Noniin, poppakonstit esiin. Rullafilmin pujottaminen spiraalille on ihan perseestä, just kun kuvittelee että nyt alkaa olla homma hanskassa saa seuraavan rullan kanssa ährätä tunnin Eli kertokaahan kaikki kepulikonstinne minkä olette havainneet helpottavan operaatiota.
En mä muuta ole keksinyt kuin harjoittelun. Mä olen laittanut sen spiraalille siten, että valot päällä spiraali valmiiksi syliin ja rullafilmin suljentateippi auki. Sitte valot pois ja silmät tiukasti kiinni, jos pimeä huone ei olekaan niin pimeä kuin aluksi näytti, ja rullaa auki kelaamalla filminpää näppeihin ja pujotus spiraalilla. Alussa helpottaa, jos vetää sormilla sitä filmiä pidemmälle spiraalille. Sitte loput normaalisesti spiraalia edestakas kliksuttelemalla, kunnes teippi tulee vastaan. Revin sen varovasti irti ensin pohjapaperista ja sitten filmistä ja kelaan loppupään reilusti yli huulilta. Koko spiraalille pujotusajan taustapaperi roikkuu siinä mukana. Ei ole haitannut, päinvastoin, pitää filmiä vähän suorana. En mä muuta tapaa ole keksinyt miten sen voisi tehdä. Mulla on Patersonin tankki ja spiraalit. Jos spiraali on likainen tai märkä niin hermot menee ennenkuin filmi menee spiraalilla. Pesu astianpesuaineella ja harjalla + kunnon kuivatus on auttanut siihen. Hoppas oli jotain apua
Kunnollinen kierukka: Foto Safe- Photography tips and tutorials joka ladataan keskeltä ulospäin. Jos muovikierukassa on vähänkään kosteutta niin lataaminen on yhtä tuskaa... Teräskierukalle pujottaminen onnistuu märkänäkin.
Minusta rullafilmin laittaminen paterson-spraalille ei ole sen kummempi juttu kuin on kinofilmin pujottaminen samaiselle spiraalille. Ota homma rennosti, rauhallisesti ja pidä näpit irti siitä filmistä. Mikäli filmi ei vedä pituussuunnassa kamalasti kippuraan, niin se menee spiraalille liki itsestään. Jos sinulla on jokin muu systeemi, niin hanki paterson Ainakin Jobo-spiraalien kanssa voisin kuvitella esiintyvän ongelmia. Siis niiden, missä filmiä joutuu pitämään sormella kiinni, että sen saa vemputeltua spiraalille. Vähintäänkin sitten treenaus tekee mestarin. Yritä saada jostain halvalla jokin paska filmi ja reenaat sillä. Ensin valojen kanssa, sitten pimeässä. Kyllä se jossainvaiheessa alkaa sujumaan.
Mulla on tommoset AP:n purkit ja spiraalit (muovia). Kinofilmi menee spiraalille ihan OK (ne vähän mitä oon tehnyt) mutta ton rullafilmin kanssa on jatkuvasti onkelmia. Purkitan filmit pussissa kun kylppärin pimentäminen olis aina tunnin operaatio, ja sinne pussiin kertyy kosteutta jos homma kestää vähänkään pitempään, oisko se vika sitten siinä? Tosin vastaavia ongelmia oli kyllä ennen pussin hommaamistakin. Filmi ei vaan suostu liikkumaan spiraalille vaan homma jää junnaamaan paikallaan. Mistäs tommosia metallikierukoita saa ja pitääkö niille ostaa sitten samantien omat purkitkin vai meneekö ne noihin olemassaoleviin?
Ainakin mun AP:n purkki on tosi herkkä kosteudelle, toinen spiraali vähemmän, toinen taas jumittaa jo melkein kuivanakin ihan kaiken. Pussissa ährätessä käsien kosteus vaikuttaa tuon kanssa aika paljonkin. Tuo aiemmin haukuttu Jobo taas toimii mulla kuin unelma. Ei nirsoile pienestä kosteudesta ja muutenkin tuntuma on mun mieleen paljon enemmän. 24 kuvaan asti menee kinorulla ongelmitta vaikka olisikin vähän kosteutta, 36-kuvaiset nirsoilevat lopussa kyllä kosteudesta. Käyttöergonomia mun makuun aivan toiselta planeetalta kuin AP:lla. Patersonia en ole kokeillut. Merkittävin ero noissa on varmaan laadussa (mun ap:n spiraaleissa on selvästi vähän eri leveys, jobossa taas ei), Jobossa ei ole kuulia vaan sitä vemputetaan tosiaan käsin, Patersonilla ymmärtääkseni kuulat. Käsin vemputus jobolla vaatii vähäisen opetelun/totuttelun jos on tottunut kuuliin. Rullafilmi tuntuu melkein helpommalta, ainakin vähän paksummalla pohjalla varustettua filmiä voi runnoa sinne paljon ronskimmin eikä ole heti rutussa kuten kinofilmi Hyväksi havaittu keino on myös hiustenkuivaimen käyttö ennen pujottelua. Joskus rullassa on kemikaalijämiä, jotka sitovat vähän kosteutta. Pienellä puhaltelulla voi varmistaa että spiraali on takuulla kuiva.
