Filmille kuvaaminen ja pimiössä touhuaminen on mukavaa. Osa viehätyksestä tulee juuri siitä, että kuvan tuottamiseen pitää nähdä enemmän vaivaa ja tämän asian tiedostaminen näkyy jo kuvausvaiheessa rauhallisempana kuvaustyylinä. Maisema- ja muotokuvauksessa tämä ei niin haittaa, mutta jos pitäisi kuvata filmille esim. lapsen synttärit ja vedostaa rullallinen kuvia, niin johan kestää. Jos vedostustahti on luokkaa tunti per kuva, niin saa aika monta iltaa väkertää pimiössä Itse leikkaan valokuvapaperista suikaleita, joita valottamalla säädän valotusajan ja kontrastin kohdilleen. Kun nuo ovat selvillä, teen lopullisen vedoksen. Mitäs ne jipot on, jolla homman saisi toimimaan vauhdikkaammin?
Vs: Vauhtia vedostamiseen Jippo on se että pyri jo kuvatessa valottamaan ruudut suurin piirtein samalla tavalla. Perättäiset kuvat saa usein tehtyä lähes samoilla asetuksilla. Aika äkkiä oppii kokemuksen kautta arvioimaan että tämä ja tämä kuva vaatii vähän enemmän/vähemmän kontrastia tai valotusta kuin edellinen. Pinnakkaisen tekeminen auttaa tässä erityisesti. Jos kuvat näyttävät pinnakkaisessa samalta, niin samoilla asetuksilla voi mennä. Jos näyttävät pinnakkaisessa erilaiselta, siitä pystyy aika hyvin arvioimaan miten paljon tarvii muuttaa. Jos teet useampia kappaleita, valota tuplakuvat saman tien suurennuskoneella ja pistä ne samaan aikaan kehitteeseen vastakkain (emulsiot ulospäin) ja siirrä nippuna eteenpäin. Heti kun ne on saatu kiinnitteeseen (tai ollut siinä 10 sek), voitkin jo ruveta vaihtamaan seuraavaa negaa. Tällä tavalla pääsee hyvin n. 7-8 min per kuva -vauhtiin parin ekan kuvan jälkeen. Nopeamminkin tietysti saa sitten jos oikeasti tarvii...
Vs: Vauhtia vedostamiseen Eli joku ruutu toimikoot referenssikuvana, josta säädetään koeliuskoilla ajat yms. kohdilleen. Ja jos pinnakkaisesta huomaa, että viereinen ruutu on vaaleampi, valotetaan tätä enemmän. Ja pointti on just se, että osaa arvioida kuinka paljon valotusta on korjattava. Tuotapa en tiennytkään, että samaan aikaan voi kehitellä useampaa kuvaa. Tällä hetkellä huuhtelun teen suihkussa suihkuttelemalla pari minuuttia per kuva. Olisiko tähän jotain kikkaa?
Vs: Vauhtia vedostamiseen Joo. Tuplakuvat tulevat kätevästi noin vastakkain ihan "normaalilla" agitaatiolla. Jos kehittää enemmän kuin kaksi, niin nipuksi vaan, mutta sitten nippua pitää "selata" koko ajan jotta kaikki saavat kunnolla kehitettä. Pesu: huuhtele ensin vain nopeasti ja pistä lillumaan johonkin paljuun, ja sitten kun kuvia on kertynyt sinne enemmän, niin huuhtele ne kunnolla kerralla.
Vs: Vauhtia vedostamiseen Pystyykö sekä muovi-, että paperipaperit laittaa lillumaan pidemmäksi aikaa? Vai oliko niin, että liian pitkästä vedessä lilluttamisesta on haittaa (tai sitten sekoitan tämän liian pitkään kiinnittämiseen)? Toistaiseksi olen käyttänyt muovipapereita. Eikös paperipapereille huuhteluajat ole tolkuttoman pitkiä? Alkaa jo näkyä vesilaskussa, jos vettä pitää juoksuttaa puoli tuntia per kuva... Tarviiko muuten koeliuskoja kiinnittää ollenkaan? Tänä iltanahan tuo selviäisi kokeilemalla, mutta kysympähän kuitenkin.
