tekstuurista. opin sen ollilta. pääsee kerralla kartalle. valotetaan filkkakin samalla sarjalla. leikkaan koepalat erikseen ja teen ne erikseen, kaikki tärkeästä kohdasta, se säästää isoa paperia. minustakin se on näin, mutta riippuu tietty valotusajastakin hiukan.
Vs: Split grade printing Tuo valotussarja 2,4,8.. on f-stop-valotusta, siis paperia valotetaan aukkojen mukaan, jolloin eri valotusten keskinäiset erot ovat visuaalisesti samanlaisia. Kun valotat sarjaa 2,4,6..jne, on suhteellinen ero alussa aukon verran ja esim. 12 ja 14 sekunnin välinen ero on varsin pieni. Suosittelen lukemaan Lambrechtin sivuilta myös kappaleen f-stop-printtauksesta. Koepalojen tekeminen on käytännöllinen juttu. Kun haluat hakea oikean valotuksen loivalla suotimella kuvan tärkeälle valokohdalle tai oikean valotuksen tärkeälle varjolle jyrkällä suodatuksella, niin näiden kohtien pitäisi tietenkin osua juuri siihen oikeaan valotusvyöhykkeeseen. Siksi olisi parempi tehdä jokainen koepala erikseen oikeasta kohdasta ensin toisella ja sitten toisella suodatuksella. Split-valotuksella siitä tulee kuitenkin melkoista koepalavoimistelua. Siksi kai useimmat tekevät ensin yhdelle koepalalle sarjan valotuksia ensin toisella suodatuksella (minä aloitan yleensä loivalla suodatuksella ja haen oikean valotuksen vaalealle sävylle). Kun oikea valotus sille on löytynyt, valotetaan toinen koepala ensin kokonaan ensimmäisen suodatuksen oikealla ajalla ja sitten vyöhykkeittäin valotussarjana toisella suodatuksella ja toivotaan, että näin löytyy koko kuvalle oikean valotukset kummallakin suodatuksella. [/QUOTE] Riippuu sekä käytetyistä suotimista että paperista. Periaatteessa saattaa olla niin, että jyrkkä suodatus ei vaikuta huippuvaloihin tai loiva suodatus tummiin sävyihin, mutta käytännössä useimmiten näin ei ole. Käytännössä ensimmäistä valotusta joudutaan usein hieman vähentämään kun toinen valotus tulee "päälle".
Vs: Split grade printing Printtasin nuo pdf:t ja lueskelin jo sen split grade printing -osan. Kiitoksia vinkeistä! Mutta sitten herää heti kysymys? Miten kontrastisen kuvan voi tehdä toidella tavalla? Olisiko se ehkä parempi? Helpompi oppia, tai jotain? Yritän opiskella tämän split-tekniikan mutta olisi mukava tietää, miten sen voi muutenkin tehdä?
Vs: Split grade printing kokeilemalla eri jyrkkyydet eli suodatukset, eli pistää suoraa oikeat arvot magentalle ja keltaselle. mutta vienee ainakin alkuun useamman koepalan ja aikaa. tietty jos oppii silmällä arvioimaan tai muuten arvaa oikean suodatuksen heti...
Vs: Split grade printing No en tuota menisi ihan heti allekirjoittamaan, että menee enemmän aikaa. Vaikka Splittaamalla on mahdollista säätää jyrkkyyttä portaattomasti, ei se ihan kuitenkaan noin mene. Sillä kuitenkin niitä valo- ja varjovalotuksia säädetään stepeissä, jotka yleensä ovat kuitenkin lähellä 1/2 pykälää jyrkkyydessä. Ihan suoraan vedostamalla nykyään minulla ei mene hirveän montaa koepalaa valotuksen ja jyrkkyyden säätöön. Itse käytän Ollin ohjeiden mukaan nykyään pääsääntöisesti normaalia vedostustapaa: 1. Säädetään valotusaika filtteriasetuksilla 0 siten, että highlightit ovat kohdallaan - Koepalat kaikki aina samasta kohdasta => tärkeimmät huippuvalot kuntoon 2. Säädetään kontrasti koepaloilla tärkeiden varjojen kohdalta samalla valotusajalla mikä kohdassa 1 saatiin aikaan. 3. Koevedos noin 1/4 - 1/2 kuva-alasta, josta tarkistetaan valotusaika ja jyrkkyys 4. Suora printti koko kuvasta 5. Tarpeelliset dodge/burn kokeilut & reunojen lisävalotukset Split-grade printing on kyllä hyvä tapa säätää valotus ja jyrkkyys, mutta melko työläs jos ei ole erillistä filtterisettiä. Väripään säätelyssä menee hermot Mutta jos pitää varjostaa jotain kohdetta joko valo tai varjovvalotuksen aikana, niin tuo on ainoa järkevä tapa hoitaa asia.
Vs: Split grade printing Minulle jäi hieman epäselväksi nuo vaiheet 1-3. Tehdäänkö testipala filtterillä 0 ja sitten aikojen ja kuvan mukaan arvotaan mahdollinen muu filtteri? Vai mitenkä? Voisiko joku selittää tämän? Haluaisin nimittäin kokeilla..
