Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Annettavaa? Sinä huutomerkein kirjoitat, ettei kukaan arvostaisi, tykkäisi esim laakalle kuvattua/vedostettua potrettia sen enempää kuin digille kuvattua ja siitä pigmenttivedostettua. Vastasin kysymykseesi. Tajuaahan tuon nyt yksinkertaisikin otus, että sun ainoa syy tähän keskusteluun ja sen aloittamiseen on se, että sua ottaa kupoliin että ihmiset arvostaa filmille kuvaamista ja sen työnkulkua lopputuloksineen, kenties enemmän kuin digiä ja tuo on selkeästi sulta pois, mielestäsi.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Kyllä kait se on selvä, että eri välineillä on erilaisia mahdollisuuksia, erilaiset toimintatavat ja siten erilaisia tuloksia. Sen takia kai erilaisia välineitä monet käyttävät rinnan. Kyllä ainakin pelkästään filmin tai digin välillä valitseminen lähtee jo siitä, millaisena valmiin kuvan mielessään näkee, sen mukaan sitten välineet. Minullakin, jolla kaikki kuvat ovat prosessissa digitaalisia alkuperäisestä formaatista huolimatta, erot ovat aivan selviä.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Puhun siis netissä esillä olevista kuvista, vedokset livenä on erikseen. Vaikka hyviä näyttelyvedoksia tuli kuvistani ferrokuvasta aikoinaan, vaikka oli kuvatt canonin 350 harrastaja tikillä.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Minä taas en usko että kuvajalle joka osaa kuvata digillä on yhtään mitään hyötyä filmi kuvaamisen opettelusta. Saati että aloitelevalle kuvajalle olisi mitään hyötyä opetella filmin kuvaaminen ja prosessi, jos tarkoitus on tuotaa kuvia netiin ja harastaa valokuvausta.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Olen samaa mieltä, varsinkin jos käytetään oikein vanhoja objektiiveja, piirto on erilainen kuin uudemmissa, se ei ole niin kliininen, epäterävyysalue (bokeh ?) on erilainen. Ja kyllä se osittain välittyy myös netissä olevaan kuvaa, jos se ei ole kovin pieni.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Eli erotat joistain heikompilaatuista optikoista että kyseessä on laaka ja väität myös tunnistavasi bokehista? Onko kaikissa vanhoissa objektiiveissä jotenkin säänönmukaisia valimistus/laatuvirheitä, joista tunnistaa, vai olisiko jopa samanmerkkissä saman ikäisissä eri laatua tuotavia yksilöitä? Olisko kuitenkin kyse tunteesta, kun tiedät millä on kuvattu?
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? seitsemän sivua jo tätä mättöä... pitäisikö jonkun harkita harrastuksen vaihtoa?
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Taitaa olla Tampereen rosvo vai roskajoukko? koko kameralaukun nopein tuohon sivumäärään päässyt jauhanta.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Onhan se nähty niin monesti että reppana riidankylväjähän se on. Kyllä tää kauteudelta kalskahtaa, toiset osaa ja pitää kivaa keskenään. Et oppinut sillä sun laakallakaan ruutua valottamaan, ei ainakaan yhtään valmista näkynyt. Et koitappa pärjäillä.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Menet vaan sinne syvälle itseesi ja myönät että kyse on tunteesta;-)
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? En ole viitsinyt näihin vastata, mutta ihan pakko todeta. Että ei kai se että on erimieltä kanssasi ole mitään riidankylvämistä? Mille olen kateelinen? Minulla on tuossa useita hyllyssä filmivehkeitä ja kaikki kehitys syteemit, filmiäkin montaa laatua. Ei vaan kiinnosta nyt. yritä nyt olla nimittelemättä, se ei ole sopivaa, etkö ihan vähön aikaa sitten pyytänyt kaikilta anteeksi vastaavaa käytöstä?
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Antaa, olla, kaikki ne näyttää samalta, sovitaan sitten vaikka niin.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Sinä olet tätä mieltä ja saat olla. Onneksi sinä et opeta valokuvausta. En kylläkään minäkään opeta. Ja saan olla omaa mieltäni. Väitän että kyllä filmin asioiden osaaminen auttaa tämän päivän valokuvaamisessa vaikka olisi syntynyt digikaudella eikä filmiä tuottais tai harrastais ikinä. Jos olen väärässä sekin käy. Kannattais ehkä kysyä sellasilta jotka opettaa valokuvausta onko filmiprosessin osaamisesta mitään hyötyä tänäpäivänä ja opetetaanko sitä enään?