Rauhallisesti. Itse kelaan filmiä pimeässä niinkauan kuin filmin pää tulee paperista esille, sitten rauhallisesti filmin alku puhtaalle kuivalle spiraalille käsin tunnustellen että varmasti menee oikeaan väliin. sitten kieputtaen filmi perille asti.. Paterssoni toimii melko hyvin, kunhan se on puhdas ja kuiva. Vuosien mittaan siihen kertyy jotain mömöä jollin filmi ei luista kunnolla perille. Rullavilmissä kuulat voivat seota kun se on niin leveää, peukaloita on hyvä pitää spiraalilla siinä kohdin mistä filmi menee sisään, jolloin heti jos on ongelmia tiedossa, niin peukunpäässä tuntuu. Pikku-Jobon spiraalit on heikompirakenteisia, ja niiden kanssa pitää olla tarkkana jotta vilimi pysyy urassaan. Itse tykkäsin kehitellä värifilimit Jobolla, siihen meni vähempi kemiaa ja se oli vesitiivis 38-asteisenakin. Paterssonin-paskianien vuotaa kaikilla lämpötiloilla. Kerran eräässä koulussa olin opettamassa filminkehitystä. Eräs oppilas oli kuuro, ja hänellä oli viittomakielen tulkki, vasta pimiössä huomattiin että tuli pieni ongelma....kuinka viittominen onnistuu pimeässä? No ongelmiahan pitkällä kinofilmillä tuli...onneksi käsikopelolla spiraalit meni kädestä-käteen ja homma meni onnellisesti loppuun
Kysäise käytettyjä vaikka Mr. Kamerasta ja osta samantien myös teräspurkki. Vaihdoin pois Patersonista 70-luvulla, ja Patersonilla kehitän enää 127-filkkaa -- noin joka toinen vuosi...
Mulla on tommosia isoja jobon spiraaleita ja niihin menee kyllä helposti filmi, kerran tuotti vähän vaikeuksia kun oli kostea mutta sekin meni kun vähän hikoili ja piti taukoa Pahinta mitä voi kuvitella on se jos spiraali jää kosteaksi (tahmeaksi) photoflosta, mutta se on viisasta tehdä jossain eri astiassa ilman spiraalia.
Joskus tosiaan minulla oli spiraali, joka oli varustettuna latausohjaimella. Se oli varsin pätevä värkki. Ehkä jostain vieläkin löytyisi tällainen: Adorama
Edellisten lisäksi yksi neuvo millä itse sain varmuutta rullafilmien kelaamiseen Paterson-spiraaleille oli kiinnittää huomiota siihen, ettei tohkeissaan vääntele spiraalin levyosia hiukkaakaan eri suuntaisiksi - niin että ovat toiselta puolelta hiukan leveämmällä, toiselta kapeammalla. Jostain syystä halusin aiemmin myös toisinaan yrittää pimeydessä syöttää filmiä väärästä kohdasta, siellä ulkokehällä melkein vastakkaisella puolella on aivan pienet hämäysnystyrät eli filmirata tekee pienen mutkan.
Photoflo on kieltämättä kamalaa tavaraa, tekee spiraalista tosi tahmean, vähän kuin olisi kuivattanut siirappia spiraalille, ainakin ohjeen mukaisella annostuksella, joka tosin jättää filmien alapäätkin jo tahmeaksi. Huolellinen purkin ja spiraalien huuhtelu/pesu käytön jälkeen lämpimällä vedellä toimii mulla. Ei mitään tahmeusongelmia. Jos spiraalit huuhtaiseen vain sinne päin, alkaa tahmeutta tulla kyllä. Opettaapahan ainakin puhdistamaan kalut hommien jälkeen.
Ansalan linjoilla; metallispiraalit on idioottivarmoja, kunhan käyttöä hiukan treenaa. Muutaman illan kuivaharjoittelu telkkaria katsellessa tekee mestarin.
Minä olen huomannu että sellainen jippo auttaa kun taivuttelee alkavaa filmin päätä vähän vastakkaiseen suuntaan mihin se on luonnostaan käpertynyt,elikä kun puran rullaa ja filmin pää alkaa tulla esiin niin taivuttelen sitä suoremmaksi sormissani,minusta toimii hyvin. tv.Heikki Alanko
PAtersonin spiraalit ovat ongelmattomia. AP:n kanssa auttaa noin 1100% kun leikkaat filmin nurkat aavistuksen pyöristetyiksi. Jo lakkaa takertelu ja spiraali suorastaan imee filmin sisäänsä, melkein kuin Paterson.
Kierrekantiset patersonit vuotaa aina, mutta painokantiset (ne litut kannet) saa tiiviiksi kun purkkiin painaa alipaineen, eli painaa kantta alaspäin, raottaa kannen reunaa, jotta ilmaa pääsee suhahtaman pois, kansi kiinni ja voilá purkissa on alipaine, eikä purnu vuoda. Toimii ainakin 32C lämpötilaan asti.
Jos nyt olisin oikein rehellinen, niin tunnustaisin etten ole koskaan käyttänyt tankkia joka ei jossain vaiheessa vuotaisi. Kokeiltu on Patersonit, Jobot, Durstit, Eirit jne. Kyllä mä aina nöyrästi laitan vanhan sanomalehden kehityspöydälle.