..mitenkään aliarvioimatta ym.kommenteja, tai osaamistasi kameran kanssa, noiden epäterävien otosten osuudessa ongelma ei välttämättä ole manu taikka affitarkennuksessa pelkästään. vaikka kolkytäviis vuotta sitten osui intin pystykorvalla pilkkaan loman arvoisesti, uskallan epäillä että tänään saman asian uusiotodennus toisi pelkkää pottuteatteria ainakin mulle. tietty, jos olet todennut ton vähän yli tai ali ilmiön myös jalustan kanssa, niin loput saapi muutenkin kernaasti unohtaa....=) vaikka se affineliö vilkahtaakin siellä etsimessä niin lupaavasti, niin siinäkin välissä kun lopulta sitten käsky painaa liipaisinta ehtii sinne etusormeen asti, ehtii hyvinkin sen verran kädet vatkata niin että silkkaa hutia tuli. näin lienee ainakin pystyammunnassa ilman jalustaa tai muuta tukea. kunnollisella kuvanvakaimella on tässä kohdin kyllä erittäin positiivinen vaikutus niiden teknillisesti tärähtäneiden kuvamäärien vähentämisessä. joskaan sekään ei nyt ihan kaikkea kuvaajan koikkelehtimista pelasta, kuten henk.kohtaisestikin huomattua monasti on tullut... vähän ohitarkennettuna orggis tarkennusaiheesta, ainakin näistä hiton lähiölinsseistä on mun kokemukseni se, että ei oikeen tuu mittään manutarkennuksesta ainakaan prillit nokalla. ei vaikka kuinka vääntelisi sen diopterin tarkennusta ees taa. no hankalathan nää prillit muutenkin on mukanaan kanniskella, vaikka kuinka oiskin noissa kätsyissä seniilisuitsissaan roikkumassa. tietty tavallaan eri juttu, josko noita kakkuloita kaikenaikaa tarvitsee, eikä tarvii nostella niitä tämän tästä nenälle, eli heti kun vähänkin lähemmäs luuraailee. ja tämmöttis ikänäöttömyys verottaa kyllä roimasti manutarkennuksenkin oikellisuutta hiukankin hämärämmissä kuvausolosuhteissa, joten likirilleillä tahi ilmankin siihen af-fään täällä ainakin on luottaminen jopa viisdeelläkin, halusipa tahi ei....