Jossain formaatissa oli joskus juttua kuolleiden kuvaamisesta menneinä aikoina, ruumiit oli puettu arkivaatteisiin ja aseteltu kuvaan kuin elävät ihmiset. Kuka muista missä tämä tapahtui ja mikä oli ideana kuvissa ? Miksi kuolleita kuvattiin näin ?
Vs: Kuolleiden kuvaaminen joskus menneisyydessä Täällä tuosta kuolleiden kuvaamisesta taisi olla jotain puhetta. Joskus itsekin joutunut vainajan kuvaamaan, mutta jos omaiset olisivat ruvenneet arkusta vainajaa pystyyn hilaamaan ryhmäkuvaan, niin olisi saattanut minullakin kulmakarvat jojo-liikettä tekemään, tokihan senkin olisin kuvannut kun kerran kuvaamaan oli tilattu.
Vs: Kuolleiden kuvaaminen joskus menneisyydessä Mun piti viime viikonloppuna kirjoittaa blogiin juuri tästä aiheesta mutten saanut aikaiseksi. Vainajien muotokuvaaminen oli vielä 1800-luvun lopussa yleistä. Mä luulen että jostakin antropologian alan viitetietokannasta löytyisi jotakin hakemalla termillä "post mortem photography" tms. Mulla on kotona sellainen jonkun amerikkalaisen masters thesis tästä aiheesta, se oli muistaakseni Ohio State Universityssä tehty ja löytyy niiden julkaisuarkistosta vapaasti verkossa. Se on enemmän sellainen historian ja tekniikoiden kuvaus, analyysiä siinä ei ole kovin paljon. Muistan että Amsterdamin Van Gogh-museossa oli 2004 sellainen hieno kiertävä näyttely yleensä kuolleiden muistamisesta, näyttelystä on myös kirja jonka on julkaissut PAP (Princeton). Jäi aika vahvana kokemuksena mieleen vaikkei siellä ruumiiden kuvia varsinaisesti ollutkaan. Katolissa maissa kuolemaan suhtautuminen on vähän erilaista kuin meillä täällä Lutherin valistamilla.
Vs: Kuolleiden kuvaaminen joskus menneisyydessä Kuolleita kuvattiin valokuvauksen alkuaikoina mm. siksi, että silloiset suljinajat olivat niin pitkiä että ainoastaan kuolleet pystyivät pysymään paikoillaan niin kauan.
Vs: Kuolleiden kuvaaminen joskus menneisyydessä Ahaa, siis tyyliin "Alusvaatemalli, nainen, muutaman viikon ikäinen kelluja, luodinreikä takaraivossa, annetaan muotikuvaajien käyttöön ennen hajoamista" ?
Vs: Kuolleiden kuvaaminen joskus menneisyydessä Kaipa tuohon ainakin kaksi isoa ja luonnollista syytä oli. Valokuvaaminen oli joskus kallista, vaikka sitä ei näin digiaikoina tule ajateltua. Ihminen kun on luonnostaan nuuka, niin sitä potretin ottamista sitten venytettiin ja venytettiin. Otettiin vasta sitten kun oli ihan pakko. Ja miksi sitten puettiin ja aseteltiin? Ennen kuolemaan muutenkin suhtauduttiin aika lailla eri tavalla kuin nykyisin. Kuolema oli lähempänä, ei menty sairaaloihin, vanhainkoteihin tai palvelutaloihin kuolemaan. Kuoltiin siellä missä elettiinkin. Kuollut ihminen ei ollut sillä tavalla kaukainen ja vieras asia kuin nykyisin. Joo ja tuo Zephanian juttu oli kans hyvä. Ennenhän muotokuvissa saatettiin pitää silmät kiinni, sitten ne rapsuteltiin auki jälkikäteen. Sitkeässä pysyy valokuvauksen lait ja säännöt. Nykyisinkin "kunnon" potretissa mallilla tulee olla hyvä katsekontakti, jotta se tuo eloa. Vaikka kuolleiden kuvaaminen ei niin yleistä enää olekaan.
Vs: Kuolleiden kuvaaminen joskus menneisyydessä Mä muistankin nyt sellaisen sarjan muotokuvia jonka nimi oli Travelers. Se on aika järkyttävä. Kuvaajan nimeä en muista, mutta Google kyllä tietää. http://www.photoeye.com/templates/mshowdetailsbycat.cfm?catalog=PX063 Sitten jossain takavuosien ARS-näyttelyssä oli jonkin saksalaisen aika vastaavia mustavalkokuvia 80-luvulta, mutta ne oli jonkin verran arkisempia.
Vs: Kuolleiden kuvaaminen joskus menneisyydessä Eikö nuo kuvat ollut The Facessa ja i-D:ssä jo 90-luvulla
Vs: Kuolleiden kuvaaminen joskus menneisyydessä Kameralehdesssä taisi olla viime vuonna juttu jostain USA-laisesta kuvaajasta. Vainajat puettuna parhaimpiinsa ja vähän, kuin pitkälle matkalle lähdössä...
Vs: Kuolleiden kuvaaminen joskus menneisyydessä se on just toi elizabeth heyert jonka jlehmus vinkkas.
Vs: Kuolleiden kuvaaminen joskus menneisyydessä Moderni ihminen on työntänyt kuoleman syrjään. Sen konkretisointia vältellään. Tämä aiheuttaa sitten ongelmia. Minusta vainajien kuvaaminen oli hieno tapa ja se pitäisi uudelleen ottaa käyttöön. (Ehkei nyt kuitenkaan webbikameraa maan poveen...) Se on hieno tapa konkretisoida pois meno ja helpottaa surutyötä. Poikani (10v.) ei oikein meinannut uskoa että kauempana asuvan siskoni koira oli kuollut, ennen kuin näytin hänelle valokuvan tuhkauurnasta. Silloin tuli itku vasta. (Joo en minäkään tiennyt että koiria tuhkataan.)
Vs: Kuolleiden kuvaaminen joskus menneisyydessä Suomessa kuvattiin kuolleita vielä 50/60-luvulla. kalervo Pusakala piti siitä esitelmää Lapualla syksyllä2005, mutta en päässyt sitä kuuntelemaan. Saattaa asiatietoja löytyä puskalaa googlettamalla. Kuva kuolleesta tosiaan oli samanlainen todiste kuolemasta kuin henkilöllisyystodistus vihkimisestä ja avioliittoasiakirja lupa olla sukupuoliyhteydessä vastakkaista sukupuolta olevan kanssa (siis salavuoteuden aikaan). Valokuvaa käytettiin muutenkin paljon todisteena, miettikääpä miksi vangit, huorat, sotilaat ym. kuvattiin.
Vs: Kuolleiden kuvaaminen joskus menneisyydessä Vuosisadan (siis 1900) alussa myös tapana, että ryhmäkuviin, jossa vainaja oli mukana, hänet merkittiin piirtämällä risti. "Kirjanpitoa" sekin...
Vs: Kuolleiden kuvaaminen joskus menneisyydessä Merkittiin muuten moniin kuviin, esimerkiksi toisen maailmansodan aikana tehtiin vanhoihin luokka- ja armeijassaotettuun ryhmäkuvaan ristinmerkkejä.
Vs: Kuolleiden kuvaaminen joskus menneisyydessä Jep, minun mummoni aikoinaan merkkasi juuri ristillä poistuneet.