Morjes, Tuossa jonkin muutaman vuode olen kuvaillut luontoa ja joitaki hääkuvaus keikkoja on tullut tehtyä mutta pelkkä vihki- ja juhlatilaisuus. Nyt ois tarkotus kuvata myös potretteja ja pihalla, kuvaus sijoittuu lokakuun lopulle ja tarkotus kuvata puolen päivän aikaa. Mutta yks ongelma on valo. Tässä mietin että mikäs ois järkevin keino tuottaa valoa, heijastin kaupalle pitää ainaki lähtä mutta näide lisäksi mietin et ostaisko sateenvarjon ja ampuis sitä kautta salamalla et vähä pehmentäisi (ehkä toinen salama kans ja kahella sateenvarjolla) vai ostaisko studio salamat ja niihi sitte sofboksit. Tämän kaiken olisi tarkoitus tapahtua pihalla ellei vettä sada, muuten sisällä.. Kertokaaha vinkkejä?
Vs: Ulkona kuvauksesta Ulkokuvaukseen riittää hyvin riittävän suuri heijastin+nokkasalama hätäratkaisuna. Studiosalamat harvemmin sietävät kosteutta ja ulkoilua lukuunottamatta tiettyjä malleja, mutta esim. tämä kuva on otettu yhdellä salamalla+heijastimella ja luonnollisesti oikealla valotuksella.
Vs: Ulkona kuvauksesta hmmm...tuossa kuvassa on valo tapettu (heijastimella?). Valoa on jokapuolella ainakin riittävästi. Miljöökuvissa pärjää pitkälle yhdellä salamalla, sitten toinen kun pitää kontrastia tasailla. Heijastimelle keksin menneenäkin kesänä vain vähän käyttöä, ihan yliarvostettu juttu Pääosan ulkokuvauksista kesän mittaan hoitelin 1 salamalla, jokunen kerta piti olla 2. Parilla kerralla kuvasin (yritin) heijastimella heiluen ja kerran onnistuneesti en käyttänyt mitään. Pahin kuvauskeikka oli, kun kirkas auringonpaiste olis vaatinut studiosalamaa, mutta samaan aikaan ripotteli taivaalta vettä. Pilvisellä ilmalla ja sateen uhatessa tavallisesti keplaa pikkusalamatkin.
Vs: Ulkona kuvauksesta Heijastin on turha härpäke; aika harvoin on niin tyyntä, että sitä voi käyttää. Silloinkin on harvoin sellaista avustajaa tarjolla, joka osaisi pitää sitä oikeassa kulmassa. Helpommalla pääsee, kun laittaa suosiolla salamaa kehiin. Kirkkaassa auringonpaisteessa kuvaamista lukuunottamatta pärjää hyvin parilla pikkusalamalla ja sopivilla sateenvarjopehmentimillä tms. Tuuli on sitten ongelma siinäkin; painoja jalustaan tai avustajia pitelemään.
Vs: Ulkona kuvauksesta Ostin itse ulkokuvauksia varten elincan quadra -setin. Se on aika mukava, 2 salamaa pienessä tilassa. Tehoa joka salamalle ei pysty säätämään, mutta niiden välillä on 1 aukon tehoero. Se on aika toimiva, jos haluaa vähemmän tasoitusta, niin siirtää heikompaa hiukan kaeummaksi. Kokonaistehon voi kätevästi säätää salamakengässä olevasta radiolaukaisemesta. Kuten RB sanoi, niin yhdellä salamalla pääsee pitkälle. Se onkin kätevä. Kamera kaulaan ja valmiiksi salama jalustalle ja akku olalle. Ei paljoa paina, selviää yksinäänkin hyvin kuvauksista. T Jukka
Vs: Ulkona kuvauksesta Juu. Mulla on studiossa tavallisesti 6 salamaa käytössä ja ulkona riittää 1-2.
Vs: Ulkona kuvauksesta Hmpf, klikkasin säikeen innoissani auki, kun otsikko oli "ulkona kuvauksesta". (Tää vaan tuli mieleen, ei saa suuttua.)
