Okei, eli tuollainen ilmiö. Kiitokset kuvasta. Itse epäilen vähän tuon kääntelyn kiinnityksen aikana puuttumisen vaikutusta. Itse olen kyllä monet monituiset filmit kiinnittänyt ilman suurempaa kääntelyä. Usein tulee ajan säästämiseksi kehitettyä monta tankkia sarjaprosessointina, jolloin kiinnityksen alussa tulee vähän käänneltyä mutta sitten se jää, kun täytyy keskittyä jo seuraavan tankin kehityshommaan. Kiinnitysajan on tietysti hyvä olla vähän pidempi ilman kääntelyä. Ja tämä ei ole mikään suositus - kannattaa varmaan aina käännellä, mutta itse ei aina jaksa Jos nimenomaan tuossa on aina tuollainen tumma raita perferointireiän kohdalla, valolla täytyy minusta olla tuon ilmiön kanssa tekemistä. Jos filmi pääsee lievästi valottumaan päätysuuntaisella valolla, perferointireiät ikäänkuin avustavat niiden kohdilla valon etenemistä syvemmälle filmiin. Kuvittelisin, että silloin tapahtuu täsmälleen juuri tuollainen kuvan mukainen efekti.
Mutta tällöin koko negan tulisi olla tumma reunastaan, ei vain perforoinnin kohdalta, mutta kun näin ei ole. Tuo tummentuma on vain ja ainoastaan perforaatioiden kohdalla. Itse väittäisin syynä olevan liian vähäisen liikuttelun kehityksen aikana. Kuten kaikki tiedämme, mitä enemmän liikuttelee purkkia, sitä nopeammin kehitys tapahtuu, koska filmille pääse tuoreempaa kehitettä enemmän. Perforaatio ilmeisestikin päästää kehitettä paremmin filmille, jolloin reiän vieressä oleva kohta saa enemmän kehitettä, ja täten kehittyy nopeammin, eli enemmän.
Ei tuohon filmille kyllä ylimääräistä valoa ole päässyt. Kyllä syy löytynee tuosta kehitysvaiheessa tehdystä virheestä/virheistä. Tähän asti olen aina käännellyt kehityksen alkuun vain 10s mutta jatkossa koitan tuota 30s ja vasta tämän jälkeen 10s/1min.
Minun mielestäni nuo perforaation mukaan menevät kehityksen epätasaisuudet eivät johdu liian vähäisestä eikä liian paljosta vaan vääränlaisesta liikuttelusta. Jos liikuttelurytmi on sellainen, että joka kierroksella perforaation kautta syntyy samanlainen tuoreen kehitteen virtaus valotetun emulsion pinnalle, seurauksena on epätasainen kehittyminen eli ylikehittyminen tällä alueella, joka saa enemmän kehitettä. Näin käy, jos esim spiraalia liikutellaan purkissa ylös-alas pumppaamalla tai liike on muuten liian "säännöllinen". Liikuttelun tulee olla toistettava mutta "epäsäännöllinen" niin, että purkin liikutteluun sisältyy ylös-alas-kääntö sekä kierto pitkittäisakselin ympäri, jonka suuntaa kannattaa vaihdella. Lisäksi mukana saisi olla terävä liike, joka rikkoo laminaarivirtaukset. Ääriviivaterävyyden (acutance) saavuttamisen tunnettu menetelmä on, että käytetään laimeaa kehitettä (esim Rodinalia) ja vähennetään liikuttelua. Kerran kahdessa tai kolmessa minuutissa on täysin mahdollinen (Alussa kuitenkin aina 30 sek. jatkuvaa liikuttelua). Silloin liikuttelutekniikan on oltava kunnossa ja kehitysaika luonnollisesti pidentyy. Aivan huikeita tuloksia voidaan saada semi-stand tai stand-kehityksillä, jolloin liikuttelua ei ole juuri muuta kuin alussa ja ehkä kerran tai pari kehityksen kestäessä. Tämä menetelmä on kuitenkin aina jonkinverran riskialtis ja onnistuu vain tietyillä kehitteillä, jotka eivät ole alttiita bromidin aiheuttamille epätasaisuuksille. Alkuperäisessä ongelmassa ei kuitenkaan ole kyse tästä ilmiöstä.
