Diafine kehitejauheen mukana tulleessa ohjeessa suositellaan tislattua vettä. Akkuvesi taitaa olla vain "ionisoitua." Onko kellään kokemuksia akkuvedestä? jussi
Vs: Tislattua vettä vai ei? Kyllä Diafine säilyy ( kaksikin vuotta ja yli) ihan kraanaveteen sekoitettuna, kunhan keität sen veden ensin, kalkki ja happi poistuu. Diafinessä on kehite ja kiihdyte erikseen joten se ei varastoitaessa hapetu eli mene vanhaksi. Muista että B osaa ei saa mennä A osaan tippaakaan. muuten se on kaputt just siinä eikä melkein...
Vs: Tislattua vettä vai ei? Kyllä akkuvesi kelpaa ihan hyvin. Ohjeen taustalla lienee se että kraanavedessä voi olla orgaanista ainesta joka säilytyksen aikana saattaa alkaa kasvamaan liuoksessa. Myös keittäminen voi hyvin hoitaa saman homman. Itse käyttäisin akkuvettä ehkä kuitenkin, ei se niin kallista ole varsinkaan huomioonottaen Diafinen säilyvyyden.
Vs: Tislattua vettä vai ei? Itse olen kaiken ikääni käyttnyt vesijohtovettä juomiseen, pesemiseen ja keittämiseen. En tunne tota Defineä, eli en ota kantaa sen säilyvyyteen. Jos haluaa halvempaa vetttä, kannattaa kysellä ioninvaihtovettä. Siinä vesi menee sellaisen sähkösysteemin läpi, joka puhdistaa sitä halvemmalla ja helpommin kuin tislaus, joka tarvitsee lisäksi aika paljonn tilaa ja vermeitä. En vaan osaa yntään neuvoa mistä sellaisen ioninvaihtolaitteen saa. Laboratprioissa kyllä käytetään..
Vs: Tislattua vettä vai ei? Soon vähä ku meillä Kovasella, jokainen haluaa neuvoa saman asian. ja ihan samalla neuvolla... Olis ihan mielenkiintoista tietää miksi haluat juuri diafineä käyttää ?
Vs: Tislattua vettä vai ei? Olen käyttänyt Tuusulan vesijohtovettä juomiseen ja negojen mv et väri kehittämiseen, ei ogelmia.
Vs: Tislattua vettä vai ei? mä oon pessyt pyykkiä vesijohtovedellä, ei ongelmia! kerran myös autoa vähän puunasin, ei tullut ongelmia siinäkään.. diefinellä en ole pessyt mitään, joten ei ole kokemuksia sen puhdistavasta voimasta
Vs: Tislattua vettä vai ei? DieFine on ihan löpön lööperiä, olisit käyttänyt tätä.. Ei olis enää ikuna tarttenu pestä, ei juuri mitään "Degreaser" http://wiki.teamfortress.com/wiki/Degreaser
Vs: Tislattua vettä vai ei? Näyttää menevän hilpeäksi. Voisin myydä tislausvehkeet, kun ovat olleet tyhjän panttina jo 15 vuotta.
Vs: Tislattua vettä vai ei? Yks kokeilemisen arvonen vois olla raskas vesi, jos alkaa tislaamaan. Voipi diefinet säilyä paremmin.
Vs: Tislattua vettä vai ei? Siihen se nimenomaan on suunniteltu mutta kyllä sillä puhdasta vettäkin tiputtelee. Ns. ruotsalaismalli eli hemmetin korkea jäähdytin. Kokonaan rosterinen. Sain sen tekijältään aikoinaan lahjaksi. Kaverin kanssa pari kertaa tiputeltiin. Toimii parhaiten vesihauteessa saunan padassa. On iso! Ihan kiva kokemus oli, muttei jaksa uusia. Ai niin, siihen liittyy tekijänsä sääntö, ettei se koskaan saa joutua juopolle..
Vs: Tislattua vettä vai ei? ' meillä tislattiin aina skidinä tenttua ranskanleivän läpi. Jos joskus nyt isonakin menee hilpeäksi, ehkä syy juontaa sieltä lapsuudesta...
