Vs: Terveisiä maan asukeille Päättelen, että nämä kuvat haluavat listautua valokuvataiteeksi, muihin valokuvauksen alueisiin ne ovat sopimattomia. Oikean taiteen tunnistaa siitä, että se täytyy selittää tyhmille, eli heille, jotka eivät ole olleet sitä tekemässä. Selvästikin nämä kuvat avaavat maan ja taivaan välille railon, mutta jättävät huutamaan sitä taideteosta. Tietenkin kuvista voi lukea ulos sitä muukalaisuutta. Mutta mitä sitten? Täydellisen välinpitämätön toteutus viittaa joko täydelliseen välinpitämättömyyteen tai sitten antautumiseen kameran automaattitoimintojen edessä. Onko tämä automatisoituvan yhteiskunnan kritiikkiä? Kaiken muuttuessa yhä helpommaksi kaikki myös vaikeutuu tahattomasti. Ihmisen osaksi tulee joko luopuminen omasta tahdostaan ja alistuminen insinöörien parametreille ja etukäteen lasketuille valotuksille tai vieraantuminen yhteiskunnasta ja täydellisten käsisäätöjen etsiminen. Nämä kuvat huutavat nuoren valokuvaajan turhaumaa tämän valintatilanteen edessä. Alienaatio on väistämätön, mutta missä on maa ja missä ovat sen asukkaat ja ennen kaikkea, mikä on kuvaajan oma tahto? Kyllä siihen sitten se taideteos pystyttyi, siihen railoon. Hyviä kuvia.
Vs: Terveisiä maan asukeille Mulle on ihan sama mille valokuvauksen alueille nämä listataan. Valokuvia nuo mulle ovat. Ilmenee sitten katsojalle taiteena tai ei. Kivan erilaisia, tykkään sävyistä. Thumbs up.
Vs: Terveisiä maan asukeille Kiitos rouhis ja 33polovi arvokkaasta palautteesta Tuntuu kivalta, että omat kuvat voivat tuottaa mielihyvää noinkin erilaisilla tavoilla. Kiitos myös ihmettelijöille, näitä fotoja saa tulla ihmettelemään vaikka kuinka monta kertaa. Jos ei tällä foorumilla niin sitten vaikka siellä mun kovasti mainostamassa mbarissa..
Vs: Terveisiä maan asukeille Kun en minäkään oikein ymmärrä, niin selittäisikö joku miksi sinne mbariin (mikä lieneekään) pitäisi mennä ihmettelemään lisää moisia tekeleitä? Ihan kuin tytöt olisivat saaneet ekaa kertaa polaroidin käsiinsä, ihmettelevät mikä moinen vekotin on ja räpsivät toisistaan otoksia tyyliin "kato millanen tuli, hihi hii..." taidetta sano...
Vs: Terveisiä maan asukeille Ei sinne mikään pakko ole tulla Lisää moisia tekeleitä ei tosin ole tarjolla, erilaisia valokuvia kylläkin.
Vs: Terveisiä maan asukeille Hienoja. Monesti ollaan niin jumissa valokuvan määrittelyssä (ja yritetään liian kovaa "ymmärtää"), ettei jätetä itelle tilaa reagoida ensin sellasella irrationaalisella tasolla. Näihin on helppo muodostaa suhde. Toteutus ei ole välinpitämätön - se viittaa välinpitämättömyyteen. Nää kuvat referoi hyvin selkeästi sellasta ihan tietynlaista valokuvauksen kulttuuria, joka puolestaan assosioituu nopeasti valokuvauksen itsensä ulkopuolelle. Onhan noissa kuva-aiheissa itsessäänkin sisältöä, just jotain sellasta nykyajan pohdintaa (vieraantuminen/lähentyminen/kulttuuri/alakulttuurit/ehdot/vaihtoehdot), mutta tää tyylivalinta on se mikä näihin eniten luo sisältöä mun mielestä. Nää lainaa visuaalisen kielensä kautta palasia joka puolelta länsimaisesta nykykulttuurista (alkaen ehkä jostain 70 luvulta). Oon pitänyt töistäsi aina kun olen niitä nähnyt. Kunhan pääsen veke täältä Englannista niin täytyy kyllä käydä siel mbarissa tsekkaa. Kauan setti on pystys siellä?
