No, ei metsästyslaista löydy autolla ajo kieltoa. Ajatuksenakin aika hullu. Esim. koiran ajo siirtyy vaikkapa 10 km päähän, niin illan hämärtyessä pitäisi lähteä kävellen hakemaan koiraa. .
Koiran hakeminenhan on eri juttu. Metsästäminen sitten toinen. Harrastapa hieman luetun ymmärtämistä: Metsästyslaki: 32 § Moottorikäyttöisten kulkuneuvojen käytön rajoitukset Riistaeläintä ei pyyntitarkoituksessa saa hätyyttää tai jäljittää ilma-aluksella taikka maalla kulkevalla moottorikäyttöisellä ajoneuvolla eikä aluksella tai veneellä moottorin käydessä. Tuo sääntö on täysin selkeä. Jossain valtion mailla niitä autosta metsästäjiä kyllä näkee, ja ehkä sitten jossain junttiseuroissa muuallakin, mutta kai harvemmin. Metsästysseuroissa on yleensä paremmin rotia asiallisten tapojen noudattamiseen. (Tuohon on tainnut tulla jokin muutos veneitten osalta viime aikoina. Aiemmin moottoriveneestä ei saanut ampua ennen kuin se oli pysähtynyt, nyt riittää moottorin sammuttaminen.)
Ei tuo lainkohta kiellä autolla ajoa. Se kieltää riistan jäljittämisen ja hätyyttämisen autolla. Voit täysin lainmukaisesti siirtyä passipaikasta toiseen autolla, kunhan et autosta tai sen suojasta ammu riistaa. Mikäli olet passissa 100 m päässä autosta et ole rikkonut lakia. Meiltä löytyy melko vähän jahtimiehiä jotka kykenevät jahtipäivän jälkee kävellen noutamaan koiransa vaikkapa 10 km päästä.
Niffe on oikeimmassa. Et saa tarttua rattiin tai kässäriin matkustajana. Pelkääjän penkiltä ajaminen muuten on sitten jo kyseenalaisempaa ja kovin tavallista.
Tuohonkin on poikkeus. Ajo-opetuksessa autoa ajaa oppilas, mutta opettaja on auton virallinen kuljettaja ja hänellä on lupa jarruttaa polkimilla tai käsijarrulla ja tarpeen vaatiessa tarttua jopa rattiin. Tai näin oli silloin, kun opetin molemmat muksut ajamaan. Kumpikin pääsi Helsingissä läpi sekä kirjallisista että inssistä laakista, nuorempi vielä kehujen kanssa (olin itse molemmissa insseissä takapenkillä äänettömänä matkustajana). Nykyisistä opetuslupasäännöistä en tiedä.
Tuttu juttu ja en mitenkään lukenut opettajaa matkustajaksi. Kuten sanoit, opettaja on kuljettaja. Broidi opetti mua ja kerran painoi piru omaa jarruaan vm-72 Ladassa. Muistiinpainuvaa sellainen. Oli stop-merkki Haagassa, jossa auto ei täysin pysähtynyt... vai huomasinko lainkaan. Jotta ihan oikein teki. Kaikki hänen opettamansa ovat myös menneet laakista läpi, joita on mun lisäksi vaimonsa ja pari lastaan.
Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen sanoi äsken mtv3:n uutisissa koronaviruksesta: "Olemme varautuneet pahimpaan tai vielä pahempaan." (Koronassa ei tietenkään ole mitään Keppihevosministerien puheissa sen sijaan yleisesti.)
Tampereen vihreille oli uuden arenan nimi liikaa. Totta kai, siinähän selvästi viitataan miehisyyteen. Ei semmoista voi - eikä saa - hyväksyä. Nimikohu paisuu: Tampereen vihreät eivät hyväksy Uros live -nimeä, kansanedustaja Ovaska komppaa
Jos viisikymppinen mies kutsuu 25-vuotiasta naista tytöksi, on se vähättelyä ja ahdistelua. Kun viisikymppiset naiset puhuvat tyttöjen illasta, on se normaalia keskustelua.
Tuskin on vain vihreitten juttu. Täydellisen pöljä nimi. Olisivatko ne tosiaan sellaisen laittaneet. Uskomatonta, pitääpä tutkia uutisia. Äijä ois parempi. Vai näinkö sitten sain itseni kiinni sovinnaisuudestani kun vain uros ei kelpaa. Ehkä. On noi toki pöljiä molemmat.
Koiras ei rajoittuisi nisäkkäisiin. Entäpä Macho? Testo ois liian sukupuolisidonnainen. Muna ehkä paras. Löytyykö munaa?
Onhan se Uros hauska. Pienellä uroslive taas niin tätäpäivää jossa erisnimiä ei osata kirjoittaa oikeankokoisella ja englanti tunkee joka paikkaan. Nimi mikä nimi kuitenkin. Omaperäisyydessään hyvä. Hartwall uros
Noin kymmenen vuoden tauon jälkeen pimiö jälleen polkaistu käyntiin. Vedostin muutamia 8x10 pinnakkaisia Ilford MG Art 300 -paperille. Ei ehkä ihan minun makuuni, tämä kyseinen paperi. Pitää hankkia paketti perinteistä Ilford MG FB Classic Glossy -paperia. Enpä muistanut että seleenillä on näin ilkeä haju!
• Seleenin kanssa on oltava erityisen tarkka: hengityksen suojaus kunnossa & ilmanvaihto tehokas! Sävytin kuitupaperikuvia seleenillä avoimen ikkunan ääressä kesällä v. 1982, ja vähitellen tajunta muuttui määrittelemättömän oudoksi. Soitin silloiseen myrkytyskeskukseen, luin heille paketin kyljestä ainesosat ja sain tietää, että tietty seleenissä oleva aine muuttaa veren koostumusta, – onneksi vain tilapäisesti. Sen jälkeen en sitä käyttänyt. Suomen Kodak ei suostunut tuomaan Kodakin Selenium Toneria silloin maahan, vaan aloitteleva Fimeko, joka harjoitti ns. harmaatuontia, myi sitä halukkaille.