Ajattelin kaikkien ohjeiden huumassa kirjoittaa jo aiemmin pyydettyä esimerkkiä digitaalisesta workflowsta (työnkulku taitaa olla se oikea suomenkielinen sana?). Painoitan vielä että nyt kyseessä on vain yksi tapa tehdä asiat, eikä laisinkaan 'se oikea'. Voitte vastailla korjauksilla ja mielipiteillä. Työkaluna käytän tälläkin kertaa Adobe Photoshop CS2:sta, mutta loppujen lopuksi samat perusjutut voi (ja pitää) tehdä millä tahansa varteenotettavalla kuvankäsittelyohjelmalla. 1. Kuvan otto Workflow alkaa jo varkain siitä kun ajattelet kuvan ottamista. Olkoon se sitten pytyllä keksitty reissu kuvailemaan Alankomaiden tulppaaneja tai illalla sängyssä pyöriessä ajateltu yökatukuvasarja. Tässä vaiheessa on hyvä miettiä minkälaista kuvaa on hakemassa - tunnelma, värimaailma, mitä kuvassa olisi hyvä olla mukana, ehkä jokin itselleen tyypillinen yksityiskohta, etc. Seuraavaksi pitää kerätä sopivat kamppeet mukaan, ja lopuksi itse kuvan otto. Edellisestä lauseesta voisi kirjottaa kaksi erillistä ohjetta, joten jätän ne oman harkinnan varaan, ainakin toistaiseksi. 2. Kuvien purkaminen Itselläni on USB2-väylään menevä kortinlukija, johon isken muistikortin kiinni. Täältä kopioin koko saaliin muistikortilta kovalevyllä olevaan arkistoon. Tietyssä hakemistossa pidän kuvia aikajärjestyksessä, muodossa "YYYY-MM-DD - kuvaus", josta on helppo löytää kuvat tulevaisuudessakin. RAW-kuvat vaativat aika paljon tilaa (Nikon D70:n NEF on häviämättömästi pakattu RAW-muoto jonka keskimääräinen tilanvaade on jotain viiden ja kuuden megatavun väliltä kappaleelta), mutta ne ovat ehdottomasti paras tiedostomuoto jossa arkistoida niitä. Niitä voi verrata vielä kehittämättömään, täyteen kuvattuun, filmirullaan. 3. Kuvien laaduntarkkailu Seuraavaksi avaan Adobe Bridgen. Pidän Bridgen kuvanäkymää "Filmstrip Viewinä" niin että kuvat näkyvät oikealla reunalla ja pidän vasemmalla puolella olevan apupalkin piilossa. Näin saan mahdollisimman suuren esikatselukuvan kuvia tarkastellessani. Tällöin pystyn poistamaan epätarkat ja muutenkin käyttökelvottomat kuvat helposti. Niitä on mielestäni turha säilyttää syömässä kovalevytilaa. Selaan kuvat kertaalleen läpi ja poistelen turhia, ja samalla pidän mielessä kuvat joissa on potentiaalia. Voit myös merkata kuvat (kuvan kohdalla painat oikeaa hiiren nappulaa, valitset Label, ja merkkauksen värin), mutta itse en tee niin. Voit myös pisteyttää kuvan tähdillä yhdestä viiteen (paina aktivoidun thumbnailin alta löytyviä pisteitä). 4. Kuvien 'kehittäminen' Tämän jälkeen kaksoisklikkaan kuvaa, jolloin se avautuu Camera RAW:ssa. Poistan mahdolliset automaattiset raw-säädöt Ctrl-U:lla ja säädän kaikki arvot käsin. Ensin tarkistan että valkotasapaino on kohdallaan. Valkotasapainopipetillä valitsen jonkun harmaan pinnan ja valitsen sen. Jos kuvassa ei ole harmaata, valitsen Camera RAW:ssa olevista valmiista valkotasapainoasetuksista sopivimman. Käsipelillä valkotasapainon säätelyyn turvaudun vasta aivan viimekädessä. Tämän jälkeen säädän valkoisen ja mustan pään kohdalleen. Alt pohjassa Exposure-liukua liu'uttamalla näkee mustan kuvan, johon tulee väripisteitä kun sitä liu'uttaa oikealle. Tämä tarkoittaa että sen