Vs: Vauhtia vedostamiseen Muovipapereiden nurkat rupeaa irvistelemään, jos niitä tuntitolkulla lilluttelee. Ei se oikein hyvää tee. Niissä paperilaatikoissa on yleensä jotain ohjetta mukana. Ne kannattaa lukea. Kuitupaperit joskus olleet yön ylikin vadissa ilman havaittavaa. Kuitupapereiden voi välillä antaa kuivuakin esihuuhtelun jälkeen ja huuhdella vaikka seuraavana päivänä kunnolla. Kyllä koeliuskojakin hiukan pitää kiinnittää - huomaat kyllä jos et... Muovipaperit on ihan hyvia - toisin kuin kaikki väittävät. Mutta - jos kehystät muovikuvia, varaudu siihen, että kuville saattaa ajan myötä tapahtua kaikenlaista, kellastumista ja omituisia keltaisia pilkkuja... Tämän estämiseksi suosittelen lämpimästi Agfa Sistan -nimistä loppuhuuhdetta. (Onneksi taas saatavilla.) Vettä ei tarvitse juoksuttaa. Riittää, kun sen vaihtaa, virtaus ei sinänsä huuhtele, vaan osmoottinen paine vai mikä se oli...
Vs: Vauhtia vedostamiseen Mä huuhtasen muovipaperin vain kiinnitteessä, sitten nopea huuhtelu ja hiuskuivaimella koepalan kuivaus. Lopullisen vedoksen huuhtelen 5 min, kokeilen pinnalta, ettei ole tahmea ja sitten lastalla pyyhkäisy ja kuivumaan. Muovipaperi on ihan mainiota, olen käyttänyt myös monia eri baryyttipapereita, en jaksa taistella suoruuden kanssa, kun ei enää ole kuumaliimaprässiä. Tosin Berggerin baryytit ovat ainakin pienessä koossa normaali kuivaimen jälkeen yllättävän suoria. Kannattaa pysyä muovissa. T Jukka
Vs: Vauhtia vedostamiseen Kyllä,muovi on helppo mutta valitettavasti ei kuidulle pärjää,varsinkaan matta warmtonea ei pese mikään.Makuasiota sanoisin.
Vs: Vauhtia vedostamiseen Kuulostaa siltä, että kiinnitys tai loppupesu on ollut huono. Tämä voi tapahtua yhtälailla muovi- ja kuitupaperilla mutta kuitupaperilla se tapahtuu herkemmin koska pesuvaatimukset ovat suuremmat. Sistan suojaa hopeaa ilmansaasteilta ym. joka on aivan yhtäläinen ongelma sekä muovi- että kuitupapereilla. Toinen (parempi) vaihtoehto on sävytys joka pitäisi tehdä jos haluaa että kuvat ovat hyvin pitkäikäisiä. Toimii taas yhtälailla muovi- ja kuitupaperilla. Ilman Sistanin kaltaisia tuotteita liian hyvä pesu voi heikentää sävyttämättömän kuvan säilyvyyttä, koska kaikki kiinnite peseytyy pois. Pienenpieni kiinnitejäämä auttaa kuvaa säilymään. Sistan, Ag Guard ym. tekee saman "hallitummin". Liian huono pesu kuitenkin on niin yleinen ongelma että parempi pestä vahingossa liikaa kuin liian vähän...
Vs: Vauhtia vedostamiseen En tuollaiseen viitsisi ryhtyä. Skannit ja sitten teetä printit jossain kaupallisessa yrityksessä. Ennen vanhaan kun ei tuollaista mahdollisuutta ollut, niin piti kehitellä systeemejä. Pietisen studiolla opiskeluaikanani käydessäni kertoi Otso postikorttivedostuksesta. Piti saada 500 korttia tehtyä. Pimiössä valotettiin sarjassa ja sitten pulsaattoripesukoneeseen kehitykseen. Hana auki ja kehityksen jälkeen huuhtelu plus kiinnitys jne... kapa
Vs: Vauhtia vedostamiseen [QUOTE> [/QUOTE] Nimenomaan tapahtuu muovipapereilla kamalia, jos se altistuu valolle ja on kehystetty. Kuitupapereilla baryyttikerros toimii puskurina. Jos kiinnostusta riittää voi lukea tuon: http://www.wilhelm-research.com/pdf/HW_ ... es_v1a.pdf"]http://www.wilhelm-research.com/pdf/HW_Book_17_of_20_HiRes_v1a.pdf Piti vielä mainita, että hyvä tapa parantaa muovi- eli RC-papereiden säilyvyyttä on sävytteen käyttö. Parhaiten saatavilla lienee Agfan Viradon. Erikoista tässä "sävyttämisessä" on se, että monilla muovipapereilla itse kuvasävy ei juurikaan muutu, kuten kuitupapereilla. Suojaava prosessi tapahtuu silti.
