Vs: Taiteilijaelämää... Ehdottomasti tarvitaan taidetta ja mielellään laadukasta sellaista. Sitä tuskin kovinkaan moni kiistää!? Ja jotta taide säilyy, kyllä sillä pitää pystyä itsensä edes joten kuten elättämään. 100% taiteella itsensä elättämiseen ei taida päästä kuin todelliset supertähdet. He eivät kuitenkaan liene se taiteen säilymisen kannalta kriittinen porukka, vaan se heti siinä perässä tuleva lauma. Siis se porukka joka on joko nousemassa pinnalle tai tekee vaan hommaa "rakkaudesta lajiin" kirittäen nuorempaa generaatiota sekä toki myös tunnustettua ja taiteella itsensä 100% elättävää porukkaa. Kai se on se taiteen "keskiluokka". Jos siellä porukassa ei päästä edes 50% elättämisen asteelle niin tuo porukka vääjäämättä pienenee ja pikkuhiljaa se laadukaskin taide katoaa. Ei kai kukaan jaksa 20 vuotta yrittää, yrittää ja yrittää, jos sinä aikana tuloja ei saa mistään? Ja jos ei jaksa niin mistä se uusi nuori taiteilijasukupolvi sitten nousee? (riittääkö tuo 20 vuotta edes keskimäärin pinnalle nousemiseen?) Tuolle porukalle tarvitaan se siedettävä ja ainakin eteenpäin kannustava tulotaso. Millä tuota tulotasoa tuolla sitten saataisiin kasvatettua? En tiedä. Ehkä taiteen arvostuksen kautta voisi olla luontevin ja paras vaihtoehto. Tai ei mitään ehkä vaan olisi. Jos jokainen keskiluokkainen ostaisi edes yhden teoksen elämänsä aikana, oltaisiin otettu jo iso harppaus eteenpäin. Voidaan taiteen säilymistä mielestäni kyllä verovaroinkin tukea (enemmänkin kuin nyt), mutta ei siinäkään oikeen mieltä ole, että ylläpidetään järjestelmää, jossa taiteilijat tuottavat taidetta omiin varastoihinsa. Ennemin kuitenkin jotain, jossa se taide todella päätyy ihmisten koteihin ja taiteilijat saavat tuota kautta toimeentulonsa. (tässä nyt ajattelin taidetta kuva-, maalaus-, valokuva-, yms. taiteen näkökulmasta. Musiikki, teatteri, elokuva, tanssi ja kirjallisuus ovat toki myös taidetta ja niissäkin omat ongelmansa, eikä välttämättä niin erilaisetkaan) Kun tuota dilemaa pohtii oikeen numeroilla niin ei taiteen tekeminen kyllä tosiaan helpoimmalta tavalta ansaita elantonsa tunnu. En epäile hetkeäkään etteikö olisi "pienoisia" hankaluuksia esim. valokuvataiteilijoilla hankkia kuukaudesta ja vuodesta toiseen esim. 2000€ kk tulot. Tarkoittaa esim. 5 x 500€ teoksen myyntiä kuussa (yksi menee materiaalikuluihin). En ole kyllä pätkääkään perillä, mitä ne oikeat myyntihinnat ovat, tuskin edes noin suuria ellei nimeä ole jo hyvästi. Mutta olkoot myyntihinnat mitä hyvänsä yhtälö kuulostaa hankalalta. Taitaa puoletkin olla tiukassa, eikä sillä kyllä nyky-yhteiskunnassa oikeen elä. Kapa (tai joku muu?) varmaan voi halutessaan valottaa paremminkin tuota ansaintamallia.