pikselin kohdalla menee kyseinen väri puhki. Liu'utan arvoja niin isoksi, että kuva menee melkein puhki, eli katson että muutamat pikselit menee puhki, ja siitä liu'utan hieman taakse. Jos kuva menee jokatapauksessa puhki, pidän huolen että ainakaan pääkohde ei mene puhki. Sama koskee mustaa päätä - alt pohjaan, Shadows-liu'ulla kuva menee valkoiseksi, ja tukkoon menevät pikselit ilmenevät väreillä. Kunhan kohde ei ole tukossa. Jos kuva on joko liian tumma tai liian kirkas näiden säätöjen jälkeen, korjaan kuvaa Brightness-säädöllä. Kontrastia voi pienentää jos histogrammi näyttää kuvan olevan vain kirkkaassa (oikeassa) päässä ja tummassa (vasemmassa) päässä. Saturation, värikylläisyys, tekee kuvasta joko harmaanpuhuvan (vasemmalle) tai satumaisen kirjavan (oikealle). Harvemmin kosken tähän vipuun. MV-käännökset voi tehdä muulla tavalla paljon paremmin, ja satumaisuus tekee kuvasta helposti epärealistisen ja siten epäuskottavan näköisen. Loppusilaukseksi voit katsoa mitä Detail-välilehdestä löytyy. Jos kuvassa on paljon kohinaa, on Camera RAWssa oma suhteellisen hyvälaatuinen kohinanpoistaja - ei kuitenkaan samaa maata mitä kolmansien osapuolien ohjelmat. Värikohinan saa ainakin hyvin kuvasta pois Color Noise Reduction-liu'ulla. Kuvan väriavaruus (Space) on hyvä pitää työavaruutena mikäli kuva laitetaan painoon, mutta vielä tärkeämpi on että Depth on 16 Bits/Channel. Paina Open, niin kuva avautuu Photoshopiin. 5. Kuvan jälkikäsittely Tästä lähtien kuvalle voi tehdä oikeastaan mitä tahansa, joten en käsittele niitä asioita. Horisontin voi vielä saada suoraksi vaikka käyttämällä ruudukkoa, pyörittämällä kuvaa, ja croppaamalla ylijäämäroskat pois. Kontrastia voi säädellä tarkemmin kurveilla (suosittelen Adjustment Layereita), ja kuvalle voi tehdä ties mitä erikoisefektejä. Ne on kuitenkin jokaisen oman harkinnan mukaisia, ja kaiken lisäksi kuvakohtaisia. Tämän jälkeen voit tallentaa kuvan eri koossa, eri formaatissa, eri värimaailmassa ja eri vaikka missä muussa, riippuen käyttötarkoituksesta. Kuvasi pitäisi nyt jokatapauksessa olla "perushyvässä kunnossa" josta kukaan ei pääse huutamaan että kuva olisi puhki tai tukossa, tai muutenkaan huonosti käsitelty. Avot
Vs: Esimerkki digitaalisesta RAW-workflowsta Kiitos mielenkiintoisesta ohjeesta. Kun olen aloittelija raw-ssa niin mulle on jäänyt hieman epäselväksi mikä ero on sillä tekeekö säädöt camera raw-ssa vai photarissa. Sen olen ollut huomaavinani, että exposurea säätämällä saa ylivalotettuja kuvia jossain määrin pelastettua mikä ei enää photarissa onnistu? Kelvin-säätö on kanssa kätevä. Joku sanoi että kromaattisen aberraation korjuu on laadukkaampi cr-ssa kuin ps-ssa joten sitä olen tehnyt kun (harvoin) olen muistanut. Muuta en ole tehnyt vaan loput kaikki photarin puolella kun se on tutumpi, kuten sävysäädöt just noilla pipeteillä yms.
Vs: Esimerkki digitaalisesta RAW-workflowsta Hyvät ohjeet. Justiin aloittelen käyttämään eikä oikein mitään käsitystä photarista. Kiitos.
Vs: Esimerkki digitaalisesta RAW-workflowsta Jos RAW:ta säädät niin ACR ja Photari käyttävät samoja palikoita. Kun pullautat kuvan 8-bittiseksi photariin niin sitten eroa pitäisi about 4 bittiä.
