Vs: Kokeeko filmi renessanssin? Yksi asia on varma: jos joku on jotakin mieltä, niin NÄSIJÄRVEN SATAKIELI ON TAKUUVARMASTI ERI MIELTÄÄ !!! Surullista asiassa on vain se, että Vuorimiehellä ei ole muuta näyttöä kuin tuo vuorenvarma ASENNE !!!
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? Filmiä valmistetaan ihan varmasti niin kauan kuin sitä tarpeeksi ostetaan. Ihan yksinkertainen kaupan lainalaisuus. Niin kauan kuin kysyntää riitttää niin myydään. Esimerkiksi jos Tax-Free -myynti ei kannattaisi Ruotsin tai Tallinan laivoilla niin silloin sitä ei jatkettaisi. Tottakai filmien tuotantoa on ajettu niin alas kuin mahdollista. Mutta niin kauan kuin se tuottaa jokseenkin tyydyttävää voittoa, on myös sen valmistus kutakuinkin taattu. Jos jotain esteitä tulee, niin se täytyy liittyä myynnin jatkuvaan romahtamiseen, lainsäädäntöön tai ekologisiin seikkoihin. Se mistä filmin myynnin roima taantuminen johtuu, sen me kaikki toki tiedämme -digitaalikameran keksiminen kuluttajien käyttöön n. 15 vuotta sitten ja digitaalisuuden jatkuva kehittyminen. Toki myös mielikuvamarkkinoinnilla on vaikutusta asiaan. "Digi on helppoa, vaivatonta, halvempaa, hauskempaa, parempi laatuista, onnistut lähes aina -meininkiä ja muuta bullshittiä. No, ei nyt sentään. On digissä paljon hyvääkin. Mitä hyvää? Sen määritelköön kukin itselleen. Ainakin lääketiede on hyötynyt digitaalisuudesta merkittävästi. Esim. digiröntgenkuvaus, jolloin röntgensäteitä tarvitaan huomattavasti pienempi annos hyvien kuvien aikaansaamiseksi. Lisäksi labrapuolella mikroskooppikuvauksessa/ kuvantamisessa on otettu aimoja harppauksia. Olympus lienee tässä (microscope) uranuurtaja niin kuin aika monissa muissakin optisissa laitteissa. CarlZeissia unohtamatta. No, pitää olla varovainen tällaisissa tuotemerkkeihin liittyvissä kommenteissa. T. Toni S. (Osittainen amatööri ja noviisi, optometri ja sosiaalisukeltaja EVVP.)
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? Juuri näin. Useimmiten on hyvä ajatella suhteellisesti, mutta joskus pitäisikin ajatella absoluuttisesti. Vaikka filmin käytön suhteellinen osuus digiin verrattuna on äärimmäisen pieni, filmin käytön absoluuttinen määrä on kuitenkin riittävä että sen valmistus on järkevää. Tämä siis kertoo ehkä enemmän digin käytön yleisyydestä kuin filmin käytön vähyydestä. Mutta ei appelsiinintuottajaa kiinnosta paljonko ihmiset ostivat banaaneja; appelsiinin kysyntä ratkaisee sen tuotannon määrän ja kannattavuuden riippumatta banaanien myynnistä. Asia, joka tuntuu olevan poikkeuksellisen hankala oivaltaa.
Tallennus huolena, siksi kuvaan filmille Kun joskus aloitan laajamittaisen digikuvaamisen (nyt kuvaan digillä lähinnä firman juttuja sisäiseen viestintään - Richoh GRD pelittää siinä hyvin..) rakennan ensin varman ja helppokäyttöisen tallennusinfran, tai pikemminkin meidän lapset rakentavat. Seuraavat pari vuotta näyttänevät, miten nämä pilvihommat niissä hommissa auttavat. Palvelun taakse pitäisi saada joku taho, joka on hengissä vielä 20 v päästä jne. Perjantaina vein taas 10 kinarirullaa naapurimaan kauppaan kehitettäviksi. Joukossa omia ja tyttären luomuksia. Ao myymälä kuuluu 29 liikkeen eteläsaksalaiseen ketjuun ja myyjä sanoi että filmipuolella mennään nyt aika tasaisesti. Ja mitä se maksaa ? 36 kuvan kehitys 10x15 premiumpaprulle, indeksikuvalla ja CD.llä alle 15 euroa. Kysyin männä viikolla Hesassa mitä vastaava homma maksaa? Öbaut 30 eur ilman sitä seedeetä.
Vs: Tallennus huolena, siksi kuvaan filmille Ei kai siinä mitään uutta että pääkaupunkiseudulla on kovempi hintataso. Turha vertailla. Virosta saisi varmaan vielä puolet halvemmalla.
