Vs: Kehitteiden eroavaisuudet? Käyttöominaisuuksiltaan DD-X ja Xtol voivat olla samantapaisia (mm. mainostetaan hieman herkkyyttä lisäävinä), mutta aineina ihan erilaisia. Xtolille ei taida olla tällä hetkellä yhtään kaupallista vastinetta, tarkka koostumus on Kodakin salaisuus. Taisi olla ensimmäinen "c-vitamiini" kehite, eikä se sisällä esim. hydrokinonia.
Vs: Kehitteiden eroavaisuudet? vastaavuuksista oli juttua ja eikös tuo melkein "c-vitamiini" korvaa metolin, ja toimi kaksoiskehitteenä kinonin kanssa?
Vs: Kehitteiden eroavaisuudet? Viidessä pullossa joista kolme on apteekin ruskeita lasipulloja ja kaksi muovisia haitaripulloja. Ainakin kahden eri pullon sisukset ovat kelvottomia ja lopuilla en enää uskalla uhmata kohtaloani. Kehitettä voi tietty testata etukäteen pienellä filminpalalla ja koitinkin sitä kerran; filmi tummui kovin, silmämääräisesti yhtä paljon kuin rodinalissa lillunut verrokkipala, mutta ei se silti kehittänyt kunnolla kun koitin sillä jotain oikeita kuvia... (ilmeni niin että filmi kehittyi kyllä mutta kontrastia ei ollut juuri lainkaan.)
Vs: Kehitteiden eroavaisuudet? No, tulkitsin, että etsittiin 1:1 korvaajia Xtolille. Eli samaa tavaraa toiselta firmalta, mutta sellaista ei löydy. Kotisekoituksiin löytyy kyllä netistä "muka kloonireseptejä". Jos "C-vitamiini" jotain korvaa Xtolissa, niin juuri hydrokinonin, koska sitä siinä ei ole.
Vs: Kehitteiden eroavaisuudet? Mulla on edelleen satunnaisessa käytössä maaliskuussa viimeksi sekoiteltu xtol. Hyvin toimii. Kontrastieroa kevään mittauksiin nähden ei ole. Tehty tislattuun veteen ja säilytetty lasipulloissa pimeässä. Sekoitus tehty tietysti varoen eikä esim. kanisteria ravistellen, jolloin sekaan menevä runsas ilma tekee tepposia. Muilla foorumeilla ovat jotkut kehuneet yli vuoden säilyvyyksilläkin. Käyttölios jonka määrä muuttuu vähän väliä on mulla kyllä yleensä haitaripullossa. Xtolin säilyvyyteen vaikuttaa ymmärtääkseni erityisesti kaksi asiaa: ilma joka hapettaa sitä pilalle sekä epäpuhtautena (esim. vedessä tai muissa valmistusaineissa kuten tehtaan sulfiitissa) oleva rauta. Ilmattomuus ja raudan katalyyttisten vaikutusten eliminointi tekee ihmeitä askorbiinin säilymiselle. Toinen puoli on sitten seoksen fenidoni, joka myös voi hajota vedessä hydrolysoitumalla. Kodakin aiemmat ongelmat (äkillinen pilaantuminen) liittyivät ymmärtääkseni rautaan, todennäköisimmin siten että etenkin pienten pakkausten pakkausongelmien takia muut aineet synnyttivät sivutuotteita jotka kiihdyttivät raudan hajottavaa vaikutusta.
Vs: Kehitteiden eroavaisuudet? Juu toi xtol on aika tarkka olosuhteista, mulla on toi säilynyt ok aina sen 4-6kk ajan jolloin olen käyttänyt koko satsin. Säilytys aina 1000ml ja 200ml kokoisissa lasipulloissa. Hc110, tmax rs kehitteitä on myös tullut käytettyä mutta ne eivät ole olleet omasta mielestä yhtä kivoja. Mutta toi HC110 ainakin säily ok.