Vs: Ulkona kuvauksesta Tarinasta ei oikein käy ilmi, että oletko suunnittelemassa itsellesi uutta vakituista lisäbisnestä, vai onko kyseessä paremminkin yksittäinen kuvauskeikka joskus lokakuussa. Jos vastaus on lähempänä tuota jälkimmäistä, en oikein näe mitään mieltä mennä kauppaan jotain oikeita studiosalamia ja softboxeja ostamaan. Helpommalla ja halvemmallakin pääsee. Eri asia sitten jos haluaa vaan ostella lisää coolia kamaa ihan muuten vaan. Nääs kun semmoiset ulko- ja sisäpotretitkin tekee suht helposti melko pienillä investoinneilla, jos vaan käyttää vähän mielikuvitusta ja olemassaolevia vermeitä, eikä välitä katu-uskottavasta hifistelystä tuon taivaallista. Eli kun kerran vinkkejä kaipailit, niin siihen kuvaukseen voisit käyttää myös keinovaloa, etenkin jos se arska sattuukin olemaan piilossa pilviverhon takana. Sellaiseksi käy vaikka vajaan viidenkympin työmaavalaisin tai pari, vaikka 500W halogeenilamppu tjsp. Toimii myös sisätiloissa. Säädät vaan kameran valkobalanssin tungstenille. Sitten improvisoit vaikka ohuesta valkoisesta lakanasta, valoverhosta tai läpikuultavasta suihkuverhosta tmv. värittömästä himmeästä kalvosta ison pehmentimen sen lampun ja kuvattavan väliin. Ripusta vaikka johonkin soppelisti puun oksien väliin, telineeseen tmv. Tai sisällä teippaa vaikka kattoon. Jos kyseessä on pelkkä kasvopotretti, ei paikalla liene niin suurta väliä. Jos tarvitset vielä lisävalaistusta sinne varjopuolelle, sen hoitaa esim. heijastin, joka voi olla melkein mikä tahansa isohko valkoinen pinta, jonka saat tällättyä sinne kuvattavan toiselle puolelle. Tai sitten vaikka se oma salamalaitteesi, jonka välähdyspään eteen teippaat vaan oranssin kalvon, hajotinlevyn tai vaikka suotimen, jotta väribalanssi pysyy suht koht samana. Niitäkin saa kaupasta ihan pikkurahalla. Jos taas se arksa paistaa, sama viritelmä toimii ihan samalla tavalla, ainoastaan sen 500W tyomaavalon korvaa arska itte, ja sen valo-/suihku-/mikälieverhoviritelmän paikka ja korkeus pitää tällätä arskan sijaintikulman mukaan. Silloinkin lisävaloksi riittää yleensä yksi salama ja/tai heijastin, tosin tällä kertaa ilman värikalvoja. Ellet sitten halua esim. hiukan väriä hiusvaloon tmv. Jos arska on vaisulla päällä, voi toisesta salamasta olla apua, mutta yhdelläkin pärjää monesti pitkälle. Sen tavallisen salaman pehmentimeksi käy hätätapauksessa vaikka pelkkä valkoinen talouspaperin pala pulleaksi purjeeksi viritettynä, tai vaikka Gary Fong -tyyppinen muutaman kympin muovihajotin. On muuten yllättävän kätevä, kun käyttää sen kanssa vähän mielikuvitusta, ja vaikka jeesusteippiä kaverina. Muunlaisiakin on, muutaman kympin ja satasen välimaastossa. Tai jos kuvaat pelkkiä kasvopotretteja, saattaa suoran auringonvalon pehmennykseen riittää sen verhoviritelmän sijaan semmoinen vähän parempi riisuttu heijastin, ainakin vähän isompi, jonka sisäosa on semmoista samanlaista valkoista ja läpikuultavaa muovikalvoa, ja ne heijastinpinnat irtoavat sen päältä vetoketjut avaamalla. Tai jos sellaista ei ole, kuvaat vaikka vasten aurinkoa salamalla, jota on hiukan pehmennetty em. konsteilla. Tai heijastat sillä heijastimella arskan valon takaisin kuvattavaa kohti. Joskus joku noistakin vinkeistä toimii tai sitten ei, itse kokeilemalla se selviää. Elikkä ihan vaan vaihtoehtona sille suurelle ostoryntäykselle, jos kyseessä on enempi satunnainen kuvauskeikka, eikä mikään oman studion perustaminen. Konstit on monet, sano akka ku kissalla pöytää pyyhki. ;-)
Vs: Ulkona kuvauksesta Veikkaisin ettei 500W raksahalogeenia kannata roudata ulos. Pari mahdollista syytä tulee mieleen ja turvallisuusasiat jää vielä listan ulkopuolelle. 1. Värilämpötila tässä jo mainittiinkin ja kun kuvattavan naamari saadaan päävalon väriseksi (2500K) niin tausta on syvän sininen. Sinivihreät puut, pensaat yms näyttää vähän oudoilta. 2. Se mitä raksavaloista on kirjoitettu tässä käytössä on pajastanut että valotusajat venyy melko pitkiksi (1/60s) ja se voi tuoda ongelmia sovittaa mallin ja taustan valaistus kohdalleen. Salamaa käytettäessä noiden suhdetta voi säätää valotusaikaa säätämällä, mutta kuumia valoja käytettäessä ei ole muuta säädettävää kuin valon etäisyys kohteeseen. Seisovalle ihmiselle valon pitäisi olla parin metrin päässä tai pään ja jalkojen valoero kasvaa häiritsevän suureksi. Valo kun kuitenkin saisi tulla viistosti ylhäältä jotta näyttää luonnolliselta. Tuli vaan mieleen ettei 500W riitä ukona lähimainkaan sopivalta etäisyydeltä. En tosin ole kokeillut eli voin olla väärässäkin. Ehdotan että hommaat yhden pikkusalaman, sille radiotriggerin ja heijastavan sateenvarjon missä on valoa pehmentävä kangas etupuolella (tai softbox). Sille standi ja varsinaiselle keikalle assari pitämään valoa halutun matkan päässä. Harjoittele riittävästi etukäteen vallitsevan valon ja salaman sekoittamista eri olosuhteissa(aurinko/pilvipeitto). Salaman valon kevyt väritys geeleillä ei ole pahitteeksi. Ulkona valon väri kuitenkin vaihtelee melko paljon ja kohdassa 1 mainittua ongelmaa voi käyttää myös omaksi eduksi.
