Hienoa oivaltavaa sommittelua. Henkilöiden liikkeisiin nähden juuri oikea laukaisuhetki ja samalla kertaa leikittelyä linjoilla, joita vaijerit ja niiden varjot aikaansaavat. Jotta tällaisen kuva saa, on auringon niin kuin kuvaajankin oltava juuri sopivaan aikaan ja sopivassa asemassa. Joskus se tilanne tulee kohdalle ihan sattumalta ja silloin on oltava heti valmiina se ikuistamaan. Jos taas jää sitä sopivaa tilaisuutta odottamaan, niin se voi vaatia useita käyntejä kohteeseen.
Yläoikeelle vetäväistä pakolinjaa, vastaantulevat arkipäivän thriatlonistit Keskipäivän tiukat varjot lankee lankutetun sillan rytmikkään tasaiseen pitäväisiin naulaparilinjoihin Tällaisia turistikuvia otetaan vain ensimmäisellä kerralla, ensimmäisenä päivänä, jonka jälkeen upouusiin näkymiin turtuu, spontaanit hetket hukkuvat helpostikkin vertailujen ja alla virtaavien kyynisten jokien, merien syvyyksiin Selkeesti vastakkaisia liikevoimia, valokuvan koko oikeen laidan melkeen päätä särkevään tihentymään. Rajauksia.
Edellä jäi mainitsematta se "ratkaiseva hetki", kun etualan henkilöt kohtaavat, ja samalla taaempana olevasta juoksijaparista muodostuu sommittelullista toistoa, kahden henkilöparin liike.
Jo vain, selkeesti ratkaisevia hetkiä. Lisäksi kerroksittain katsojaa kohti tihenevää teräs(mies)vaijerein ripustettua vinoköysien verkostoa, taustallaan man-hattan, double/twin towers, edustallaan viiksekkäästi hymyilevä mies kypärineen (with bicycle). Itse en oo koskaan käynyt new(er)nyrk(issä), mutta tästä kuvasta välittyy tietysti myös (kulttuuriimme kyllästettyjä) elokuvia, jossa juuri pysäytetty elokuvaruutu vetää katsetta väkisinkin yläoikeelle (ja kiristyy ihan huomaamattaan). Ihan etualan 1800-luvulta lankutettua, uusittua, teräsvaijerein verkostuvaa keskialaa, lineaarisen binäärisesti rakentunutta taustaa, mi-bi-tri-llionaires (possibilitiis with/out what?) Päätä särkevä, mainio kuva.