Vs: Kehitteiden eroavaisuudet? Xtol vaikutta oikein hienolta kehitteeltä mutta joitakin vuosia sitten maailmalla taisi olla liikkeellä huonolaatuista jauhoa joka saattoi olla pilalla jo alunperinkin. Törmäsimme vielä vuosi sitten syksyllä tällaisiin vielä, tuli ihan alikehittynyttä jälkeä kuukauden pari seisseestä stock-liuoksesta, tehtiin uusi kehite seuraavista jauhopusseista ja silläkin tuli samaa huonoa.
Vs: Kehitteiden eroavaisuudet? Litran vai viiden pussista? Kodak poisti litran satsit "tuotanto-ongelmien" takia (jo kauan sitten).
Vs: Kehitteiden eroavaisuudet? Vanhassa xtol:ssa ei tainnut olla mitään merkintää valmistusvuodesta, joten hyvinkin vanhoja pusseja saattoi olla vahingossa seassa ehkäpä. Ongelmia ovat valitelleet jotkut myös hyvin vanhoilla 5l pusseillakin.
Vs: Kehitteiden eroavaisuudet? Viiteen litraan riittäviä Xtol tiivistejauhepusseja. Olivat ymmärtääkseni silloin vuosi sitten vieläpä ihan uudehkoja ostoksia ja ne saatiinkiin vaihdettua jollain eri valmistuseräkoodilla leimattuihin normaalisti toimiviin.
Vs: Kehitteiden eroavaisuudet? Kaiken A&O on prosessin kalibrointi. Kehite ei sinänsä ole kovin ratkaiseva tekijä, vaan paljon tärkeämpi on käyttää kutakin kehitettä juuri oikein. Tämä vaatii perinteisessä metodissa tarkkaa kalibrointia - mm. lämpötilan tunnontarkkaa vakiointia. Ensi tehtävä on ottaa lähtökohdaksi yleensä tehtaan suositus kehitteelle ja filmille sopivasta kehitysajasta - se on yleensä kutakuinkin oikein. Seuraavaksi testataan sinun vehkeilläsi ko. filmin normaaliherkkyys. Ts 100 ASAn filmin nimellisherkkyys ei juuri sinun olosuhteissasi ehkä ole juuri se oikea tai optimaalinen. Tämä tapahtuu siten, että otat sopivan kohteen, josta mittaat valot eri kohdista, mutta ennenkaikkea siitä, jonka haluat lopullisessa printissä keskiharmaaksi. Merkitse eri kohteiden valotusmittarinlukemat muistiin jonkinlaiseen piirrokseen kohteesta. Neljä pykälää yli ja ali keskiharmaan on yleensä mahdollista sävyskaalassa saavuttaa. Sitten koevalotus ensin olettamallasi oikealla valotuksella - oma mittari nimellisherkyydellä (esim tuo 100 ASA). Siitä puolen askelen päähän valotuksia yli ja ali. Se oli eka filmisi. Merkitse muistiin. Sitten kehitys suosituksen mukaan. Seuraavaksi vedostus - mikäli käytät suurennuskonetta. Ensin koneeseen tyhjä negapidin ja koevalotuksia kunnes saavutat täysmustan omassa paperinkehitysprosessissasi. Muista pitää aika ja lämpötila vakiona ja tee muistiinpanoja. Se aika jolla saavutat täysmustan on sinun valotusaikasi. Sitten valottamasi filmi koneeseen ja teet sarjan vedoksia eri ruuduista samalla valotusajalla kaikki. Se ruutu, joka vedostettuna muistuttaa eniten sitä kohdetta, jonka kuvasit ilmoittaa nyt sinun ko. filmille saavutetun optimiherkkyyden ASoissa. Tästä on hyvä lähteä virittämään kehitystä edelleen yms. Tiedät, mikä on sinun vehkeilläsi normaaliprosessi. Simple as one two three. Mutta ehkä tämän jo tiesitkin...