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Vierailin monta vuotta sitten tukholmalaisessa studiossa jossa kuvattiin myös autoja. Tulimme laivalta, jossa yli 1000 valokuvausihmistä oli valvonut myöhään (tai aikaseen miten vain). Studion hienossa pimiössä oli osa seinällä olevista kehite- ym. tankeista täytetty kylmällä akvaviitilla ym. Pöydällä paljon suolaista syötävää. Me, jotka kävimme studiolla kiersimme ringissä pöytää ja tarkkailimme josko eri pöntöstä valuva neste erosi jotenkin toisen pöntön nesteestä. Ja niin meistä tuli vastaanottavaisia kaikille sille mitä ruotsalaiset kollegamme halusivat kertoa. Filmikuvauksessa on siis monia etuja. M.O.T
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Aikuisten oikeasti olen tätä pohtinut ja yrittänyt kunnolla mietti miksi filmin kauta olisi jotenkin hyödyllistä. Noin kymmenvuotta sitten olin hetken Puusan opissa ja hän nimenomaan painotti filmin kautta opiskelua, mutta ei osannut muuten perustella kuin että ihmisestä tulisi tahdoton räpsijä ilman filmi rullan rajoitusta. Ei tämä muutu jonkun opetaajan mielipiteestä, asiaan on hyvä pohti että miten se olisi parempi, mitä asiat tai työvaiheet vaikuttaa oppimiseen. Koska minulla ei tule yhtää syytä mieleen miksi filmillä opisi parmmin kuvaamaan, niin toistaiseksi olen täysin päinvastaista mieltä että digillä oppii paremin kuvaamaan. Jokaine joka on ollut jotenkin oppettamisen tai valmentamisen kanssa tekemisissä tietää että juuri suuret suoritus määrät ja nopea palaute autaa oppimaan paremmin.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Filkan hyöty oppimisessa on se, että ihminen oppii näkemään kuvat päässään... se että ei suoraan näe ruudulla kuvaa, ja voi tarkistaa sitä.. johtaa siihen että joudut pakosti ajattelemaan enemmän. Sama pätee myös mittaetsin kameroihin, suhteessa SLR kameroihin. Syväterävyys ja lopullinen kuva pitää nähdä ennenkuin painaa nappia. Ja tämä nimenomaan oppimisen työkaluna, myöhemmin sillä ei ole niin väliä. Alussa on hyvä "pakottaa" tekemään asiat vaikeamman kautta, juuri siksi että toi mieli kehittyy näkemään asiat... koska se mieli on se työkalu mitä pitää harjoittaa. Valaisussa se myös on aika rankka koulu, kuvata filmillä.. Tietty kaiken tän vois tehdä myös digillä. Kuvaa koko sessio, ilman että saat katsoa kuviasi. Koulussa kun katteli jengin kuvaamista, niin kyl siinä oli aika helppoo ja toisaalta myös aikaavievään tapaan totuttu. Sommitelmaa ei jaksettu muuttaa, kun "ton voi poistaa photarissa" ja valoja ei mitattu.. mielummin räiskitään 20-30 testiruutua. Osaava jannu tekee ton kaiken yksinkertaisesti nopeammin, kun asiat tehdään päässä.. ja sitten vasta todellisuudessa. Ite ainakin mielummin teen kuvani ottohetkellä, enkä istu koneen edessä poistemelassa turhia asioita. Säädän valot kerralla ja otan kuvan mielummin kun teen testiotoksia... Tää on se minkä opin siinä, että opettelin asiat sen vaikeamman kautta. Valaisua aloin harjoittelemaan 4x5" ruuduilla, jotka kehitin 4 ruudun seteissä. Siinä ei paljoa innosta lepsuilla kuvausvaiheessa.. kun tietää minkä vaivan joutuu näkemään kehityksessä. Sitten vielä jos joutuu maksamaan joka ruudusta, niin kyl se myös vähän vaikuttaa suhtautumiseen... Digin hyöty opetuksessa on taas just päinvastainen, se opettaa tietynlaista spontaaniutta... sen huolettomuuden kautta. Filmi taas enemmän kurinalaisuutta. Kumpikin on hyödyllistä, kysymys on lähinnä päämääristä.