Vs: Tislattua vettä vai ei? Se jutska mikä vesijohtovedessä on oikeasti ongelmana on sekalainen seurakunta metalli-ioneja (esim. rauta ja kalsium) jotka voivat reagoida kehitteen kanssa ja pilata sen. Kaupallisissa kehiteresepteissä onkin käytännössä aina mukana jotain gemigaaleja ("CALGON", EDTA yms.) jotka suojaavat varsinaisia kehittäviä ainesosia muodostamalla metalli-ionien kanssa yhdisteitä, jotka eivät reagoi. Aina nuokaan ei auta, esim. askorbaattikehitteet ovat erityisen herkkiä ja XTOL voi mennä nopeasti pilalle rautapitoisessa vesijohtovedessä. Huom. kyse on siis ioneista, ne eivät jää mihinkään mekaaniseen suodattimeen. Ionivaihdin puhdistaa veden juurikin noista ei-toivotuista ioneista ja käy 99% tarkoituksista mihin tislattukin. Kehitteen valmistajan suositusta kannattaa tietysti noudattaa, mutta yleisesti ottaen suomalainen vesi on (ehkä sitä Turkua lukuunottamatta) melko pehmeää, eli kalsiumpitoisuudeltaan alhaista. Rauta voi silti olla ongelma, koska XTOL-kuolemia on Suomessakin nähty... On silti olemassa mahdollisuus, että ohje tislatusta on annettu vain "varmuuden vuoksi" kaikkein äärimmäisiä vesijohtovesiä varten. Kyse on vain säilyvyysasiasta, koska metalli-ioneiden kehitettä tuhoavat reaktiot tapahtuvat melko hitaasti (viikkoja). One-shottailuun ei siis vaikuta. Toinen juttu on pH-arvo; jälleen kaupalliset kehitteet on yleensä puskuroitu niin hyvin, että vesijohtoveden normaalit pH-vaihtelut ei lopputuotteen pH:hon vaikuta käytännössä lainkaan. Lisäksi kannattaa tietysti käyttää mekaanista suodatinta jos sellainen sattuu olemaan, ja kiehauttaa vesi nopeasti hapen ajamiseksi pois. Mutta en usko että näillä on hirveästi käytännön merkitystä useimmissa tapauksissa.
Vs: Tislattua vettä vai ei? Kun siitä Turun vedestä aina puhutaan, niin se tosiaan on kovahkoa: http://www.turku.fi/public/default.aspx ... entlan=1#5"]http://www.turku.fi/public/default.aspx?nodeid=12270&culture=fi-FI&contentlan=1#5 (Sen perusteella, mitä olen lukenut, mitä kovempi vesi, sen paremmin huuhtelee valokuvamateriaalin. Tislattu on huuhteluun huonoa.)
