Vanhoja kameralehtiä selaillessa nousee esiin tasaisin välein mitä erilaisimpia viritelmiä, jolla kameran saa kiinni milloin mihinkin. Pelkästään kuvausmielessä liikkuessa kunnon tukeva jalusta on toki paras kampe, mutta jos vaikkapa viikoksi lähtee rinkka selässä tunturiin, niin jalustasta tulee äkkiä turhankin painava lisä reppuun. Puustoisessa maastossa joku puun kylkeen pultattava jalustasovitin voisi olla hyvä, mutta avotunturissa siitä ei ole hyötyä. Joskus vuosia sitten virittelin u-pultista, 3/8" pultista ja prikasta putkirinkan yläkaareen rälläkällä ja migillä kokoonpanemani sovittimen kuulapäälle. Sovittimen kylkeen hitsasin vielä 3/8" mutterin, jonne ruuvasin 1/4"sovittimen siten, että se kävi vaellussauvan kärkeen ruuvattuun Manfroton pieneen kuulapäähän. Ei kovin tukeva viritelmä, mutta tyhjää parempi, kuvasin kai yhdet revontulet tuolla reissulla. Rinkka tuppasi heilumaan, maasto kun oli aina jonkin verran epätasaista, ja tyhjä rinkka varsinkin liian hutera. Mutta eipähän sillä reissulla tarvinnut jalustaa kantaa. Tosin sovittimen paino oli yli 200 grammaa ja kuulapääkin puolisen kiloa, iso kun oli. (ks. http://www.student.oulu.fi/~ptalviti/ukk0902/uk11.jpg)