Vs: Hypoteettinen kysymys auttamishalusta. Sinänsä kyllä sitten semmoinen pedagoginen periaate on, että lähdetään liikkeelle porukalle tutusta ja tunnetusta asiasta. Siitä sitten kehitellään uutta asiaa eteenpäin. Kun sakki nykyisin kuvaa aika paljon niin stillejä kuin videoitakin kännyköillä ja tableteilla, haitaksi asti, niin ehkä semmoinenkin toiminta-ajatus olisi toimiva, että lähdetään rakentamaan niistä jotain. Kuvarepparia, kertomusta, videokerrontaa... Konepuuhaahan se tietysti sitten on, ja jos käsillä tekeminen on se idea, on filkan käsittely toki sitä.
Vs: Hypoteettinen kysymys auttamishalusta. Ihan vaan mietintämyssyyn, kelpaisko kännykkäkamera, olis tämän ajan tekniikkaa ja toimisi kuten uudemmatkin, vaikka laatu ei vanhemmissa olisi tietysti niin loistavaa. Pari vuotta vanhoja kännykkäkameroita saanee melkein ilmaiseksi. Loppujen lopuksi kyse lienee siitä, mikä arvo kavereiden kuntoutuksessa on kuvaamisella ja kuvankäsittelyllä, joukkoon pitäisi saada mukaan harkittuja "tehtäviä" joiden kautta kavereille alkaisi avautua realiteetit ja itsetunto kohoaisi.
Vs: Hypoteettinen kysymys auttamishalusta. kyllä niillä on kännykkäkamerat jo itellä. ei niiä hankkia tarvi.
Vs: Hypoteettinen kysymys auttamishalusta. Kyllähän sitä auttaa voi, taitaa olla 3x kun olen tarjonnut "vastaaviin projekteihin" tarvikkeita filmiä ja kameraa, niin vastaus on ollut että vain "tietty" merkki jne jne kelpaa, joten päätin että enää en tarjoa. Palaute on yleensä ollut aika ahdasta näissä tapauksissa.
Vs: Hypoteettinen kysymys auttamishalusta. Ihme asennevamma ja negatiivinen suhtautuminen. Taitaa ahdistaa kun et itse ole moista ideaa keksinyt.
Vs: Hypoteettinen kysymys auttamishalusta. Jos oikeasti tarvitaan analogisia filkkarunkoja, niin olen mukana, mutta ihan huvikseni en viitsisi lähetellä kameroitani jos niille ei löydy järkevää käyttöä kyseessä olevaan asiaan.
Vs: Hypoteettinen kysymys auttamishalusta. Kannattaa varmaan ensin selvittää mitä tarvitaan? Filmien kanssa peuhaaminen voi olla ihan hyväkin, jos ne kakarat innostuvat. Luultavasti kuitenkin haluaisivat nähdä tulokset samantien tai vieläkin nopeammin. Kärsivällisyys ei ole mikään kova juttu nykyään
Vs: Hypoteettinen kysymys auttamishalusta. Kärsivällisyys on ja tulee aina olemaan kova juttu, ja jos sitä ei ole niin se kehittyy vain harjoittelemalla. Filmi tarjoaa ainakin periaatteessa mahdollisuuden tähän. Minuun saa mielellään olla yhteydessä, jos asia saa konkreetisia piirteitä. Holga vaikuttaa minusta hauskalta, mutta no, mitäs minä näistä ymmärrän.
Vs: Hypoteettinen kysymys auttamishalusta. Hyvin sanottu myös kärsivällisyydestä. Ja sitten tuo että mitäs minä näistä ymmärrän ainakin siinä suhteessa että turha tässä on ruveta kunkin sanomaan mikä on parasta, sillä se määräytyy kustakin yksilöstä osallistujissa elämäntilanteineen ja lisäksi homman ohjaajan ja heidän välisestä yhteydestä. Rullafilmi on suunnilleen yhtä kallis kuin kinofilmi. Tätäkin voi funtsia. Itse laittaisin puntariin pahvisen neulanreikäkameran johon ladattaisiin vedostuspaperia negatiiviksi ja toisaalta kinarin, jonka voisi ottaa matkaansa ja kuvia voisi kertyä ilahduttavasti seuraavaan tapaamiseen.
