Vs: Rakkautta. Valo on ihan kiva. Vähän voisi tuunailla fotarissa kirkkautta paikkapaikoin, mutta suurin ongelma on rajaus ja käsien katkominen. Onkoha tuossa kotkalainen entinen koripalloilija jonka kasvot jäävät morsmaikun taakse?
Vs: Rakkautta. Oikeassa olet, entinen pelaaja kyseessä. Totta on, että kuvassa on ongelmia rajauksen suhteen, mutta kuvassa on mielestäni onnistunut tunnelma, joten se ei itseäni häiritse. Itse kuvasin sivummalta kun en virallinen kuvaaja ollut.
Vs: Rakkautta. Tunnelma on hyvä kyllä ja niin järkyttävän tärkeä ja se tuntuu monesti unohtuvan kaiken tekniikan alle. Vaikuttaa että suomalaiset takanreunat ovat täynnä hyvinkin jäykkiä hääkuvia ja täyttyvät niillä edelleen. Tuntuu myös että se on se ensimmäinen ja samalla viimeinen juttu mihin kuvaajat nykyään keskittyvät. Ensimmäinen se on silloin, kun tekniikasta ei ole harmainta havaintoa ja taas viimeinen kun tekninen puoli rupeaa olemaan hallussa ja päästään taas takaisin fiiliksen luomiseen. Nojoo jaarittelut sikseen. Takaisin jäykkien hääkuvien vääntämiseen ;D
Vs: Rakkautta. Mitäs - tällainen jos mikä muistuttaa siitä hienosta päivästä -tunnelmastakin. Kun ajattelee kuinka monta päivää muistaa menneisyydestään fiilistä myöten,niin hääpäivä on yksi harvoista. Meillä varsinaiseksi hääkuvaksi on muodostunut nimenomaan yksi kaverin ottama räpsy jossa fiilis on mukana. (25v sitten)