Vs: Split grade printing teoriahan menee niin että valotusajalla valot kuntoon ja jyrkkyyden säädöllä musta kohdilleen. http://www.sksl.fi/sksl/kurssit/yleista_koulutuksesta.html <- kun on noin kova nälkä, niin sä saisit vilmimies jostain pätevästä mustavalkokurssista vähän saatanasti irti, hei. tinkkapautit.
Vs: Split grade printing Eli uudemman kerran hieman ehkä selkeämmin. 1. Haarukoidaan koepaloilla oikea valotus huippuvaloille filtteriasetuksilla 0 - Vaaleat sävyt eivät muutu oleellisesti jyrkkyyttä muutettaessa, kun valotusaika pysyy vakiona - Koepala tietenkin tärkeimmästä vaaleasta sävystä, esim. pärstästä henkilökuvassa 2. Haarukoidaan kohdassa 1 saadulla valotusajalla jyrkkyyssarja, esim. 1, 1.5, 2, 2.5, 3, 3.5, 4 - Vertaillaan palasia ja valitaan parhaan tuloksen antava jyrkkyys - Koepala tietenkin tärkeimmästä varjokohdasta 3. Otetaan suurempi koepala, jonka perusteella mahdollisesti korjataan hieman vielä valotusaikaa
Vs: Split grade printing Valotuksen koeliuskoista voi katsella myös kontrastia suuntaa antavasti. Jos vaikka sopivaan valotukseen nähden 1/3 aukkoa enemmän valotettu on varjojen tummuuden puolesta ok, on karkeasti 1/2 pykälää jyrkempi kontrasti oikea. Sotii toki kaikkia sääntöjä vastaan muutella montaa parametria samalla, mutta toimii. (Tarkemmat perustelut ja teoria löytyy muuten tuosta Way beyond monochrome-kirjasta). Kontrastin katselu koeliuskasta on tosi hyödyllistä joskus. Pakko mainita, että vaikka tuo kirjanen on hyvä, on se aika raskasta luettavaa joillekin, koska densitometriaan ja käyrien katseluun on päästävä ensin sisälle. Kirjan teoriat pettävät myös ääripäiden kohdalla jos ollaan tosi tarkkoja, koska kirjan malleissa linearisoidaan todellisuudessa s-mallinen ominaiskäyrä. Tätä mallinnustapaa ei suoraan ole missään mainittu ja ero vähäinen, ääriarvoissa lähinnä. Periaate valotusajan käytöstä kirkkaille ja kontrastin tummille on hyvä. Käytännössä kontrastin lisäys kuitenkin tummentaa hieman myös vaaleaa päätä missä sävyjä tulee. Näin käy ainakin jos valotusaika säilyy oikeana kontrastin muutoksessa. (ISO P-aika perustuu keskisävyihin ja tämänhän multigrade-suotimien väitetään säilyttävän) Käytännössä aikakin vaihtelee hieman eri suotimin, riippuen oman kojeen spektristä/valonlähteestä. Käytännössä homma on helppoa juuri noin. Ensin vaalea kohdalleen, sitten kontrastin muutos ja perään ehkä valotuksen hienosäätö vaalean pään hennon muuttumisen takia. Spilatessa jatkuva suodinten vaihtelu käy kyllä hermoille. Mulla on suunnittelupöydällä moniastepää tuon takia, että saisi nupista kääntämällä valittua ääripäät vaivattomasti.
Vs: Split grade printing Tämä on minunkin käyttämäni tapa. Eli se perinteinen tapa, ei split grade printing. Siis tapa, jota käytettiin jo ennen moniastepapereita - tosin silloin ei pärjätty 2 koepalalla. Teoriassahan tällä tavoin saattaa hävitä hieman kuvan sävyalassa, split graden pitäisi ottaa paperin maksimaallinen sävyala aina käyttöön. Mutta jollen väärin muista, ei edes aiemmin mainitussa kirjassa "Way beyond monochrome" ole asialle sensitometrisia todisteita, vaan pelkästään mutu-mielipiteitä (jonka kirjoittajatkin myöntävät). Toisaalta, ihmissilmähän on vaaleassa päässä paljon tarkempi instrumentti kuin densitometri... Splittiä suurempana asiana pidän aukkoportain meneviä koepaloja.
Vs: Split grade printing Mutta oikeastaan pointtini oli, että splittaamalla on mahdollista saada portaattomasti säädettyä kontrastia. Mutta käytännössä tuo kontrastin säätö tapahtuu portaittain, koska toisen valotuksen valotusaikaa haarukoidaan stepeissä. Eli siis tuo portaaton säätö on teoriaa. Käytännössä sama kontrasti on saavutettavissa multigrade / väripäällä kun mitä Split Grade printingilläkin. Ainoa järkevä etu tuosta on, että pystytään varjostamaan jotain kohdetta joko valo- tai varjovalotuksen aikana. Lisävalotukset eri filtteriasetuksillahan on mahdollista myös normaalilla vedostustavalla. Itsekin harjottelin tuota splittaamista jonkin verran, kunnes sitten luovuin siitä huomatessani sen edut melko vähäisiksi. Tietysti jos on joku kuva, joka vaatii splittausta, niin silloin käytän sitä. Kaipa sitä voisi splittausta vielä kokeilla...