Paikallaan kehityksellä ainakin saa kyllä rodinalilla muikean terävää jälkeä mutta minusta sävyjen kustannuksella, niistä tulee semmosia karkeita eikä kovin hienovaraisia sävynvaihdoksia.
Mahdollista tämäkin. Tuota filmiä kehittäessäni mokasin todennäköisesti kaiken mahdollisen. Paitsi, että liikuttelin purkkia hyvin vähän, oli tekniikkani tuolloin vielä huono, pelkästään ylös-alas-kääntelyä, ilman kiertoa. Jokseenkaan tuo kääntelytekniikka itsessään ei saanut tuota ilmiötä aikaan. Muut filmit, jotka olen kehittänyt samalla kääntelytekniikalla ja joita olen käännellyt riittävästi, ovat olleet aivan hyviä.
Eilen olin ekaa kertaa pimiössä pötöilemässä. Ekan rullan kehitys meni pilalle kun jostain syystä unohdin kiinnitteen, mutta tokasta tuli jo ihan siedettävää jälkeä. Vedostelu se vasta onkin hauskaa, voin illalla pistää pari vedos-scannia ja samalla vähän kysymyksiä. Melkein voisin aloittaa uuden ketjun kun kysyttävää on melkoisesti, alkaen filmin valotuksesta.. Seuraava pimiöaika on lauantaina 9-15, jos Tampereen seudulla on konkareita jotka haluaa lähteä läksyttämään n00bi3ta niin antaa kuulua!
No tässäpä nämä työpaikan skannerilla vedoksista napatut. Puolustuspuheeksi se, että nämä on ehkä vähän hätäisesti vedostettu ja kolme ihka ekaa vedostani, ja työpaikan monitori on kalibroimaton, liian tumma ainakin. </seli seli>. Tässä käytetty ammattimaisesti dodge-tekniikkaa: Valotin tämän viimeisen niin, että otin rajatun alueen mittauksen tuosta valkoisesta karvasta +1 -kompensoinnilla. Minusta tämä vedos on jo liian tumma, mutta tassut ovat silti vielä puhki. Miten tuollainen olisi kannattanut valottaa? Vedostaessa voisi koittaa tehdä jotain maskia jolla saisi noille tassuille vähän lisää valoa.
Noni... onneksi olkoon Heksa! Kuvista: Ensinnäkin näyttäisi siltä, että joko a) Filmi on ylivalotettu tai kehitetty, tai sitten paperi on ylivalotettu. Myös negatiivi on tosi jyrkkä, tai sitten paperi/jyrkkyysaste tosi kovaa.. Eli mustaa ja valkoista on kyllä, mutta painottuu mustaan päähän ja välisävyt uupuu.. myös mustat on tukossa ja huippuvaloissa ei ole oikein mitään mitä katsella. Itse olen hyvin hyvin lyhyen analogiurani aikana yrittänyt edetä siten, että opettelee peruasioista lähtien juttuja kantapään kautta, siis ilman mitään sen suurempia kikkailuja. Siellä perusteissa olen edelleen... nyt löytyy tosin jo valotuskello ja jyrkkyyssuotimet Eli mitä lisävalottamiseen tulee, niin se kannattaa tietty tehdä mahd. huolella... mahdollisimman pieni reikä mustaan kartonkiin ja se lähelle objektiivia (lähinnä kasvojen lisävalotus) niin saa rajat paremmin häivytettyä (nostettua featherarvoa . Yleisesti: Ilmeisesti nämä kuvat ovat siis toiselta mv-rullaltasi, sekä ensimmäiseltä pimiökeikaltasi. Näin ollen olisin itse aika tyytyväinen siihen, että jokaisella kuvalla on vähintään dokumentaarista arvoa, ts. niistä saa selvää. Viimeinen kissakuva jopa uudelleen vedostettuna voisi olla ihan sävykäs ja siistikin... tosin, roskia on kyllä aika paljon - toki niitä pitää/saakin olla (tekosyy kun niitä aina on), mutta karvoista olisi kuitenkin hyvä erottaa kissan omat, ja pimiön pölypallerot Mutta siis ei kai muuta kun lisää filmiä koneeseen ja pimiöön paineilmapullo. Koeliuskoja kannattaa tehdä niin saa noita sävyjä vähän enemmän talteen...