Vs: Taiteilijaelämää... Ei ollut kysymys siitä, etteikö van Gogh olisi halunnut myydä teoksiaan. Aikalaiset eivät vain arvostaneet hänen tekemäänsä "hömppää". Siihen aikaan sosiaaliturva oli hieman toisissa kantimissa kuin nykyisin, joten hänen veljensä toimi apurahoittajana. Kulttuuri on yksi osa toimivan ja elävän yhteiskunnan rakennetta, ja siihen laitettu raha on hyvin pieni verrattuna yhteiskunnan maksamiin muihin tukiin. Nämähän eivät tietenkään ole verrannollisia, mutta täytyy myös huomioida, että me viheliäiset taiteilijaplantut työllistämme myös osaltamme muita. Maksamme työhuoneen omistajalle vuokraa (ei kai hän sitä tappiolla vuokraa), maksamme materiaalien toimittajille, kehystäjille, galleristeille, kirjapainoille, kuljetusfirmoille jne... Nämä ovat tahoja, joille mm. on maksettava, jotta voimme tehdä tätä työtämme. Nyt sitten Porvoon polkupyöräilija puhisee, että taas se Kapa valittaa. En valita, totean vaan. Hauskaa vappua kaikille! Kapa
Vs: Taiteilijaelämää... Ei kaikkea voi eikä tarvitse arvioida aina rahalla tai hyödyllä, rahalla on muutenkin yliarvostettu asema, sen nimissä tehdään nykyään yhtä paljon pahaa kuin aiemmin uskonnon.
Vs: Taiteilijaelämää... Kapalle sen verran, että olen mielipiteeni kertonut, ja se riittäköön tältä erää. Taidetta tarvitaan, se on fakta jotta kulttuuri ja inhimillisyys säilyisi, on vaan ilmeisesti käsityseroja siitä mikä taide on tarpeen ja mikä ei. Minulle siis tämä keskustelu riittää, toivotan niin Kapalle, Sirenille kuin muillekin Hyvää Vappua! )
Vs: Taiteilijaelämää... Harva elää taiteen temisellä. Suuri osa elättää itsensä esimerkiksi opettamalla (lasten ja nuorten kuvataidekoulu, kansalaisopisto, alan oppilaitokset). Jotkut käyvät siivoamassa. Valokuvataiteilijat tekevät suurin osa free-töitä. Satunnaiset apurahat osuvat harvoille. Myynti Suomessa (valokuvataiteen osalta) on hyvin pientä. Jos pääsee kansainvälisen galleristin talliin, niin hieman voi helpottaa. Meillä ei taida olla kuin yhden käden sormin laskettavia kansainvälisesti menestyneitä, saattaa olla jopa kahdenkin käden nykyään. Itse elän eläkkeen turvin ja emäntä taidegraafikkona satunnaisin myyntituloin ja opettamalla (kesällä sitten ansiosidonnaista). Valokuvateosten hinnat vaihtelevat koon mukaan. Vedokseni hinnat vaihtelevat ja hintahaitari on 400 - 2500 €. Gallerioissa nimekkäinpien valokuvataiteilijoitten vedosten hinnat kipuavat sinne 15000 euroon. On otettava huomioon, että silloin puhutaan noin 2 neliömetrin kokoisista kuvista Diasec-vedoksia. Yleensä galleristi vie 50% ja taiteilija tietenkin maksaa tuotantokulut yms.
Vs: Taiteilijaelämää... Eikö nykyjopo ole melko tarkka kopio vanhasta joposta? Kopiokoneen nappia varmaan moni osaisi painaa...
Vs: Taiteilijaelämää... No ei. Jopa meikäläinenkin erottaa peltilevystä leikatut runkolevyt ja putkirakenteisen rungon. -
Vs: Taiteilijaelämää... Mutta, oikein hauskaa Vappua kaikille taiteilijoille tasapuolisesti! Varovasti sitten, niin skumpan kanssa kuin muuteskii! Taidan keskittyä hetkeksi taiteilijaelämään... .
Vs: Taiteilijaelämää... Niinpä, molemmissa on kaksi pyörää, mitään muuta samaa niissä ei olekaan. Mutta joo, sinä et näe siinä mitään designiä, joka on ok, monet muut näkee, mikä on sekin ok, eikös Jopon design on suojattu, miksiköhän, eikös vanha jopo olen ihan sama, jostain syystä ei vaan ole. Kiitos kuitenkin omasta aliarvostuksestasi työtäni kohtaan, monet sinun kuvasi on silti todella hienoja, minusta, vaikka en ymmärräkään kuvista yhtään mitään, niin kuin et näköjään sinäkään polkupyöristä
Vs: Taiteilijaelämää... Miten pääsisin kanssasi noihin kuvaussessioihin mukaan, jotenkin minulle tulee kateellinen olo Hyvää vappua sinullekin!
