Taas on tullut katseltua noita Leica aiheisia sivustoja ja hieman alkoi kutkuttamaan ajatus, että voisin hommata M3:n itselleni filmirungoksi. Toisaalta myös nuo vanhemmat Leicat kiinnostavat, erityisesti tuo IIIf mitä minulle tarjottiin noin viikko sitten. Nyt heräsikin muutama kysymys: jos jollain on kokemusta tuon Leica IIIf:n käyttämisestä, niin onko tuon etsimen käyttö hankalaa? Netistä lukemani perusteella tuossa kyseisessä mallissa on etsin ja mittaetsin erotettu toisistaan erillisiin "ikkunoihin". Entä M3, mitkä asiat pitää muistaa kun on ostamassa käytettyä? Sulkimen toiminta on helppo tarkastaa korvakuulolta ettei mikään aika jumita, mutta ilmeisesti mittaetsin olisi myös hyvä tarkastaa? Toisin sanoen, mitä muuta pitää tarkastaa ja mitkä ovat hajonneen kameran merkkejä? Samalla otan vastaan ehdotuksia mistä noita M3:sia tai M2:ia kannattaisi lähteä kyselemään? Mr. kamerassa näytti nettisivujen perusteella olevan yksi M3 + 50mm f2 yhdistelmä tarjolla ja yritinkin tuosta kysellä sähköpostitse, mutta vastausta ei ole ainakaan viikkoon kuulunut... Nettihuutokaupoista en tuota viitsisi lähteä ostamaan, koska M3 on jo niin vanha runko niin vituttaahan se isoakin miestä jos sattuu saamaan viallisen yksilön eikä ole sitä firman myöntämää takuuta.
Oletko kiinnostunut nimenomaan leicasta vai vanhasta mittaetsinkamerasta ylipäätänsä? Hyvänä vaihtoehtona vanhalle kierre-Leicalle on esim. zeiss Ikonin Contaxit II ja IIa joiden Zeissin optiikka on vähintään yhtä hyvää kuin vanhojen Leicojen vastaavat. Ja niissä ei ole kahta erillistä etsintä.
Tietysti vanhat mittaetsimet kiinnostavat myös, riippuu vähän mihin hintaan ja minkä kuntoisia yksilöitä tarjoillaan.
Vanhoja mittaetsin kameroita löytyy vaikka minkälaisia ja isoihin ja pieniin filmikokoihin. Mitä ominaisuuksia haluaisit kyseiseltä kameralta?
No sanotaan nyt vaikka niin, että mielellään samaa kokoluokkaa kuin ekassa viestissä mainitsemani M3. Ja hyvä mittaetsin on myös yksi vaatimus. Lisäksi tosiaan valovoimainen 50mm objektiivi olisi kova sana. Ja TTL:ää en tarvitse, eli mielellään täysin mekaaninen runko joka ei olisi riippuvainen paristoista.
