Vs: Pari synkän alkutalven maisemaa Pidän kovasti alemmasta kuvasta, ensimmäisessä kuvassa vastaranta tuntuu olevan jotenkin liian musta, synkkä, vieden huomion muuten "herkältä" kuvalta. Alemmasssa kuvassa taivas on saanut volyymiä ja pärjää jo värikylläisyydessään vuoristolle, ranta jatkunee tarpeeksi pitkälle, ja kivet tuovat sille huomiota, ja kuva tuntuu paljon tasaisemmalta, ehkä hieman rantakaislikkoa olisi voinut kokeilla nipistää, tiedä häntä. Olisin myös kiinnostunut kuvien kuvaamisarvoista.
Vs: Pari synkän alkutalven maisemaa Molemmissa kuvissa pidän erityisesti kulttuuristen elementtien hienovaraisesta näyttämisestä. Maisemakuvat saavat sellaisista kummasti lisää potkua ja merkitystä. GSM-mastot ja vastarannan valaistus yhdessä aavemaisesti tallentuneen kaislikon kanssa luovat luovat tehokkaasti diskurssia luonnon "puhtaudesta" tai "koskemattomuudesta". Kuvan sävyt puolestaan antavat sille diskurssille näkökulman. Ja se, että nämä teemat eivät välittömästi hyppää silmille, tekee näistä kuvista erittäin miellyttävät katsella. Tykkään kovasti, maisemakuva ei ole helpoin laji merkitysten välittämiseen, näissä on mielestäni potkua.