Vs: Negoista suurentaminen itse 7-vuotiaana aloin tehdä pinnakkaisia (6x9 cm). Toisella kymmenellä sitten jo tuli suurennuskoje kuvioihin ja kameraseura. Valokuvausta opiskelin 3 vuotta ja muutaman vuoden sen jälkeen, kun olin täyspäiväinen ammattilainen, niin alkoi jo syntyä käypäsiä vedoksia. Ei kannata odotella suuria ensimmäisen kahden tunnin jälkeen. Vaan siitähän se alkaa. Onnea valitsemallesi tielle. kapa
Vs: Negoista suurentaminen itse Itse kävin pimiökurssin kerhossa, sen jälkeen sähläilin itte. Sain ihan kohtuullista jälkeä jo parilla ekalla kerralla. Myöhemmin parin vuoden jälkeen kävin SKSL:n mv-vedostuksen jatkokurssin ja opin hommat kunnolla. Saa sellaista kun haluaa. Ei kannata uskoa mystisiä höpinöitä, ei se homma niin vaikeaa ole. Kannattaa kuitenkin jossain vaiheessa lukea kokeneempien vinkkejä tai vaikka käydä just joku kurssi, niin tarvitsee vähemmän onnea vaikeidenkin negojen kanssa. Varmasti kohtuullisesta negatiivista saa oikein hienot kuvat jo ekoilla kerroilla.
Vs: Negoista suurentaminen itse Paljon riippuu siitä, mihin asettaa sen riman. Mystisenä höpinänä voin sanoa, että 7-vuotiaana tein oikein hienoja kuvia. Ehkä sittemmin taannuin ja oppiminenkin hidastui. Ensimmäinen puoli vuotta valokuvauksen opinnoissa meni siihen, että oppi, ettei osaakaan mitään. kapa
Vs: Negoista suurentaminen itse Ei se kuvien vedostaminen pimiössä ole niin vaikeaa kuin yrität väittää. Tottakai oppimisen nopeus riippuu kuka opettelee ja onko opettajia tai muita nevoja. Pimiötyöskentelyn oppii oikein hyvällekin tasolle nopeasti, jos on siihen edellytykset. Ei siihen tarvitse kymmentä vuotta yritys & erehdys -menetelmää. Valokuvauksen oppiminen on sitten ihan toinen juttu...
Vs: Negoista suurentaminen itse Olisko sulla Kapa yhtään tallessa noita 7-vuotiaana tehtyjä - näytille meinaan, olisi mielenkiintoista nähdä. Omani ensimmäiset tein vasta 13-vuotiaana.
Vs: Negoista suurentaminen itse Saattaa yksi olla, varmuudella alle 11-vuotiaana tehty. Täytyy kaivella työhuoneelta, kunhan sinne palajan vajaan parin viikon päästä. Yritän pitää mielessä. Kamerana oli sellainen kasaan menevä isän vanha Agfa. Isä oli ostanut jo Voigtländer Viton ColorSkoparilla. Tuossa agfassa oli kaksi valotusaikaa. Tuokio ja B. Meni sitten myymään sen divariin romuhyllyyn, kun ei poikaa yhteen aikaan paljoa kotinurkilla näkynyt ja siivoili hyllyjä. Nyt hieman tuo harmittaa. kapa
Vs: Negoista suurentaminen itse Kannattaa vain tehdä paljon ja opetella systemaattisesti. Mäkin olen sitä mieltä, että kelvollista saa jo muutaman kerran jälkeen, jos miettii mitä tekee ja opettelee perusteet kunnolla. TJukka
Vs: Negoista suurentaminen itse Minä olin myös tyytyväinen jo ensimmäiseen vedokseeni. Myös kaverit joille olen hommaa neuvonut ovat saaneet heti oikein hyviä tuloksia. Ei se niin rakettitiedettä ole. Jos mitään ei erityisesti kämmää vaan menee ohjeiden mukaan niin hyvännäköistä kuvaahan sieltä tulee. Todelliset vedostustaidot sitten mitataan "hankalien negojen" kanssa --- eli jos onkin kämmätty jotain --- tai esim. kontrastiltaan hankalien kuva-aiheiden kanssa. Mutta monet kuvat ovat suoraan keskikontrastilla vedostettuna valmiita "kovallakin jätkällä", ja silloin ei ole eroa aloittelijan tekemään vedokseen. Ja jotkut taas tykkäävät viilata pimiössä oikein urakalla. Nämä ovat puhtaasti makuasioita.