Vs: Terveisiä maan asukeille Tätä tuossa taisi joku muukin tarkoittaa. Jos kuva pitää selittää tuollaisella tajunnanvirralla ja alan oppilaitoksissa opitulla jargonilla, niin itse kuva on yleensä sitä ittiään. Kuva puhuu itse puolestaan tai sitten ei puhu. Jos sitä pitää selittää tuollaisella fakkijargonilla, niin sitten se kuva ei tosiasiassa kerro sitä mitä tuo jargoni yrittää selittää. Jos taas kuva ehdottomasti vaatii tuon jargonin, niin kyse on silloin muunlaisesta teoksesta kuin valokuva. En näin alan oppilaitoksissa sivistymättömänä tiedä sen nimeä, mutta jokin "kuva ja sen katekismus" siinä on silloin kyseessä. Kuva voisi yksinäänkin herättää noita tunteita ja ajatuksia joita tuon jargonin kirjoittaja tarkoittaa, mutta kun nyt ei herätä. Sorry. Jos taas pitää käydä alan oppilaitokset osatakseen arvostaa pikkutyttöjen räpsyjen kaltaisia kuvia taiteena, niin silloin on kyse taiteen tekemisestä toisille "taiteilijoille" ja sellaisten kuvien lähettäminen rahvaan pariin lienee jonkinlainen väärinarvio kohderyhmästä. Voin alan piireihin kuulumattomana vallan hyvin sanoa poliittisen epäkorrektisti, milloin keisarilla ei mielestäni ole vaatteita. ;-)
Vs: Terveisiä maan asukeille "kuva itse puhuu puolestaan tai sitten ei puhu" Sitä pitää myös osata kuunnella. "Kuva voisi yksinäänkin herättää noita tunteita ja ajatuksia joita tuon jargonin kirjoittaja tarkoittaa, mutta kun nyt ei herätä. Sorry." Jos ei ois herättänyt, en olis kirjoittanut. Toiset tykkää näkkäristä ja toiset banaaneista. "Jos kuva pitää selittää tuollaisella tajunnanvirralla ja alan oppilaitoksissa opitulla jargonilla, niin itse kuva on yleensä sitä ittiään." Luitko sen mun tokan lauseen? Ei noita mun mielestä tarvii selittää. Mulle ne aukeaa just tuolla "fakkijargonilla" kuvailemallani tavalla. Moni vaikutti ihmettelevän mistä näissä on kysymys - yritin tarjota yhden näkökulman. "Jos taas pitää käydä alan oppilaitokset osatakseen arvostaa pikkutyttöjen räpsyjen kaltaisia kuvia taiteena" Tää on jo aika epäreilu vertaus näiden kuvien yhteydessä (ja muutenkin äärimmäisen tympivää, harrastelijapopulistista lässytystä), koska näitä ei voi vakavissaan verrata "pikkutyttöjen räpsyihin" (mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakin). Ei mitenkään. Se että SÄ et näe näissä jotain tasoa, ei tarkoita sitä ettei se taso ole siellä. Anyways, sori jossoli liikaa vaikeita sanoja eikä tarpeeks killiin väännettyä rautalankaa.