Vs: Vauhtia vedostamiseen Minä taas en viitsi ryhtyä vapaa-ajalla tappelemaan tietokoneiden ja skannereiden kanssa. Saan siitä töissä ihan tarpeekseni. Pimiötouhussa kiehtoo hidas tekeminen ja lotrailu.
Vs: Vauhtia vedostamiseen [/QUOTE] Kyllä muovipaperitkin ovat paljon mainettaan parempia. Way Beyond Monochromen kirjan ensimmäisessä painoksessa tekivät testiprintit huonolla kiinnityksellä, paremmalla, hyvällä, toonaamalla jne ja kaikki samaan kehykseen auringonvaloon. Nyt kun kirjan 2. painos tuli niin näihin kuviin palattiin. Huonosti kiinnitetyssä näkyi aavistuksen heikentymistä, muut olivat vielä muistaakseni ok.. Mulla vanhimmat muovit ovat olleet lasin alla seinällä sen 20 vuotta ja vielä täysin moitteettomia. Eikä niitä ole edes toonattu - eikä 2-kylpykiinnitetty. (Tuosta Wilhelm-researchin jutusta se, että moni siinä tehty tutkimus kohdistuu juuri noihin 70-luvun huonoihin muovipapereihin. Kehitys on kulkenut eteenpäin).
Vs: Vauhtia vedostamiseen Nuo alkuajan muovipaperit olivat kyllä menko kuraa, mutta sitten laatu parani 80-luvun (loppu)puolella. Olen JVuokon kanssa täysin samaa mieltä, että oikein prosessoituna muovi kestää. Suosittelen kuitenkin kunnon marginaaleja, jotta ne reunarepeytymät saadaan leikattua. Semmoinen 3 senttiä on useimmiten riittävä, ja siitä sentti pois, kun on kuivunut. kapa
Vs: Vauhtia vedostamiseen Minä olen saanut vauhtia vedostamiseen RH Designs'in ZoneMasterilla. Kalibroituna paperi + kehite yhdistelmälle sillä saa aika hyvin paperista "kaiken irti". Idea toimii näin: Säädetään ja tarkennetaan suurennuskone kuten ennenkin ja himmennetään objektiivi vedostusta varten. Lamppu päälle ja suotimet pois. Mittarilla mitataan vedoksen ne alueet joilla pitää erottua yksityiskohtia ja mittari antaa (sitä mukaa) valotusajan. Valotusaika riippuu paperista ja kontrastiasetuksesta, jota voi muuttaa jos näyttää ettei sävyt "mahdu" käytössäolevaan jyrkkyysasetukseen. Huono puoli siinä on sama kuin kaikessa automatiikassa: sitä tyytyy liian helposti ensimmäiseen pariin vedokseen eikä tule kokeiltua tai tehtyä niin herkästi "virheitä" joista voisi oppia ja saada uusia ideoita. Aivan kokonaan se ei testiliuskoja tai -vedoksia poista, sillä joissakin kuvissa voi olla hyvä vähän kokeilla variaatioita. Ihan ilmainen se ei myöskään ole. http://www.rhdesigns.co.uk/darkroom/htm ... er_ii.html"]http://www.rhdesigns.co.uk/darkroom/html/zonemaster_ii.html Valotusaikojen ajattelu aukkoina ei varsinaisesti nopeuta ensimmäisen vedoksen tekemistä, mutta lisävalotusten merkkaaminen aukkoina ja sen osina nopeuttaa eri kokoisten vedosten tekemistä. Täällä on apuvälineitä pimiöön jotka voivat nopeuttaa osaltaan asioita: darkroomagic.com - This website is for sale! - darkroomagic Resources and Information.