Kakkonen olis rok, jos siellä olisi ihminen. Nyt jääpi vajaaksi. Saattaa olla että jonain päivänä kyllästytte mun ihmis-marinoihin. No siinäpähän kyllästytte, jatkan silti, koska paras kuva on sellainen jossa on pala elämää, ja tilanteen ainutlaatuisuutta mukana.
* Luonnon ylistäjät varmaankin sanoisivat, että eniten elämää on niissä kuvissa, joissa ei ole ihminen sitä pilaamassa. * Valokuvafilosofit arvelisivat, että valokuvissa on ihminen aina läsnä. Ja niitä on vähintään peräti kaksi: kuvaaja ja katsoja. * Biologi muistuttaisi siitä, että luonnossa on jokainen hetki ainutlaatuinen tilanne. Marinassa ei sinänsä ole vikaa, mutta sen perustelut eivät täysin pidä vettä.
Eka toimii musta parhaiten. Molemmissa jälkimmäisissä kivat taivaat, mutten ole ollenkaan niin ymmärtäväinen niiden muulle sisällölle. Sävytysharjoitteina onnistuneita, mutta, kuten sanottua, hieman tyhjän oloisia (tupaten täytenäkin).
Ykkösessä on jotain jännää. Taivas näyttää tavallaan ihan lumelta, ja silloin nuo puiden silhuetit olisivatkin varjoja maassa. Kolmannesta pidän myös, harmi että siinä tuo toinen puu tunkee vasemmalta mukaan kuvaan.
Kolmonen minulle mieluisin kuvana. Keskimmäinen synkin tunnelmaltaan, vaikka ekakin vois olla jos pelottaa pimeä.
Melko monipuolista settiä tullu marulta viime aikoina. Keskimmäinen ei nyt sytytä - tai sitten eka ja kolmas ovat vaan niin hienoja...
Eka paras, jos laittaa kourat epämääräiseen ristiin, pään yläpuolelle peukalot alaspäin, nii vois kuvitella, että tällaista tulee..... Ekassa erittäin hieno ja tasapainoinen sommitelma, Hyvä! P.S. Moniko kokeili