Vs: Negoista suurentaminen itse Kelvollista kuvaa kyllä oppii tuottamaan ohjeita noudattaen melko nopeasti, siis tuottamaan paperille harmaan sävyjä umpimustan ja paperinvalkoisen välille. Minä kuitenkin mieluummin käsitän vedostamisen vähän laajemmin, osana kuvallista ilmaisua. Silloin on kyse siitä, mitä kauvaaja pyrkii kuvillaan tuomaan esiin. Kyse ei ole vain siitä osaako säätää kontrastia ja valotusta tai hallitseeko lisävalotuksen ja varjostuksen, vaan kyvystä nähdä miten ja milloin näitä suhteellisen yksinkertaisia tekniikota voidaan käyttää kuvan parantamiseksi. Näin käsitettynä vedostustaito ei ole niinkään tehninen taito vaan osa kuvaajan omaa kuvallista näkemystä, osa kuvauksen taitoa. Tässä mielessä kyse on jatkuvasta oppimisesta. Itseäni eri vaiheissa on auttanut hyvien kuvien näkeminen ja uusien tavoitteiden asettaminen itselle. Omiin kuviin on osattava myös suhtautua kriittisesti, muuten ei pääse eteenpäin, mutta ei niin kriittisesti, että se estää kokonaan tuotannon. Oppipoikaa ei pidä heti verrata mestariin, vaan asettaa realistisia tavoitteita.
Vs: Negoista suurentaminen itse Jep, olen ehdottomasti 100% samaa mieltä. Pointtini onkin lähinnä, että missään nimessä aloittelijaa ei pidä pelotella sillä, että alussa jälki olisi jotenkin "huonoa" tai että homma "vaatisi" tiettyä määrää harjoittelua. Toisin sanoen, yleensä aloittelijakin on jo suorastaan tyytyväinen tulokseensa; mikä ei toki poissulje kehittymistä. Kyse on vain siitä, että ilmaisu kehittyy koko ajan, samoin kuin kuvaamisessakin. Teknisesti homman pystyy handlaamaan aika nopeasti. Kaikkien mahdollisuuksien käyttö (ja yhtä paljon myös kyky olla käyttämättä mahdollisuuksia) ilmaisussaan on taas toisaalta kiinni luontaisesta lahjakkuudesta (visuaalisuudesta) sekä myös kasvamisesta/kehittymisestä.
Vs: Negoista suurentaminen itse Joo, ja luultavasti ensikertalainen pimiössä saa heti selkeästi tyydyttävämpää vedosta kuin automaattikoneella teetettynä tulisi.
Vs: Negoista suurentaminen itse Samaa mieltä edellisten kanssa. Lisäisin vielä, että omilla käsillä tekemisessä on tiettyä hohtoa. Siitä, että uittaa paperia litkuissa ja tarttuu siihen atuloilla. Malttaa huuhdella, kuivattaa koepalat, tehdä niitä tarpeeksi. Minun mielestä itse prosessi on sinällään jo niin hienoa, että se riittää jo sinällään, lisäksi saa yleensä miellyttävän lopputuloksen. TJukka
Vs: Negoista suurentaminen itse Vaikka miten mustesuihkari on laadukkaampaa ja parempaa jälkeä, niin kyllä mä harrastelijana harvoin mieluummin pimiössä teen kuvia. TJukka
Vs: Negoista suurentaminen itse En ollu ihan ekaan täysin tyytyväinen, koska negana oli vaikeahko Holgakuva eikä opettajakaan ehkä ollut enää kovin innostunut filmihommista. Kuitenkin vähän myöhemmin kun oppi jyrkkyyksiä, varjostuksia ja lisävalotuksia käyttämään, sai aika kivaa jälkeä. Eli oikeastaan parin kokeilukerran jälkeen alkoi jo saada aivan tyydyttäviä tuloksia. Myös mun opettamat pimiön ensikertalaiset ovat yleensä ihan tyytyväisiä olleet jälkeen ja minunkin silmään ne ovat useimmiten aika onnistuneilta näyttäneet. Voin myös tässä yhteydessä suositella jälleen SKSL:n <SIZE size="1"](OlliJ:n pitämää)</SIZE> mv-vedostuksen jatkokurssia, joka todellakin auttoi saamaan sen hyvän vedoksen vähemmällä kokeilulla ja onnella. Kun menetelmät on kunnossa, on hyvä lopputulos paljon helpompi saavuttaa, vaikka se muutenkin onnistuisi. Parannettavaa on varmasti lähes aina, joten jos vaikkapa sitä vedosta Photoshopissa niin saattaisi jotain pikkujuttuja viilata. Kokonaisuus on kuitenkin tärkein ja pimiössä vedostettu mustavalkokuva on erilainen kuin mustesuihkarilla tulostettu. Varmasti makuasia kumpi on teknisesti parempi ja onko parempi hinkata joka ikinen pikkuroska pois tai sävyt sävyt ja varjostukset aivan mikrometrilleen kuin uhrata hieman teknistä pilkunviilausta sen yleisvaikutelman puolesta.