Vs: Kuvankäsittelyä filmiajan konstein Rajoitetustihan tuo onnistuu kun käyttää monijyrkkyyspaperia: jyrkimmällä suodatuksella vaikutus kohdistuu pääasiassa alasävyihin ja loivimmalla yläsävyihin. Mutta en vieläkään keksi mitä iloa on photoshopin lisävalotuksesta ja varjostuksesta, monen kuvan kohdalla kaipaan siinäkin sellaista koko sävyalaan vaikuttavaa.
Vs: Kuvankäsittelyä filmiajan konstein Eikös se ole tuossa: Image - Adjustments - Brightness/Contrast kapa
Vs: Kuvankäsittelyä filmiajan konstein Luulisin että tuo koko sävyalaan vaikuttava dodge/burn onnistuu tekemällä ylimääräisen layerin johon sitten maalaa valkoisella dodgettavat kohdat, ja valitsee blend modeksi "color dodge". Vastaavasti burn maalataan mustalla ja valitaan blend modeksi "color burn". Tällä tekniikalla voi kätevästi myös säätää efektin voimakkuutta opacity-slideristä. Usm pimiössä on hullun hommaa, näkisin että mikä tahansa maskeilla kikkailu on sellaista. Itse olen yrittänyt tehdä usmia ilman negoja suoraan valokuvapaperiin siten, että valotan paperille ensin pinnakkaiset, ja sitten isken tämän pinnakkaisen suurennuskoneeseen. Kohdistaminen on kyllä harvinaisen hankalaa, ja pinnakkaisella tehty valotus vaatii suurennuskoneen täydelläkin aukolla minuutin tai parin valotusta. Laskentaa vaativat fotarikikkailut tuskin onnistuvat pimiössä, tulee tästä mieleen nyt lähinnä käänteiskonvoluutio jota en ole kyllä saanut ikinä toimimaan (yrittää laskea epäterävistä alueista teräviä) ja kohinan poisto.
Vs: Kuvankäsittelyä filmiajan konstein Filmikuvissa pimiössä tehtynä harvemmin kohinaa on ;-). Voihan siellä pimiössäkin periaatteessa piirtää ite sen kuvan mutta ei oo ihan helppoa ;-). Rakeisuutta voi piilottaa esim. käyttämällä kondensoripään sijaan hajavaloa, tai jollakin muulla softauksella. Kyllä se kohinanpoistokin yksityiskohtia syö.