Vs: Terveisiä maan asukeille Mua just häiritsee näissä kuvissa se, että ne on vaan niin tavallisia. Alempaa kuvaa katsellessa tulee tunne, että on laitettu huivi päähän, kietaistu se ympärille ja otettu kuva. Pallolamppu ei ole edes samalla linjalla pään kanssa ja vasemmalla näkyy täysin tarpeettomasti hyllyjen reunaa. Silmälaseissa epämääräistä heijastetta. Sen enempää miettimättä ja tietokoneelta katottuna "tää näyttää hyvältä, tää on taidetta". Ylemmässä kuvassa minua eniten häiritsee teennäisyys ja lisääntyvä epätarkkuus kerrostaloa ylös mentäessä. "Kato, mulla on tämmöset kiiltojutut silmien paikalla, ota äkkiä kuva". Ja taas tuli taidetta. Ai ku on kivaa. Aloittelevana valokuvaajana en näe inspiraation lähdettä kummassakaan kuvassa, taiteen suurena ystävänä en näe muuta kuin nuorten taitelijoiden erottuvuuden tavoittelua joka kuitenkin hukkuu juuri siihen samaan massaan. Yritetään olla niin erilaisia että ollaankin samanlaisia. Näin offtopiccina sanon vielä, että nuorilla "taiteilijoilla" on todella usein sama päämäärä: tehdä jotain uutta, erilaista ja puhuttelevaa taidetta että lopuksi sen teoksen ohi vain kävelee lukien pelkästään työn nimen ja unohtaen teoksen kokonaan. V*****sta aiheuttaa lisäksi nimet, joiden pitäisi kertoa jotain, mutta ovat loppupeleissä niin kaukaa haettua ettei omien stimulanttien määrä riitä laajentamaan omaa näkemystä sinne asti... Hetken katselun jälkeen huomasin että huivi taitaa olla sama kummmassakin kuvassa, siitä ainoat plussat! -JULLE-
Vs: Terveisiä maan asukeille Kiitos palautteesta Mulle tekee ihan uskomattoman hyvää lukea siitä, miten muut, erilaiset ihmiset katsovat ja tunnustelevat valokuvia. Tässä joitain mun ajatuksia näistä fotoista. Mulle riittää henkilökohtaisissa kuvissa se, että että ne näyttävät ja tuntuvat hyvältä, tai tarkemmin sanottuna oikealta. Nämä kuvat ovat juuri sellaisia kuin niiden pitääkin, oikeannäköisiä ja -tuntuisia. Eivät oikein mistään todellisesta maailmasta vaan ikään kuin jonkun sarjakuvasankarin kotialbumista. mauso tuossa ylempänä onnistui tavallaan kertomaan mullekin mikä näiden kuvien koukuttavin juju (tai pahin moka, riippuen katsojan mausta) on, nimittäin tyyli. Värit ja värimaailmat ovat mulle tosi tärkeitä kuvissa. Näissäkin kuvissa värit ovat olleet ensimmäinen "inspiraation lähde" (jota sä tunnuit näistä etsivän) ja valo toinen. Valo on mulle yhtä tärkeä kuin väri. Valo rakentaa värimaailman johonkin tilaan ja mä sitten otan siitä kuvan Näissä kuvissa mä olen yrittänyt leikkiä tuommoisella tosi vammaisella valolla, kohdehan on molemmissa kuvissa täysin varjossa! Sitten on vielä toi tavallisuus tai arkisuus. Pitää heti mainita, että mä olen arkifriikki, pidän tosi paljon rutiineista, kaurapuurosta ja värittömistä vaatteista. Ehkä tästä johtuu, että omasta mielestäni mulle on kehittynyt silmää havaita pieniä ja suuria poikkeamia arjessa. Esimerkiksi henkilökuvissa mä tykkään hakea kontaktin ihan tavallisissa tilanteissa koska mä tunnun saavan ihmisistä parhaiten luonnetta irti silloin, kun ne ei tiedä tai ehdi huomata olevansa antavana osapuolena. Ja useimmiten ne ihmiset vielä tykkää omista kuvistaan Näissä kuvissa mä olen yrittänyt vetää ton arkisuuden aivan överiksi, mm. sijoittamalla kohteen keskelle jne. Tilanteetkin on niin hölmöjä, että sokea kalakin voisi fiilistellä tekevänsä aikuisempaa ja harkitumpaa jälkeä. Ja siinähän se juju on. Pyrin siihen, että nää kuvat on niin arkisia että niistä tulee kuva arkisuudesta, tässä tapauksessa tosin ehkä kuva arkisesta valokuvasta eikä arjesta mitenkään universaalimmin (jos väittäisin toisin, niin tuntuu että liioittelisin). Toivottavasti tästä vuodatuksesta on jollekin iloa, paras juttu olisi jos joku äityisi vaikka keskustelemaan p.s. Sitä juttua nuorten taiteilijoiden erottumisen tarpeesta en kyllä oikein ymmärrä, enkä myöskään sitä, mihin massaan esim. nämä kuvat sekoittuvat. Voisitko sitä selventää?
