Minä myös pidän sumusta. Tuossa olisi ollut joku yksityiskohta vaikkapa kadonnut keltainen ankka uiskentelemassa tai joku lummeen omainen kukkanen tai vastaavaa tuolla oikealla reunalla vaikkapa. Kaunis kuvajainen kyllä laiturilla ja muuten miellyttävä kuva.
Lumme tekisi kuvasta miljoona kertaa toistetun postikortin, eikä kertoisi mitään siitä tarinasta, johon tyhjä laituri liittyy. Sitä ei kerro kuva tosin nytkään: on vain laituri ilman odotusta, lähtöä tai tulemista tai viestiä vastarannalla olevasta unelmasta tai luonnon kauneydesta. Puhutaanpa sitten eläimistä... Hyvin usein, kun kuvassa on tyhjää tilaa, foorumeilla ehdotetaan, että siinä olisi hyvä olla kissa, kenties musta sellainen. Tästä kuvasta tekisi erinomaisen kuollut, hukkunut musta kissa: se olisi konkreettinen merkki jostain järvellä tapahtuneesta, jonka olemassaoloa yläreunan tiukka rajaus kieltämisellään korostaa. Tietenkin kissoilla hypotetisointi on tyhmää - niitä joko on tai ei; ne eivät ole viikon odottamisen väärti (kuollutta kissaa saisi odottaa järveen kellumaan kauemminkin). Tietysti niitä voi lisätä digitaalisestikin.
Minä kyllä olen niin vaatimaton, että minulle riittää tuo taustan valon kajo ainakin muutaman tarinan aiheeksi. (Konkreettisia kelluvia haaksirikkoisia en minäkään kaipaile.)
Kuvan värit ovat parhaimmillaan au naturel ilman erillisiä yksityiskohtis, kuten kissanraatoja tai lumpeita (keltainen ankkahan on Gaylordin ammeessa).
En minäkään tähän nyt ainakaan kissanraatoja kaipaa. Ihminen nyt voisi paremminkin olla, jotenkin mulle tulee enemmin tästä mieleen ihmisen hukuttautuminen kuin kissan hukuttaminen.
Hienon "horisontiton kuva". Jotain pientä tilpehööriä voisi kaivata mutta muuten smooth. Sumut ovat upeita.
Kiitos kaikille vastauksista! Monet ovat kokeneet että kohde puuttuu kuvasta. Minulle tämä kuva rakentuu sävyistä ja symboliikasta, sekä niiden yhteisvaikutuksesta.