Vs: Hypoteettinen kysymys auttamishalusta. Sittenhän on aina olemassa ne kertakäyttökamerat. Vitosella saa, suunnilleen. Tosin taitaa löytyä vain värifilmillä. Edit: jaa, onhan niitä. Hinta vain on aika rasvainen, Fujin kertiksen värifilmillä saa 4 eurolla. http://www.telefoto.fi/tuotteet/488/fil ... tokamerat/"]http://www.telefoto.fi/tuotteet/488/filmit/kertakayttokamerat/
Vs: Hypoteettinen kysymys auttamishalusta. No jos useamman tilaa niin vaihtoehtoja on tässä: http://www.macodirect.de/single-camera-c-706_551.html Diaa, negaa, mvtä, hinta á 4,95e
Vs: Hypoteettinen kysymys auttamishalusta. Rullafilmi on minusta vaikeaa saada kelalle, ja kuviakin saa aika vähän per rulla, minusta kino (tai puolikas) on aloittelijaystävällisempi.
Vs: Hypoteettinen kysymys auttamishalusta. Jotenkin vaan sellainen aavistus että keskari voisi tuntua sopivasti erilaiselta. Neliö voisi pistää porukan miettimään kuvausta ja sommittelua uudella tavalla. Ja tänä päivänä ihan tervettä sekin, että ruutuja on vain 12, eli erittäin rajoitettu määrä, sekin pistää funtsimaan mitä oikeastaan kuvaa.
Vs: Hypoteettinen kysymys auttamishalusta. Niin tuosta auttamishalusta jäi sanomatta. Sitä on minullakin, mutta ennen konkretiaa haluan vielä tietää vähän enemmän tästä. (Sitten joskus tai aiemmin, yksityisesti tai julkisesti.) Sopivia kameroita lahjoitettavaksi tai lainattavaksi minulla ei ole, mutta muuten voin auttaa. (tai onhan minulla yksi Lubitel 6x6, mutta en usko että se on sopiva.)
Vs: Hypoteettinen kysymys auttamishalusta. Mites te tuon filmin kanssa nyt sitten etenisitte? Kehitys? Kustannukset? Vedokset? Ja lopuksi, miksi opettaa mahdollisille syrjäytyneille nuorille wanhaa ja kumminkin taiteellisesti joustamatonta tekniikkaa, joka ei yhtään auta tulevaisuudessa esmes työllistymisessä? Hyvä kuvauskurssi on aivan muuta kuin räpläämistä ja lotraamista - se on kommentointia, keskustelua, näkemistä, vuoropuhelua ja kuuntelua. Valokuvausta, ei kemiaa. Enää.
Vs: Hypoteettinen kysymys auttamishalusta. Totta, jos valokuvaus on se juttu. Juuri noin. Jos sitten se askartelu on asian ydin, voi näkemys olla toinen.
Vs: Hypoteettinen kysymys auttamishalusta. Noin varmaan. Vvalokuvaajaa lähestytään todennäköisesti pyytäen apua valokuvaukseen ennen kuin terapiansuunnitteluun. Eiköhän terapian tavoitteet ja toteutus käsitellä hiukan muualla kuin kameralaukku.comissa vaikka täällä ehkä olisikin erikoistilanteiden erikoismiehiä tarjolla.
Vs: Hypoteettinen kysymys auttamishalusta. Sinänsä ihaitavaa ja kannatettavaa ajatuksena, tosin ikävää katsoi miten missiot pitää sotkea tähänkin, filmi ei kuolemaa ei ratkaista täällä. Mutta uskoisin filmi perusteisen toiminna olevan yhtä huokuttelavaa kuin pienoisrautateiden nykynuorille, vaikka luultavasti jokunen kiinnostunut löytyy, jos ei ihan pikku kylästä ole kyse? Valokuvaus kokonaisvaltaisemmin voisi olla houkutelevampaa ja kuten aikaisemminkin ehdotettu, niin vaikka känykkäkin kävisi harjoiteluun ja mentäsiin ilmaisu edellä, tuon voisin kuvitella auttavan enemmän. Kuten edellä on todettu, niin filmi tulee aloitavalla harrastajalle kalliimmaksi ja siihen voi siirtyä myöhemmin jos tuntee myöhemmin tarvetta. Omaa filmirunkoani en halua lahjoittaa, mutta voin projektin toteutuessa ostaa kannatukseksi jokusen rungon kirpputoreilta, kävin viikonloppuna etsimässä retro juttuja näin jokusen 10-30€ setin. Lisäksi tulee mieleen, että onko valokuvaus sittenkään syrjäytymistä ehkäisevä harrastus ja miten vältetään se että siitä tulisi syy pysyvään syrjäytymiseen, esim. taiteilija haveiden kautta?