Tämä on hyvä ihmisen osalta ja idealtaan sekä sommittelultaan. Mutta maiseman (erityisesti taivaan) osalta kuvankäsittelyssä on turhan vahvasti trendinomaista digi-mustavalkoisuutta.
Kuva on aika 1:1 muovipaperivedokseen josta kuva on skannattu. Taivaaseen on annettu lisää valoa suurennuskoneella ja tietenkin kuvaa on säädetty vähän digitaalisesti skannauksen jälkeen, jotta se näyttäisi digitaalisesti optimilta, kun muuten sitä ei saa tänne esille. En tiedä mitä yrität kertoa oikeen, mutta sovitaan tämän oleva vaikka "trendinomaista digi-mustavalkoisuutta"
Siinä mielessä kommentit eivät ole ymmärrettäviä, että netistä noin pienenä katsottuna kukaan paikalla olijoista ei pysty erottamaan märkäprosessin kuvaa digitaalisesta tuotoksesta. Osa luulee tietävänsä, mutta valtaosa kait sentään tietää luulevansa. Kummallakin tavalla voi tehdä kaikenlaista, jopa täysin identtisiä kuvia paperille.
..... tulee tässä yhteydessä aina mieleen se aiemmin täällä esiintynyt ammattikuvaaja, joka erotti studiosalaman ja ikkunavalon niissä kuvissa, joissa ikkunan pokat olivat näkyvissä....
Ottamatta kantaa muuten esitettyyn kuvan digitaaliseen ilmiasuun, niin kohtuullisen iso se kuitenkin on (5600x4122).
Kaikki Tampereella olleet kuvat olivat negatiivista valoitettuja suurennuskoneella Taivaaseen saa digitaalisen näköistä mustaa kunhan annetaa tässä tapauksessa +3aukkoa valoa, jolloin pilvet tulevat esille. Kikkahan ei ole mikään uusi, samaa käytti mm. Ansel Adams, ilman lisävaloitusta taivas olisi ihan valkoinen, kun katsoo negatiivia ja näkee pilvet siinä, niin kyllä ne esiin saa kaivettu. Kuvan koosta tulee suht iso, kun skannaa 5x7" paperista 600dpi tarkkuudella, jos muistan tarkkuuden oikein. Onko kuva digitaalisesti vai analogisesti toteutettu, niin onko sillä väliä Kuvataan ja katellaan kuvia, se on tärkeintä
Hyvä kuva vaikka kuvakulma kieltämättä aika erikoinen, eikös tämä ollut yksi kuva jotain useamman kuvan kokonaisuutta.
Niin siinä tosiaan kävi, että katsoin kuvaasi digitaalisesti tietsikan näytöltä, en vedoksena näyttelyssä. Pelkästään kuva ei ratkaise vastaanottoa, vaan katselutilanteella ja esillepanolla on suuri merkitys. Toinen asia on sitten se, että ovatko vedokset ja tämä siitä skannattu digitaalinen kuva ylipäätään samannäköisiä. Aika usein käy niin, että kuvan olemus on vedoksena koetaan tyystin erilaiseksi kuin tietsikan näytöllä. En tiedä olisko tässäkin sitten samaa. Trendinomaisuus. Anteeksi tämä epäkunnioittava sanavalinta ;-) Tuli sanottua kun tiedän miten kovassa huudossa Silver Efex tms mv-konvertterit ovat somessa. Ei tarvitse kun katsoa jotain naamakirjan mv-kuvien ryhmää.
Kuvia oli 7kuvan sarja esillä Tampereella. Tämä kuva, ei sillä ollut, mutta viereinen ruutu oli, joka oli lähes 1:1. Kuvakulmasta tulee, mielestäni kiinnostavan erikoinen kun kuvataan 15mm objektiivilla. Silver Efex ohjelmaa olen kokeillut, mutta ei sillä ikinä oikeen hyvä tule. Jotkut vannoo sen nimeen, mutta digikuvien konvertoimiseksi mustavalkoiseksi on perinteinen photoshop ylivertainen tai ainakin omasta mielestäni
Toki paperikuva seinällä ja ruutukuva ovat jossain määrin erilaisia, onhan niitten tuottamistapa kokonaan erilainen: paperi heijastaa vallitsevaa valoa, ja ruutu tuottaa valoa. Mielikuva (tai hahmotus tai havainto, vai mikä lie) voi kuitenkin olla melko vastaava - kun näkee vain toisen. Minusta paperikuva, ne näkemäni versiot, ovat melko samanlaisia kuin ruudulta nähdyt, toisin sanoen kuva hahmottuu melko samanlaisena. Kontrasti ja sävyala ovat suhteessa samanlaisia. Paperikuvan katsomisen tulos riippuu paljon valaistuksesta ja ympäristön sävyalastakin, vastaavasti ruutukuva näytön säädöistä ja vallitsevasta valaistuksesta. Kahta aivan identtistä tilannetta ei ole. Näyttelyssä kuvat olivat lasin takana, ja lasin heijastukset muuttavat kuvaa paljon - niin kontrastia kuin sävyjäkin.
Jos jostain nillittäisin (pois se minusta....), niin kolmesta pikkujutusta: jo mainitusta horisontin kaltevuudesta, pään ympärillä erottuvasta "huiskutushalosta" ja oikean olkapään uppoamisesta taustan sävyihin. Ne kait olisi helppo fiksata digiversiossa, eikä mahdoton märkälabbiksessakaan. (No, olkapää voip olla hankala...)