Vs: Ehkä soitan.. Kuva on absurdi ristisiitos esinetutkielmasta ja ihmisen kuvasta. Se on siis hyvä asia. Se rikkoo kummankin teeman ja aiheen "sääntöjä". Katse ja liike kulkevat torven suppiloa alas, lenkin kautta suuhun, työntäen kasvoja yhä enemmän ulos kuvasta. Tulos on eksistentialistinen "sivullisen tarina". "Foorumi-ohjetekninen" ratkaisu olisi kääntää kuva toisinpäin, jolloin on olemassa positiivinen tulevaisuuden ehdollisuus ja kuvan (tahaton tai tahallinen) hiljainen radikalismi vähenee. Tulos olisi positiivis-romanttinen kertomus hyvästä tulevaisuudesta. Äärimmäistävä ja energisoiva vaihtoehto olisi kääntää sitä 90 astetta myötäpäivään. Tulos olisi surrealistinen postimanifesti.
Vs: Ehkä soitan.. Ehkä kuitenkin sammakkoperspektiivin neliöjuuresta tarkastellen korroosion aiheuttama integraatio silmän verkkokalvon rajapinnalla saa aikaan miellyttävän eksaktin multipersoonallisen laskeutuman aivojen kapasiteetin personoitumisen johdosta. Tajuatko sä mvuori hevonvittua itsekään mitä kirjoitat?
Vs: Ehkä soitan.. Punttisaleilta lienee tuttua, että vaikka heikkovoimainen ei saisikaan tankoa hievahtamaan, se voi nousta voimanlahjoiltaan normaaleille helpostikin.