Vanhojen kierre-Leicojen kanssa joudut joka tapauksessa käyttämään etäisyysmittaria ja etsintä erikseen viimeistään vaihto-objektiivien kanssa - kameran oma etsin on ainoastaan 50-milliselle. Kaipa se on vähän hankalampaa kuin M-sarjan kanssa. Toinen vähän ongelmalinen juttu on etsimen toimivuus rillien kanssa - rillipäänä olen kyllä saanut 'noin' haluamiani rajauksia, mutta tarkat reunarajaukset ovat melkoista lottoamista. Janierikin suosittelemat Contaxit ovat mukavampia normaalin kanssa, mutta muilla polttoväleillä ollaan taas samassa jamassa kuin kierre-Leicalla. Sulkimen tsekkaus on vähän vaikea selittää sanoin, mutta ehjästä ja jumiutumattomasta koneistosta kuuluu 1/30 (tai 1/25 IIIf:llä) ajalla selvä kirkas heläys (näin minä se kuvailisin). Jumiutunut tai kohta jumiutuva kuulostaa 'nuhaiselta' samalla ajalla. Noin muuten: tutki ensiksi kameran ulkoinen olemus - pahoja klommoja ei saa olla, koska Leican runko saattaa olla vääntynyt pahoista kolauksista (mittaetsinkamerassa ei näe kuin vasta filmiltä, jos tarkennus ei ole kunnossa). Leican vulkaniittipäällystys saattaa olla aika pahassa kunnossa, mutta siitä ei kannata välttämättä pelästyä - toisaalta huonokuntoinen vulkaniitti saattaa tarkoittaa myös muuten kaltoinkohdeltua kameraa. Mittaetsimen toimivuus kannattaa tarkistaa parilla tunnetulla etäisyydellä ja kannattaa olla tarkkana, että kaksoiskuvan molemmat kuvat ovat samalla korkeudella: tämä on korjattavissa kaikissa muissa paitsi sotaa edeltävissä Contaxeissa, mutta remontti on ymmärtääkseni hankala ja helkkarin kallis. Kierre-Leicojen kanssa kannattaa varoa venäläisiä väärennöksiä. Kysele Putuksen Eskolta EP-Kamerasta ihan puhelimella. Firmalla ei ole nettisivuja, mutta yhteystiedot löytyvät Valokuvahistoriallisen yhdistyksen sivuilta. Leicojen kanssa kannattaa lähteä kyselemään tosimielellä: pari omaa keräilyromuani (M3 ja IIIf), joita käytin maksuvälineina digivermeitä ostaessani, menivät EP-Kamerasta kaupaksi kahdessa päivässä.
Joo no tuossahan olisi sinänsä just sellainen paketti mitä haenkin. Eli laadukas normaaliobjektiivi ja mekaaninen runko. Silmälaseja en myöskään omista/tarvitse, eli eipä haittaa sekään. Mut polttovälit voin sitten tarvittaessa kattaa filmijärkkärillä. Pitänee kysellä tuolta EP-kamerasta mitä olisi tällä hetkellä tarjolla, kiitos vinkistä!
BTW: jos satut löytämään vanhan Contaxin, niin Zeissin 50/1,5 Sonnar taitaa vieläkin olla paras normaaliobjektiivi mitä rahalla saa.
Itselläni on Konica Auto S3, aito mittaetsinkamera. Se on erinomainen ja laadukas kamera. Omani ostin Ebay nettihuutokaupasta. Myyjä oli Brittiläinen henkilö. Kamera oli virheetön ja täysin kerrotun kaltainen. Lisäksi kamera oli juuri ollut täyshuollossa, jossa kaikki toiminnot oli tarkastettu ja tarvittaessa säädetty kohdalleen. Suosittelen kyseistä kameraa. Alla lisätietoja: http://kotisivu.dnainternet.fi/lauro/konicauto.htm Konica S3 Photoethnography.com - Classic Cameras
Markus: toihan vaikuttaa myös mielenkiintoiselta. Missäs hintaluokassa noiden kanssa pyöritään? Tuli muuten ostettua riskillä huuto.net:stä sopivaan hintaan todella hyväkuntoinen Zorki 4 + Jupiter-8 50mm f2 objektiivi. Kaikki surisee todella hienosti ja ulkoisesti tuo runko on todella hyväkuntoinen. Eikä kyllä sisäpuolikaan kulahtaneelta vaikuttanut kun sinne kurkkasin. Tänään täytyykin lähteä kuvaamaan tuolla rungolla, kiinnostaa kyllä onko toi jupiter-8 yhtä hyvä kuin mitä ihmiset ovat sitä kehuneet.