Vs: Tislattua vettä vai ei? Jep, ihan tottahan se on. Mutta se mihin sävyyn asiasta usein puhutaan on nykyaikana uskomaton tuulahdus suoraan 1800-luvulta. Kyse on varsin yksinkertaisesta asiasta; kiinnitteen poishuuhtoutuminen tapahtuu nopeammin tiettyjen ionien (atomien/molekyylien, edelleen siis eri asia kuin kökkäreet) läsnäollessa. (En itse osaa tarkemmin sanoa mitkä suolat ovat siihen parhaita, tai miten mekanismi täsmälleenottaen toimii. Olennaista on kai ainakin se, että nämä aineet vaikuttavat gelatiinin turpoamiseen.) Koska tämä mekanismi on tunnettu täysin hyvin varmaan 100 vuotta, senkin voisi tehdä hallitusti, ts. lisäämällä ihan tietoisesti siihen veteen optimaaliseksi tiedetty määrä juuri täsmälleen niitä aineita joita kiinnitteen poispesemiseen tarvitaan! Tällainen mullistava idea on keksittykin ja se tunnetaan nimellä HCA. Tärkein ainesosa on sulfiitti. Se, että pitäisi käyttää nimenomaan jotain tiettyä kuravettä jossa nyt vaan sattumalta ehkä sattuu kenties olemaan tarvittavaa suolaa satunnainen määrä, on nykyaikana tieteellisessä mielessä kummallinen. Pointti tietysti on siinä, että ao. suolojen vaikutus on loppujen lopuksi niin vähäinen, että mikä tahansa juomakelpoinen vesi (tislattua ei voi juoda) on suurin piirtein yhtä hyvää ja pesuteho vaihtelee ehkä muutamia kymmeniä prosentteja, jolla ei ole väliä, kun pesuun kuitenkin sisällytetään varmuusvaraa. ------ Mutta jos vedessä on jotain sellaista vikaa, joka aiheuttaa filmiin esim. kalkkitahroja, voi tislattuun veteen hallitusti heittää sen pienen ripauksen sulfiittia ja ehkä jotain muutakin suolaa, jolloin se kyllä pesee filmit ja paperit nopeasti ilman niitä viallisen turkuveden kökköjä . (Itse en kyllä usko, että pesuvedellä on hirveästi merkitystä, kunhan viimeinen loppuhuuhtaisu tehdään kököttömällä. Mutta Jukka Vuokolla oli jotain havaintoja, että jos vesi on todella huonoa, niin muissakin prosessin vaiheissa voi filmiin kökköjä tarttua.) Vastaava ilmiö ulkomaisilla foorumeilla on ylipesusta varoittelu. Mustavalkofilmi nimittäin tarvitsee pienenpienen ripauksen kiinnitejäämää, joka reagoi hopean kanssa ..... hopeasulfidiksi? .... Liika kiinnitejäämä tietysti tuhoaa kuvan. Joten miten ihmeessä tiedetään mikä on juuri sopiva pesu ja mikä on liikaa? Edelleenkään, 2000-luvulla ei juuri kenellekään tule mieleen että pestään se kiinnite filmistä pois ja ihan hallitusti ja tarkoituksella lisätään juuri sopivaksi tiedetty määrä ainetta, joka reagoi juuri sillä halutulla tavalla kuvan hopean kanssa, eikä täysin sattumanvaraisesti niinkuin sattumanvarainen määrä "kiinnitejäämää". Tämäkin on keksitty ja kulkee mm. nimellä Agfa Sistan tai Fuji Ag-Guard. Tällaista pohdiskelua tänään....
Vs: Tislattua vettä vai ei? hmm, tämä agfa sista / fuji ag guard on mulle täysin uusi juttu... kuinkahan tarpeellista tää käytännössä on?
Vs: Tislattua vettä vai ei? Emmää siitä osaa sanoa. En käytä. Aika harva käyttää. Melko vanha juttu, muttei vaan ole hirveästi yleistynyt. Joku jossain joskus oli sitä mieltä että Sistania pitäisikin laimentaa enemmän kuin ohjeistetaan, ja joku taisi olla taas sitä mieltä että AG Guard on parempaa, jne. jne. blaa blaa. Ei näitä varmaan ole vieläkään KUNNOLLA tutkittu . Sinänsä huvittavaa, miten joltain osin filmikemian arki"tiede" elää yhä 1800-luvulla! Mekanismit tunnetaan hyvin, mutta niistä ei kuitenkaan välitetä käytännössä, vaan tehdään "summittaisilla" metodeilla jotka toimivat ihan "riittävän hyvin".
Vs: Tislattua vettä vai ei? paha juttu että annoin pois tuon Hartmuth Schröderin kirjan MV materiaaleista senjälkeen kun olin kasannut tuon (edellisen laitoksen) MV ohjeista. siellä olisi ollut kaikki tieto niin kehitteistä, prosesseista Sistanista HCA:sta ja muusta. Nyt kun aurinko (minun kohdalla) laskee filkkapuolella ja uusi aurinko nousee Digi MV:n puolelta, en niin asiasta enää viitsi hohkata. Jokainen tulkoon autuaaksi omalla mantrallaan.