Kun ei ole luonnonvaloja, niin täytyy turvautua keinojen harjoitteluun. Valaistus kolmella salamalla, joista yksi kohteen takana "hiusvalona". Täytyy jatkossa yrittää valaista taustaa vielä jotenkin, nyt jää mielestäni turhan tummaksi. OM-1 + M.Zuiko 40-150/2.8 + MC-14 210 mm, 1/250, f/4, ISO 400, valoina 3 x FL-900R 1/128-teholla
On. Tietysti tämän tyyppinen kuva on todella, todella vaikeata ottaa. Se mitä mietin - eli tuon valaistuksen hallintaa - on tuon pääkohteen eli lintuun kohdistuvan valon vähentämistä, ja toisaalta myös taustaan saatavan valon lisäämisen mahdollisuutta. Mutta, ymmärrän täysin kuvan ottamisen rajoitteet ja oman ymmärrykseni puutteet arvioida tällaista kuvaa, puhumattakaan neuvojen antamisesta. Nämä kuvat ovat ammattimiesten heiniä!
A) Salamalla valaistun kohteen ja taustan valaistusten suhdetta säädellään valotusajalla. Nythän se näyttää olevan kameran kaiketi lyhin mahdollinen salamatäsmäysaika 1/250 s. Pari aukkoa lisää löytyy helposti, 1/60 vaikkapa. Salaman valaistukseenhan aika ei vaikuta, noin pienellä osateholla paloaika lienee luokkaa 1/20000 tai 1/40000 s. B) Kuva on kiva. Kolmen salaman valaisu on hyvä idea. Aikoinaan tuli nähtyä salamalla valaistuja kuvia linnuista pesällään muutama tuhat, ainakin selvä yliannostus. Finland Circuitiin tuli niitä etenkin Aasian maista joka vuosi satamäärin. Tavallisesti yhdellä suoralla salamalla kameran suunnasta valaistuina. Näin taidokkaasti valaistu kuva olisi ilman muuta mennyt läpi.
Ihan mukava lintukuva. Nykyajan salamatekniikka yhdistettynä digikameraan antaa paljon mahdollisuuksia, mutta kuvauspaikka tuossa on kuitenkin pitänyt järjestää.
Juu, ja mallin ohjaus on vaativaa. "Käännä päätä hiukan vasemmalle, ja nosta hiukan leukaa... eiku siis nokkaa... "
Jos kuvaa lintuja hitaammalla ajalla ja valaisee kuitenkin kohteen salamalla, niin taustaan saa valoa kuten se luonnollisesti oli kuvatessa.. Eli hidas aika, ehkä jopa jalustan vaatii ja salamat varovaisesti pienelle teholla, niistä lähtee kuitenkin niin paljon valoa, että kuva helposti pysähtyy tarkaksi, polttamatta kohdetta.. Syntyy ajatus/ rajatapaus, jossa sallitaan kohteellekin vähän liikettä ja taustaan valoa (mutta tausta pehmennettynä isolla aukolla epäterävyysalueelle) saattaisi olla paras valintojen summa. Kiva kuva, kuitenkin ja jos opettelun alkumetreiltä, niin tästä on helppo siirtyä aivana huippu kuviin.
Kun tuon kuvan avaa suurena, siipisulat näyttävät metallisilta! Setti Hackman:in veitsiä. Aluskasvillisuuksineen aikas hurja, puolielävä veistos.
Jep ____ Mystinen ja jopa yllättävää väkivaltaisuutta uhkuva dioraama. Kun antaa tulkinnan vaeltaa mielen kerroksiin...
Kiitos tähänastisista vinkeistä! Muotokuvaharjoitelma: valaistusta viety kohteesta hiukan kauemmas ja valaistuksen suuntaa hiukan viilattu, suljinaikaa pidennetty. OM-1 + M.Zuiko 150-400/4.5 241 mm, 1/60, f/4.5, ISO 400
Kiva on! Vieläkin voi pidentää minun mielestä, mutta ei tosiaan ole enää luonnottoman musta, vaan aika makea!
Taustaa voisi fotarissa hiukan avata. Ei paljoa, mutta niin, että sävyt näkyvät huonommallakin näytöllä.