Vs: Ulkona kuvauksesta Saattaahan siihen välillä kaivata sinisävyistä kalvoa valon eteen joo. Mutta eikö sentään perushalogeeni ole ihan siellä 3200-3400K hujakoilla, (sama kuin matalalta paistavan suoran auringonvalo, "punapäät" ja studiosalamien ohjausvalot)
Vs: Ulkona kuvauksesta Jos raksavaloon ei saa rakennettua jonkinlaisia rajaimia tms. joilla kääntökalvon saa kauemmas polttimosta, saattaa muovi kärytä aika pian.
Vs: Ulkona kuvauksesta Näinpä näin. Ja onhan siinä niitä rajoitteita enemmänkin kuten verkkovirta. Vaan miten kuumilla valoilla voisi hommaansa hoitaa, kannattaa ainakin kokeilla vaikka ihan sillä tallista löytyvällä raksavalolla. Ja sitten vasta valokuva/videovalokaupoille. edit. Entä sitten monimetallivalaisimet, (HID/ HMI)? Sekavalon ongelmaa voi tulla salamillakin eteen ja siten tarvetta kalvoille. Ulkona valon värilämpötila vaihtelee sentään rajusti. 2000-14000K. Nämä toki ovat vain yksinkertaisinta perustietoa joihin pitää tutustua. Laskevan auringon punerrus ja aurinkoisen päivän sinitaivaalta varjoon tuleva valo. Jos jatkojohdon päässä toimitaan, ollaan kai sitten jopa pihalla. Toivotaan ettei kuitenkaan ihan pihalla.
Vs: Ulkona kuvauksesta Kukin touhuaa tyylillään. Joku saattaa istua netissä ja kehitellä itselleen loputtomasti uusia ongelmia ja rahareikiä jo etukäteen, ennen kuin ensimmäistäkään kuvaan on edes otettu. Sillä tyylillä se kuvakin jää helposti ottamatta. Toisaalla joku toinen improvisoi, optimoi, soveltaa ja säveltää, ja ottaa sen hemmetin kuvan niillä käytössä olevilla resursseilla. Niin ne takavuosien mestaritkin tekivät, kun TTL-salamia, radiolaukaisimia sun muita ei löytynyt edes kaupasta. Ainakin minusta valokuvaus on pohjimmiltaan jotain muuta kuin välineurheilua. Lopputulos on se olennaisin tekijä. Sen lopputuloksen kannalta ei ole hurlumheinkään väliä, millä välineillä tai kuinka oikeaoppisesti se on valaistu, kunhan se toimii. Missään ei ole lailla määritelty, mikä on 'oikea' valaisu- ja kuvausetäisyys, minkä mallinen, tyyppinen tai tehoinen sen valaisimen pitää olla, tai onko sen ulos roudaamiselle edes SDP:n lupaa. Jos esimerkissä mainittu wattimäärä tuntuu pieneltä, tuplaa se. Jos halogeeni hirvittää, vaihda valaisimen tyyppiä. Jos tausta häiritsee, vaihda kuvakulmaa tai paikkaa. Jne. Ihan sama. Kuten sanottu, konstit on monet. Olennaista tuossa esimerkissä oli se, että ei siihen kuvaamiseen aina tarvita kalliita vermeitä sofboxeineen ja radiolaukaisimineen. Joskus saattaa riittää ihan vaan kodin ja autotallin tarpeistosta improvisoidut valaisin ja skrimmi, ehkä joku sopivasti heijastava pinta apuna. Tarvittaessa sitten joku toinen valo tai normaali salama ja värikalvo kaveriksi. Kuis nyt vaan jotain näkyvää saa aikaan. Tämä siis ihan vaan esimerkkinä ja vaihtoehtona, ennen sinne kauppaan ryntäämistä. Kannattaa ainakin kokeilla, eikä tuomita hommaa jo etukäteen. Kokeile, sovella, sävellä, tee omia parannuksia. Aina kulloisenkin tilanteen mukaan. Jos taas ei koskaan edes kokeile mitään, jää se kuvakin herkästi ottamatta, eikä ainakaan opi mitään uutta.