Vs: Terveisiä maan asukeille Mä en osaa lainata kunnolla osia noist viesteistä niin teen sen tällee vanhan koulun tyyliin. "mauso tuossa ylempänä onnistui tavallaan kertomaan mullekin mikä näiden kuvien koukuttavin juju (tai pahin moka, riippuen katsojan mausta) on, nimittäin tyyli." oliks toi typo (mullekin/muillekin) vai onnistuinko valistamaan suakin sun kuvista mutta mun piti lisätä tohon alkuperäseen viestiini se, että sun kuvat on viehättävän intuitiivisen olosia. Noi tyyliratkasut on monesti sellasia mitä valokuvaajat just tekee tiedostamattaan, niin hyvässä kuin pahassa, ja ne luo kuville uusia (tiedostamattomia) konteksteja, ja sitä kautta sisältöä. Sitten on tietty asia erikseen, että osaako katsoja avata niitä, ja onko niillä toisaalta hirveästi väliä. Näissä kuvissa on. Yhtälailla tyylinsä "uhreja" on auringonlaskurantamaisemat/makrot/passikuvia muistuttavat studioväsäykset yms., ja niissä tyylin tuoma lisäarvo on useammin negatiivista tai neutraalia kuin positiivista. "Sitten on vielä toi tavallisuus tai arkisuus. Pitää heti mainita, että mä olen arkifriikki, pidän tosi paljon rutiineista, kaurapuurosta ja värittömistä vaatteista." Tää on osa sitä tyyliä kanssa - se että tavallaan kaikki on kuvaamisen arvosta, mut siitä ei tarvii tehä mitään isoa numeroa. Tämän sun viehtymyksen arjen ilmiöihin huomaa niin näistä, kuin muistakin töistäsi mitä olen nähnyt. Tähän arkisuusdebattiin liitty kans katsojan kannalta sellaset vakiintuneet käistykset (ja niiden tunnistaminen), tässä tapauksessa ajatus siitä että kuva-aihe = kuvan sisältö = kuvan arvo. Selkeämmin sanottuna, nää kuvat esittää "arkea", tai niin kuin itsekin hyvin sanoit, "kuvaa arjesta", mutta se ei tee niistä arkisia tai tavallisia. Myöskään arkisen kuvaustyylin käyttö ei tee kuvista arkisia. Kullan kuvaaminen kultaisessa laskevan auringon valossa ei tee kuvasta kullan arvoista. Myös se että sä oot miettinyt omaa suhdettasi arkeen ja sen kuvaamiseen tekee näistä jotain "enemmän". Nää on näennäisesti sellasta kotialbumikamaa, poseerattuja, huolettomasti sommiteltuja kepeitä "räpsyjä" jotka linkittyy henkilökohtaisiin muistoihin (feikkeihin vai aitoihin - se on epäoleellista). Tää välittyy myös valon ja erityisesti värien kautta - värit on suoraan jostain haalistuneista printeistä 80-luvulta. Mutta. Nää on liian hallittuja - liian tyylikkäitä ollakseen vaan kotialbumimatskua = arkisia. "I don´t want to be a tree - I want to be it´s meaning" sanoo maalattu kuva puusta Orhan Pamukin kirjassa 'My Name Is Red'. PS. Erottumisen tarve, massaan hukkuminen... Ei koske mun mielestä näitä kuvia.