Vs: Taiteilijaelämää... Tyttären nykyjopo seisoo pyöräkellarissa, mielestäni muistuttaa kyllä erehdyttävän paljon vanhaa jopoa, mutta ehkä muistini pätkii. Epäilen kuitenkin vahvasti että nykyjopon design on peritty vanhasta joposta, onhan pyrän nimikin jostain syystä sama. Uuden jopon rakenteiden ja toteutuksen suunnitteluansioitasi en epäile hetkeäkään. Trevlig Valborg till Hangö!
Vs: Taiteilijaelämää... Eikös tuo nyky jopo on sama geometrialtaan kun vanhakin, levy vaihdettu putkiosiin, värejä tullut lisää ja osat vaihdettu halvempiin/ huonokestoisempiin ja siinä se ylihinnoiteltu "design"tuote sitte onkin...
Vs: Taiteilijaelämää... Täällä on paikalla ihminen joka tietää asian, miksi et kysyisi suoraan Markulta millaisia muutokset ovat?
Vs: Taiteilijaelämää... Kysymysmerkki unohtui, sori. Mutta sitähän se taiteen teko on kuka plagioi ketäkin ja miten kunhan ei jää kiinni. Melkolailla tässä systeemissä jossa vaikutamme on kaikki keksitty.
Vs: Taiteilijaelämää... Moi Late, sinun pyöräkaverina voisin kuvitella erottavan pyörät toisistaan, myös designin osalta. Ajogeometria on todella melkein sama, mutta mm haarukan ulottumaa on muutettu, pystyputken ja etuputken etäisyyttä hieman trimmattu, keskiön korkeus on korjattu korkeudeltaan sellaiseksi, että kallistuskulma on standardien mukainen, mutta keskiön korkeus silti mahdollisimman matala. Ideani mukainen ohjain on aivan erilainen, eli hurjasti korkeampi kuin "oikean" jopon, näin pienelläkin ohjaimen kulmamuutoksella saadaan suuri pituussuuntainen säätö ilman, että kädensijojen kulma muuttuu liikaa. Suuremmat putkiprofiilien kierto- ja taivutusjäykkyydet sallii mm matalamman jalannostokorkeuden ja pystyputken suurempi halkaisija sallii tukiputken alhaisemman sijoituksen. Uusi rakenne edellyttää omanlaisensa tuennan ja hitsaustekniikan, mitä en tässä teille kerro, jostain kumman syystä Osista puheen ollen, niin KAIKKI pintakäsittelyt on parempia kuin vanhassa pelti jopossa, istuin, kädensijat, vanteet, navat, ketjut, ketjusuojat, kammet, seisontatuki, lukko, klemmarit, lokasuojan aisat, puolat, renkaat, heijastimet, mitä vielä - kaikki parempia kuin vanhassa jopossa - kumma kyllä. Alkuperäinen ajatus oli säilyttää vanhan peltijopon visuaalinen vaikutelma, tehden se kuitenkin nykyaikaisella tekniikalla, mutta jos nuo jopot pistetään rinnan vertailtavaksi, niin itse kukin havaitsee millainen silmänkääntötemppu tuossa on tapahtunut, eihän ne ole yhtään samanlaisia. Alkuperäinen tarkoitus on mielestäni saavutettu hienosti ja parantaen samalla melkein kaikkia ominaisuuksia esi-isään nähden. Monocle issue 03, volume 01, MAY 2007 on kirjoittanut uuden jopon isästä artikkelin, "Helkaman klassikkopyörä Jopo on kutsuttu mukaan Shanghain maailmannäyttelyn Suomen paviljonkiin",jne. Oisko tämä tässä jopon osalta?