Vs: Esimerkki digitaalisesta RAW-workflowsta Siis onko raw-kuva 12-bittinen? Siitähän pääsemme toiseen niistä harvoista aiheista, joita en aivan täydellisesti hallitse. Ymmärrän toki että 8-bittisessä järjestelmällä r-llä, g-llä ja b-llä voi olla 256 arvoa. 12-bittisessä siis 16x256=4096 ja 16-bittisessä vastaavasti 256x256 eli 65536? Kun avaan kuvan raw-ssa niin alhaalla lukee litania jota klikkaamalla pääsee säätelemään mm. bittisyvyyttä mutta vaihtoehtoja ei ole kuin 8 ja 16. Sony R1-n rawtiedostot on 8b 28,8 MB, 16b 57,7 MB eli tupla. Siihen kun laittaa päälle muutaman säätötason ja tallentaa tiffinä niin pääsee varmaan jonnee 200 MB huitteille. Photarissa oli vaihtoehtona vielä 32 bittiä, päässee 400 MB seutuville, alkaa meitsin mylly jo yskiä. No, en pysty kuvittelemaan mitä semmosilla bittimäärillä tekee mutta jos raw-kuva on 12b niin mitä virkaa on sillä jälkeenpäin lisätyllä 4b-llä? Pystyykö photari jotenkin interpoloimaan eli jos kolmen vierekkäisen 12b pixelin vaikka r-arvot on 2048-2048-2049 niin keksiikö se sille keskimmäiselle jotain siltä väliltä? Tuloksena pehmeämpi siirtymä vaan luulis 12b riittävän siinä suhteessa. Itse asiassa en ymmärrä edes mihin tarvitaan 8b enempää: Eihän idän mosaiikkimestaritkaan osaa erottaa kun jotain 10 000 sävyä tosin ehkä erilläänkin (absoluuttinen värisilmä?) mutta 256x256x256 on kuitenkin jo = se kuuluisa 16 777 216 ja se on aikas paljon eikös juu? Vielä: jos raw on 12b ja sitä tarvitaan johonkin, miksei photarissa ole 12b-moodia? Rupee pyöriin päässä, varmaan oon ihan väärillä jäljillä...
Vs: Esimerkki digitaalisesta RAW-workflowsta En usko lainkaan että olet väärillä jäljillä. Jo pelkästään yhden pikselin värin määrittely on epäluotettava, sillä se "arvotaan" yhtä pikseliä ympäröivän 8 pikselin avulla ja näin edetään pikseli pikseliltä (aika hienoa laskentaa kylläkin). En näe lisäarvoa siinä, että alunperin esim. 8-bittiä / väri kuvatiedosto muunnetaan ylöspäin 12- tai 16-bittiseksi. Absoluuttinen taso 0 tai 256 ei muutu sen kummemmaksi, väliportaita voi tulla lisää mutta ei tarkkuutta niiden määrittelemiseen. En tiedä miten noita paljon puhuttuja liukuja oikein käsitellään, kun sangen usein saa lukea, että juuri väriliukujen muutokset näkyisivät karkeampina ja enemmän portaita sisältävinä 8-bittisissä versioissa. Selvyyden vuoksi: en tarkoita sitä, mitä me tällä foorumilla voimme tarkastella ruuduiltamme vahvasti pakatuista nettiversioista, vaan esim. oikein valotetusta 8-bittisestä tiff-tiedostosta.
Vs: Esimerkki digitaalisesta RAW-workflowsta Raw-kuva ei ole 12-bittinen, vaan se voi olla ihan mitä tahansa. Siinä on yleensä enemmän bittejä silloin, kun kamera on kalliimpi ja on varaa laittaa siihen enemmän bittejä. Rahaa tarvitaan, koska bitit vaativat enemmän tehoa ja kapasiteettia kameralta. Monissa kameroissa niitä bittejä onkin esim. 14, ja koska tätä käytetään myyntiargumenttina, bittien määrä kasvaa, vaikkei kamera niitä oikeasti tarvitsisikaan enempää... Photarin ja muiden ohjelmien sisäiset bittimäärät ovat sellaisia, joita a) tuetaan kuvaformaateissa ja jotka b) ovat nopeita ja tehokkaita käsitellä tietokoneella. Tämä merkitsee juuri sitä sarjaa 8, 16, jne... Ja b:stä johtuu a. Vaikkapa kännyköissä on voinut olla oudompia virityksiä, jotta kallis pikkuisen laitteen muisti on saatu minimoitua ja dataa saatu pyöritettyä pikkuruisella prosessorilla. Sillä jälkeenpäin lisätyllä 4:llä bitillä on siis tämä virka: jos sinulla on 12 litraa maitoa, sitä ei voi kaataa 8 litran ämpäriin, koska se ei mahdu. Mutta 16 litran ämpäriin se mahtuu.
Vs: Esimerkki digitaalisesta RAW-workflowsta 8 ja 16,32,64 bittisyystä tietokoneissa en tiedä, mutta uskoisin MVuoren selityksen olevan oikean. Tai kyseessä on aikanaan sovittu standardi, tiedä sitten. Kun kuvaa käsittelee, huomaa joskus histogrammista 8 - ja 12-bittisen kuvan eron - siis histogrammista. Jos 8-bittistä joutuu käsittelemään 'rankasti', histogrammista selkeästi leikkautuu väliltä sävyjä pois, tulee sellanen ..II..III.II näköinen histogrammi. 12- tai 14- bittisestä käsiteltäessä tätä ilmiötä ei esiiinny niin helposti. Joten periaatteessa suurempi lähtöbittisyys on hyvästä. Mutta käytännössä en usko, että kukaan voi lopullisesta printistä sanoa, onko kuva 8- vai suurempibittisestä tehty. Ei ihmisisilmä sitä erota. T Jukka