Kaipaisin näistä rakentavaa palautetta. Olen varsin tyytyväinen, mutta janoan pelolla kokeneemman bändikuvaajan kommenttia ampumaan turhia luuloja alas. =) Betoninen kellaritreenikämppä oli haastava kuvauspaikka - valoa todella vähän, ja paljon kaikenlaista sälää taustalla, kuitenkin niin lähellä, ettei pienimmälläkään syväterävyydellä saanut sitä sumennettua aivan tarpeeksi. Bändi ei myöskään ole tottunut olemaan kameran edessä, joten päätyivät vaan soittamaan kun hääräilin ympärillä ja ottelin kuvia.
Vs: Bändikuvia treenikämpältä Treenikämpällä kun olet niin tekisi mieli toivoa että kuvat olisivat laajempia, kertoisivat treenauksesta, bändiläisten "yhteiselosta" (tai jotain) eivätkä yrittäisi olla tämmöisiä tiukkoja potretteja. Nyt nää on "vaan" kuvia yksittäisistä ihimsistä, mutta ympäristö tai tilanne (saati valaistus) ei tue tätä. Jotta treenauskuvat olisi kiinnostavia, pitäisi ehkä valokuvaajan oivalluksen kautta löytää jotain lisää kuviin; tämä "jokin lisäjuttu" kuvaan on minulla yleensä ollut joko elementtien välinen jännite tai sitten huumori. Valokin on yhtä ongelmallista kuin yleensä. Eli suurin osa tulee suoraan ylhäältä, silmät jää varjoon ja nenät hehkuu. Olen itse ajatellut kokeilla valon parantamisessa vastaavissa tilanteissa (esim. bäkkäreillä kuvatessa) sellaista että pistän yhden tai kaksi salamaa ständeillä seisomaan ja valaisemaan jotakin neljästä seinästä. Eli valo pehmenee seinän kautta heijastuessaan. Sitten kuvataan vähän siihen tyyliin kuin sillä seinällä olisi iso ikkuna. Itse selvennän sekavissa tiloissa otettuja kuvia käyttämällä "pimiömenetelmiä", eli dodge ja burn. Käytännössä Lightroomissa käytän adjustment brusheja ja niille sitten sopivia brightness/exposure/contrast-arvoja. Ihan samoja ongelmia on tosiaan suomalaisittain kuuluisia bändejä kuvatessa bäkkäreillä jne. Bäkkäreillä tosin on välillä kiinnostavia juttuja joita voi käyttää hyväkseen. Esim. edelliset bäkkärikuvat kuvasin PMMP:stä Levillä, siellä oli bäkkärillä noin miehenkorkuinen maalattu kuva (tai maalatusta kuvasta tehty printti) Elviksen naamasta. Pääsi Elvis ja keikkaa varten venyttelevä Mira samaan kuvaan. Toinen ero tuohon sinun tilanteeseen on tietysti se, että näillä "suuremmilla" artisteilla on kokemusta kameroista ja ylipäänsä itsevarmuutta enemmän.
Vs: Bändikuvia treenikämpältä Kiitän kunnon kritiikistä. Treenikämppä tosiaankin on niin täynnä jos jonkinmoista sälää, ja jäsenten sijoittuminen sinne sekaan sellainen, että heti ensi kädessä luovuin toiveesta saada bändia samaan kuvaan, ja lähdin sitten hakemaan nimenomaan mahdollisimman tiukkoja rajauksia. Näemmä valinta oli väärä. Bändi toivoi etunenässä kuvitusta myspace-sivunsa slideen, mistä myös potrettimainen rajaus. Bändin yhteiselon kuvaamisen (tai sen uupumisen) suhteen allekirjoitan. Nyt kun sanoit, heräsi ideoita liittyen esimerkiksi hetkiin kun soittamisen välillä pidetään taukoja, heitellään läpyskää, jne. Samoin treenikämpän "sälän" hyödyntämistä poisjättämisen sijaan täytynee vakavissaan yrittää seuraavalla kerralla. Tästäkin heräsi sellaisia ideoita, että ihan ihmetyttää, miten tilanteen ollessa päällä oli niin jäässä. Valosta sen verran, ettei minulta löydy yhtäkään irtosalamaa, saati jalustoja ja muita härveleitä. Täytynee siis yrittää noita adjustment brusheja, jahka pääseen koulun koneelle. Vielä yksi tiukka rajaus, jossa nenä ei hehku varjoon jääneiden silmien kustannuksella niin pahasti.