Toisella pimiökeikalla alkoi homma jo vähän paremmin luistamaan. Viimeksi otin maisemakuvia T-max 100-filmille, jälki oli jo kohtalaista mutta ei vielä digikuvilleni pärjää. Vähän sellainen harmaus vaivaa ainakin joitain vedoksia. Nyt filmikamerassa on rulla nelisatasta t-maxia, joka on valotettu 1600:n mukaan. Pimiöllä on vain Rodinal -kehitettä, voikohan silläkin jonkinlaisia prässäystuloksia saada? Alkuperäinen kehitysaika olisi 10 minuuttia, Äynin esittämän prässäyskaavan mukaan laskettuna n. 18 minuuttia, meneeköhän sinnepäin?
Jos toonaus pidentää vedoksen ikää, miksei negatiivinkin...? Kokemuksia?! Ja sitten - kuinka lämpimällä vedellä uskaltaa kehittää - lämpötilahan ei vaikuttanut rakeen kokoon ? Olen nyt innostunut kehittämään negojani Rodinalilla siten, että 1,5 milliä kehitettä 300 milliin vettä (käytännössä kaksi rullaa kerrallaan, eli 3ml/600ml). Kehitysajat tollasella huoneenlämpöisellä vedellä on 45 minuuttia. Vesihauteessa lämpimämmällä ???
Tähän väliin kehut tuolle kissakuvalle! Oli kehitys/valotus/vedostus/vedätys sitten mitä tahansa niin mun silmiin oikein hieno lopputulos! Kauniin tukkoiset sävyt ja pinkeä syväterävyys (<---sarkasmi 0%).
Negatiivin ikää toonaus pidentää yhtälailla. Kyllä minun tietääkseni lämpötila vaikuttaa rakeen kokoon. Rae kasvaa prosessin nopeutuessa. Ilfordin sivuilta löytyy pdf lämpötilojen vaikutuksesta kehitysaikoihin, ja se on toiminut kohtuullisen hyvin kaikille kokeilemilleni filmeille ja ainakin rodinalille. Huono puoli tuossa taulukossa kannaltasi on se, että pisin aika 20 asteelle on vain 25min, joten... Tuosta kuitenkin näkee hieman osviittaa siihen millä vauhdilla lämpötilan muutos vaikuttaa kehitysaikoihin.
Prässäyskokeilu meni kyllä aivan pieleen. 24 kuvan rullalla taisi olla kaksi tai kolme onnistunutta, muuten olivat aivan tukkoon alivalottuneita. Vai -kehittyneitä.Molemmat niistä onnistuneista ovat kyllä hienoja, täytyy ehkä kokeilla Ilfordin ISO 3200 Delta-filmiä seuraavaksi. Jatkokysymyksenä: Mikähän voisi olla maisemakuvaajalle ihanteellinen mv-filmi?
Kehitettyjä. Prässätty on silti aina prässätty (xtol tai tmax ensikerralla kehitteekai Tmax prässien kanssa). Jos nähdään viikonloppuna niin voin antaa sulle Neopan 1600 kokeiluun jos mielit? Eikös Juke ole parhaat Delta100 ottanut ,)
Mikäs siinä. Eikös tuo Neopan ole filmiä, oletko jostakin kauempaa tuota hankkinut, vai kuinka sitä on ylimääräisenä?
Sitä on yksi jäänyt tuonne jääkaappiin talvesta. Kesällä kuvataan 100 ja 50 asaista. tuota fujin neopanian ei saa tampereelta 1600sena ja koska sulla on menossa herkkien filkkojen kokeilu ja treella on tapaamisnen sunnuntaina niin ajattelin että tää järjestely voisi passata.