Vs: Terveisiä maan asukeille "(ja muutenkin äärimmäisen tympivää, harrastelijapopulistista lässytystä)" "Ei mitenkään. Se että SÄ et näe näissä jotain tasoa, ei tarkoita sitä ettei se taso ole siellä." Voi pyhä jysäys.... nyhä me ollaan saatu oikein daideilijoida tänne :-9 PS. taidenäyttelyitä ja gallerioita faijan kanssa kotona ja maailmalla jo 70-luvulla kiertämään alkaneena nykyään keski-ikäisenä huru-ukkona olen oppinut tunnistamaan niinsanotun tekotaiteellisen selittelyä vaativan roskan jo alta kaksikymppisenä... sorry pojat. PPS. "Erottumisen tarve, massaan hukkuminen... Ei koske mun mielestä näitä kuvia." ei koskisi, jos ne olisivat täti Tyynen valokuvakansiossa, missä tahansa muualla ne todellakin erottuvat.... mutta että edukseen :-D
Vs: Terveisiä maan asukeille Mauso, ei ollut typo vaan onnistuit selkeyttämään myös minun ajatuksiani. Kiitokset siitä sekä harkitusta palautteesta Tuosta intuitiosta. Mahtavaa, että löydät sellaista mun kuvista. Nimittäin itselle tärkeimmät ja "parhaat" kuvat on poikkeuksetta niitä, jotka mun on tavallaan pakko ottaa. Voi olla pakko kaivaa kamera esiin ja painaa nappia tai pakko pyytää jotakuta kuvaan jne. Tällaiset kuvat myös jäävät muistiin vaikka filmin kehitys/muistikortin purku tapahtuisi pitkänkin ajan kuluttua kuvaamisesta. Kai siinä on kyse myös havaitsemisen keskittymisestä (ja sitä myöden olennaisen kirkastumisesta). Että hetken ihmeteltyään iskee sellainen fiilis jotta 'se on siinä', sitä tajuaa selkeästi, tai oikeastaan tuntee intuitiivisesti, mitä itse asiassa on kuvaamassa ja miksi. Näin siis mun tavassa kuvata Ja tosiaan, Mbarissa Hetkinen-näyttely viihtyy näillä näkymin vuoden loppuun saakka.
Vs: Terveisiä maan asukeille Tulkitsen kuvat otsikoineen näin: Naiset ovat veenuksesta, mutta miehet ovat aan... siis.. öhh.. marssista! Ihan turhaa kiistellä muusta.
Vs: Terveisiä maan asukeille Pidän näistä kuvista "teknisen puolen" juttujen takia. Valo ja värit ovat hyviä, sommittelu toimii näissä ihan hyvin ja syväterävyys on sopiva (ja bokeh kunnossa). En silti sanoisi, että muuten nää ois shittiä, vaan kyllä juuri nää asiat muodostaa sen jujun mulle. Tuo valo ja väri tosiaan on tärkeä juttu (ainakin mullekin), vaikka yllättäen tuntuu valokuvauspalstoja lukiessa ja harrastelijoiden kuvia katsoessa usein siltä, että näiden asioiden "lukutaito" ei monella ole kovin hyvä. Poseeraukset ovat minunkin mielestäni hölmöjä ja hieman ärsyttäviä, mutta kyllä mä jaksaisin vähän pidempääkin sarjaa katsoa vastaavia kuvia. (Noista toisista kuvista taas en tykänny ollenkaan näin paljoa, tosin osaks niissä häiritsi kun eivät sopineet yhteen)