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? Paitsi, että liike-elämässä appelsiinikauppiaan pitäisi huolestua, jos hänen asiakkaansa siirtyvät käyttämään banaaneja ja alkaa selvittämään, miksi ja voiko asialle tehdä jotain. Samalla kun appelsiinien määrällinen myynti pienenee, on se pois tuotekehityksestä ja työvaiheiden automatisoinnista, kun pienempiä eriä ei kannata käsitellä isolla koneella. Tämä karsii myös pois markkinoilta vähemmän syödyt veriappelsiinit ja greipit. Samalla pitää poistaa ylituotantoa, eli kaataa pois appelsiinipuita viemästä ravinteita. Mikäli appelsiinit taas alkaisivatkin maistumaan ihmisille, menee aikansa ennenkuin puut ovat taas kasvaneet ja yleensä ei ihmiset jaksa odottaa niin kauaa ja pysyvät banaaneissa, kunnes tulee taas jokin uusi juttu.
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? 20 % vuosittaisella vähentymisellä tuo "on kuitenkin riittävä" lakkaa jonain päivänä olemasta totta. Koska, se on toinen juttu. Kodakin talousihmiset sanovat, että filkan valmistus lakkaa kannattamasta 2 vuoden päästä, mutta että sitä jatketaan kuitenkin. Kuinka kauan sitten firma pyörittää kannattamatonta toimintaa... Päällystyskoneet taitavat olla sen verran isoja laitteistoja, että jonkinlainen alaraja on sille, minkä verran kannattaa valmistaa. Ihan pieniä määriä ei. Toisaalta minäkin uskon kyllä, että aina joku jatkaa niin kauan kuin kysyntää on. Jossain maailman kolkassa filmejä tullaan valmistamaan meidän aikaperspektiivissämme vaikka kuinka kauan.
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? Filmin kaupalliseen ketjuun kuuluu valmistus ja levitys. Jo nyt on nähtävissä että valmistus siirtyy paikkoihin joissa sitä on aina ollut mutta heidän levityskanavansa ovat vajaavaisia ja tehottomia. Silloin astuu kehiin nämä pienet jobbarit, samaa kamaa saa useilla tuotemerkeillä ja taas filmiä kuluu... testauksiin , vertailuihin ja muuhun näpertelyyn sekä tietysti valokuvaamiseen. Kun aikoinaan ammattikuvaajat ostivat filmiä 20-100 rullan pakkauksissa kuukauden tarvetta varten, ostavat nykyiset käyttäjät 2-10 rullaa, joskus jopa puolen vuoden tarvetta varten... Jos on huolestunut filminsaannin tulevaisuudesta, investoi vähän ja laittaa esimerkiksi 100-200 rulla pakkaseen, kyllä sillä muutaman vuoden kuvaa.
Vs: Kokeeko filmi renessanssin? Kyllä, tämä on aivan totta, mutta rupeaa olemaan jo 5-10 vuotta vanha juttu. Se juna on ajat sitten mennyt. 20% vähentyminen nykytasosta tarkoittaa myös aina pienempää absoluuttista vähentymistä. Jossain vaiheessa toki lakkaa kannattamasta, olettaen että tämä "20%" on jokin luonnonvakio joka pitää ikuisesti paikkansa. Mutta miksi se olisi? Päin vastoin, sitä on vaikea ennustaa. Mistä tämä 20% oli peräisin? Itse olen lukenut sen Kodakilta, mutta joskus vuonna 2007. En tiedä, onko se enää tänä päivänä 20%. Tiedätkö sinä? Pelkän tyhjän spekulaation sijaan homman kannattavuutta voi arvioida siitä, moniako erilaisia tuotteita on saatavilla, koska käyttö jakautuu niiden kesken. Toisin sanoen, jos kannattaa valmistaa kymmentä erilaista tuotetta, niin yhden tuotteen kysyntäkynnys ylittyy kymmenkertaisesti. Tässä tietysti jää huomiotta se, että laajempi tarjontaa myös lisää kysyntää, mutta ei samassa suhteessa. Kannattavuutta voi siis aina parantaa "järkeistämällä" tuotevalikoimaa, mutta sitä ei kannata tehdä ellei ole pakko. Kuitenkin, erityisesti nykypäivän filmit rupeavat olemaan niin monipuolisia että yhdellä 400 ISO värifilmillä saisi ihmeitä aikaan. Onhan se nyt nähty, että tuotteita on yhdistelty, Portra NC&VC yhteen jne. Toisaalta, tuotteita on myös lisätty, uusi Ektarkin lisättiin vain muutama vuosi sitten, kun kaikkien ennustusten mukaan kaiken piti olla jo täysin kuollutta. Ennustukset vaan yleensä tuppaavat menemään metsään. Sitten kannattaa ruveta pelkäämään, kun saa enää 1-2 filmiä. Nyt erilaisia värifilmejä (päällystyksen näkökulmasta) on yksin Kodakilla reilusti toistakymmentä. Kyllä se vaan näyttää kannattavan. Kodak on jo vuosia sitten siirtynyt malliin joka mahdollistaa pienempien erien tekemisen ja tuotteesta nopeasti toiseen siirtymisen. Eiköhän homma olisi jo vuosia sitten kusahtanut jos se ei toimisi näin. Mutta ei se mikään rahasampo kieltämättä enää ole. Hopean hinnannousu ei sille hyvää tee.