Moi, on tullut postailtua viime aikoina ahkerasti esiintyvien taiteiden kuvia (kun en oikein muuta ehdi kuvaamaan). Vaarana vähän se, että musakuvani kokevat inflaation, mutta jospa tämä olisi jotain vähän erilaista, ja -tyylistäkin. Kyseessä on kuvasarja, toisin kuin yleensä minun postauksissa.
Vs: Tyttöjen välisestä ystävyydestä Teknisesti nämä on minusta vähän suttua ja huttua, kun sun kuvat on yleensä niin priimakamaa ja jalat katkeilee ikävästi. Mukava sarja silti. Pahiten ärsyttävä seikka tässä on minusta silti noi antennit. Ei helvetti. Naisen takamus on sen verran kaunis asia, että on pyhäinhäväistystä tunkea jotain antenneja ahteriin.
Vs: Tyttöjen välisestä ystävyydestä Tekninen rosoisuus ei vähennä kuvien tehoa tippaakaan, kuvaaja on todella hyvin poiminut aiheen mukaiset otokset. Hieno ja ehyt sarja, päätöskuva aivan mahottoman komia.
Vs: Tyttöjen välisestä ystävyydestä Hupaisa ja laadukas setti, rosoisuus on tehty hyvällä maulla. Kuvissa välittyy sarjan muodossa elämän ilo ja nuoruus, jotain sellaista mitä ei voi sanoin selittää. Musiikki olisi mukava kuulla, mitähän se olisi ollut mutta joskus arvoitus on..
Vs: Tyttöjen välisestä ystävyydestä Rosoisuus sopii hyvin näihin kuviin. Ainoa mikä hiukan hajottaa tätä sarjaa on se, että kaksi kuvista poikkeaa muiden sävymaailmasta, mustavalkoinen ja sininen.
Vs: Tyttöjen välisestä ystävyydestä Kiitos kommenteista. Kuten arvata saattaa, roso on tiedostettua. Kuvaan pitkälti intuitiolla (pikemminkin kuin harkiten), ja näissä yritin myös jälkikäsitellä ja -rajata kuvat tunteella, eli olla turhaan kiillottamatta visuaalista ulkoasua (mikä nyt olisikin ollut melkeinpä mahdotonta esimerkiksi ykkösen tapauksessa). Vaarana siinä liiallisessa jälkikäsittelyvirittämisessä on, että kun kaivaa karkkia esiin niin se fiilis hukkuu jonnekin. Ja jos haluaa karkkia, niin sitten ykkösen kaltaiset kuvat lentävät roskiin (ei oikeasti, kaikki on tallessa). Pitäisi perustaa oma blogi, nyt ei ole oiken paikkaa missä esitellä kuvasarjoja (pysyvästi ja kaikelle kansalle), ja siksi niitä ei tule tehtyä, ja mielestäni rosomusakuva sitten taas kaipaa sarjaa ympärilleen, jotta se fiilis sieltä avautuu. Yksittäisiä kuvia näytettäessä tunnen enemmän tarvetta miellyttää visuaalisesti. Fangion kommentti oli siinä mielessä mielestäni relevantti, että kakkosessa ja olikos nelosessa puskee vähän sellaista digituhunua, mikä ei ole tarkoitus. Kakkosessa on vihreitä läiskiä ja nelosessa on lähtökohtana ollut pelkällä sinisellä valolla valaistu tilanne, mikä tarkoittaa sitä, että digikameran sensoreista on järkevässä käytössä ollut ainoastaan 1/4, mv-konversiossa ei oikein channel mixerillä ole virkaa, ja muutenkin tuntuu, että digit ei vaan toimi kovin hyvin smurffivalokuvissa. Eli pitäs ehkä tehdä noissa kuvissa vähän enempi töitä tuon kaltaisen tuhnuisuuden piilottamiseksi. Pidän aivan hirveästi Uutelan Heidin kuvista, vaikka hänen tyylinsä poikkeaa pitkälti omastani: www.fotozero.net - Kadehdittavan rohkeaa musakuvaa.
Vs: Tyttöjen välisestä ystävyydestä rosoisuus sopii mielestäni kuviin ja fiilis on koko sarjassa ihan mahtava. Viimeinen kuva mielestäni paras en tiedä miksi mutta se vaan on jarno
Vs: Tyttöjen välisestä ystävyydestä Kiitti. Mielessä käväisi tuon kuvan osalta, että "pitäsköhän vinjetoida toi hehku fotarissa sydämen muotoiseksi", ja löin itteeni nenään heti kun tajusin että mitä tuli mietittyä .
Vs: Tyttöjen välisestä ystävyydestä Juu, kiitoksia vielä. Pientä mukakeikkaraporttia, linkki vähän fiilattuun kuvasarjaan (otokset samat kuin yllä) sekä keikan muihin kuviin (huomatkaa että galleriassa on myös toisesta keikasta kuvia) löytyvät nyt täältä.