Vs: rc paperin huuhtelu Taidemaailma on monimutkainen ja ailahtelevainen. Jälkipolvet arvottavat ne, mitkä säilyvät. Tyylikaudet, tai oikeammin muoti-ilmiöt, vaihtelevat nykyisin nopeasti ja meidän tehtävä on tallentaa niistä (mielestämme) olennaiset esimerkit tuleville polville. Kaupallisuus on taidemaailmassa nykyisin se kova sana. Valitettavasti. Se, mikä monesti unohdetaan, on arkipäivän dokumentointi. Harva sitä tekee, ainakaan systemaattisesti. Tuo dokumentointi on sellaista, jonka arvo nousee vuosikymmenten karttuessa. Kuinka moni on esimerkiksi tallentanut kaduilla pörisevat lehtipuhaltimet, jotka jo kohta (onneksi) ovat historiaa? Tämä vain yhtenä esimerkkinä. kapa p.s. Hieman offia alkuperäisestä kysymyksestä.
Vs: rc paperin huuhtelu Hyvin sanottu, Kasimir. On myös erotettava kuvan taiteellinen ja museaalinen - tutkimuksellinen merkitys. Varsovan keskustakin rakennettiin sodan jälkeen uudelleen valokuvien mukaan. Itsekin arvostan kovasti esivanhempieni ei aina niin taiteellisesti talletettuja kuvallisia fragmentteja heidän todellisuudestaan.
Vs: rc paperin huuhtelu Vanhahkoja viestejä mutta laitan tähän kuitenkin vastauksen, kun osui silmään. Numeroarvoja kiinnitepitoisuuksille löytyy ainakin kirjasta "Way Beyond Monochrome". Uudistettua toista painosta on saatavilla Amazonista ja varmasti muistakin nettikirjakaupoista. Siinä on hevisti asiaa mustavalkotyöskentelystä muutenkin.
Vs: rc paperin huuhtelu Vilkaisinpa, kun tuo kirja tuolta hyllystä löytyy. Arkistokelpoisen vedoksen tiosulfaattipitosuuden raja on opuksen mukaan 0,015g/m2. Alarajaksi mainitaan 0,005g/m2. Testaamiseen suositellaan Kodakin HT-2 testiliuosta. Sormilla ei taida päästä noihin tarkkuuksiin.