Vs: Kehitteiden eroavaisuudet? Enpä ainakaan minä tiennyt ja nyt alan miettimään oikeasti, kannattaako sitä edes enää kuvatakkaan mustavalkoista tämän jälkeen. Tieto lisää tuskaa.
Vs: Kehitteiden eroavaisuudet? ..ehkä tämän jo tiesitkin mutta... "valotetaan varjojen mukaan ja kehitetään vaaleitten mukaan." siis tummista sävyistä haetaan se herkkyys ja kehitysajalla sitten kompataan valkoset. juuri siis kuten yllä muttei aleta lopussa suurpiirteisiksi ,D pinnakkaisista saa jo vinkkiä jos filkka on kinoa isompaa.
Vs: Kehitteiden eroavaisuudet? Ei tuo nyt niin kauhean vaikeaa ole. Mutta tärkeää on tietää, mikä on juuri oikea valotus normaalioloissa. Sitten voi ruveta modifioimaan. Adamshan kalibroi systeeminsä siihen pisteeseen, että vedostus oli aina gr2 paperille mahdollista jopa optimaalista. Filmin kehitysaikoja rukattiin kohteen kontrastin ja halutun kuvan jyrkkyyden mukaan. Yksinkertaista siis, alkutohinan jälkeen muutetaan vain yhtä asiaa! Tämä koskee erityisesti perinteistä mv-työtä. Jos taas skannaa filminsä, niin kalibrointi ei ole aivan yhtä tärkeätä - pääasia että informaatio filmiltä löytyy. Silloin riittää se, että valottaa varjoja riittävästi ja kehittää siten, että valokohdat eivät mene "puhki". Ehkä tuo on vähän sama asia eri sanoin ja käsittein ilmaistuna.
Vs: Kehitteiden eroavaisuudet? No huhhuh... Enpä minä ole noihin filmitesteihin asti koskaan päässyt. Enkä varmaan ihan hetkeen ole tuollaista ajatellutkaan. Kai tuo on ihan perusteltua, jos on vain yksijyrkkyyspaperia. Mutta kyllä nuo nykyiset Multigradet ovat paljon parempia kun joskus Adamsin aikoihin. Joten jyrkkyyksillä pelaamalla pelastaa melko paljon. Lisäksi muilla konsteilla (preflash, dodge&burn eri jyrkkyyksillä yms.) saa kyllä kuvan aikaseksi. Ei tuosta filmin testauksesta ja valottamisesta oikeasti tiedettä tarvitse tehdä. Jos filmin testaus, ja zone systeemin käyttö valotuksen ja kehityksen määrittämisessä olisi pakollista, niin MV harrastajia olisi vähän... Nykyfilmit kestävät melko pirun paljon ylivalottamista. Ja kuten mainittiinkin jo, niin tärkeintä on, että informaatio on filmillä. Sen saaminen filmiltä paperille helpottuu ääritapauksissa oleellisesti, mikäli valotus ja kehitys on tehty oikein. Itse kuitenkin kuvaan niin vähän, että teen sitten joskus hieman enemmän töitä pimiössä vedostaessa, kun rupean kikkailemaan zonen kanssa. Varsikaan kun en omista spottimittaria.
Vs: Kehitteiden eroavaisuudet? Höpsis. Sun pitäis nähdä kun mä kehitän filmiä. Kunhan hommat on sinne päin niin sujuu. Mä en todellakaan viilaa pilkkua filminkehityksen kanssa ja silti onnistuu. Minä sanon, että Rodinal ja Pyro. Jos joku onnistuu niillä epäonnistumaan niin vika on sitten siinä liiallisessa viilaamisessa. Perhana.
Vs: Kehitteiden eroavaisuudet? No niillähän minäkin kehitän, Rotinaalia kun on vielä sellanen litra jäljellä, eli saan kehitellä vielä pitkät pätkät. Plus sitten HD pyrocat. Pitäs vaan hankkia uus kinovilmikamera, kun edellisessä ei oikein pysy takakansi kiinni.