Kyllähän sen pitäisi olla, onhan se saksalaista suunnittelua ja hyvin todennäköisesti (itä-)saksalaisesta lasista: Neuvostoliitto vei nimittäin sotasaaliina hyvin suuren osan itäpuolelle jääneistä Zeissin tuotantolaitoksista. 40-luvun loppupuoliskolla Krasnogorskissa tehtiin BK-laajakulmia (BK=Biogon Krasnogorsk) ja SK-normaali- ja teleobjektiiveja (SK=Sonnar Krasnogorsk). Kun Zeissin originaalilinssielementit loppuivat, Neuvostoliitossa ruvettiin hiomaan omia linssejä Zeissin työkaluilla Jenan lasista (DDR ja Tsekkoslovakia olivat SEV:n sisäisessä työjaossa optisen lasin tuottajamaita). Alun perin Zeisseja ovat idän kino-objektiiveista ainakin: - 28/6,0 Orion (Topogon) - 35/2,8 Jupiter (Biogon) - 50/2 Jupiter (Sonnar) - 85/2 Jupiter (Sonnar) - 135/4 Jupiter (Sonnar) Tietenkin kannattaa muistaa, että isossa maassa on isot toleranssit, eli kyllähän noissa saattaa olla sutta ja sekundaakin.
Juu, "määrä korvaa laadun" taisi olla aikoinaan kovassa huudossa kun tehtiin tuotantoa. Pianhan tuon näkee onko tuo sutta vai ei. Ja jos on, niin pitää sitten ostaa vaikka uusi samanlainen joltain kauppiaalta.
Hyväkuntoiset Konica Auto S3:t maksaa noin 250 - 300 euroa. Omani maksoi hieman tuota alimpaa hintaa enemmän. Sain kamerani asiantuntijoidenkin mukaan todella halvalla, koska kamerani oli aivan loistavassa kunnossa, kameran kunto kuin uudella kameralla.
Siitä ei kokemusta mutta mulla on samantyyppinen M2, ainoat asiat mitkä kyrsii on että ei ole valoituksenmittausta ja filmiin tarvii jatkaa kapeampaa filminpätkää n. rungon leveyden verran. Leicaan meninsin jos ei niin euron päälle ole, paljon on hyviä edullisia optiikoita Voigtländeriltä esim.: Top Shot - Kamerakauppa
Niinhän siinä neuvotaan, mutta en minä vaan koskaan sitä leikkele ja menee filmi paikoilleen paremmin kuin hyvin...
Juu, menee ilman leikkelyäkin. Se leikkelyhomma taitaa olla jäänne kierre-Leicojen ajalta - niissä kun koko filmin asettelu pitää tehdä sokkona, koska kierre-Leicasta aukeaa pelkästään pohjalevy. Niissä M-sarjalaisissa, joissa on irtoava ottopuola, filmin lataaminen on varsin helppoa: ottopuola irti, filmi ottopuolan väliin niin pitkälle, että ottopuolassa olevan nuolikuvion rei'istä näkyy filmi, ottopuola ja kasetti kameraan, perforoinnin vetorattaille istumisen tsekkaus takaseinän kurkistusluukusta ja kun filmi tuntuu kulkevan, takaluukku ja pohjalevy kiinni ja menoksi
Eli Leicojen lisäksi vaihdettavilla objektiiveilla voisi ainakin suositella noita Zeiss Ikonin Contaxeja, joissa oli mielestäni aikanaan paremmat laajakulmat kuin Leicalla. Jos isoa valovoimaa haet niin etsippä vanhoja Canonin vaihdettavalla optiikalla varustettuja mittaetsin kaameroita, sillä niissä oli 0.95 valovoimaiset normaali-kakkulat. Niin ja olihan voigtlanderillakin oma mittaetsin kaameransa nimeltä Prominent, johon myös sai TODELLA huippuluokan kakkuloita....tosin muistaakseni sen käyttölogiikka oli jotenkin nurinkurinen.... Niin ja onhan niitä kaikenlaisia kopioita näistä edellämainituista tehty vaikka missä ja vaikka minkälaisia, jotkut kopiomerkit ovat tosin yhtä hyviä ellei jopa parempia kuin esikuvansa.
Muuten samaa mieltä, mutta hyväkuntoinen Contax taitaa olla vielä harvinaisempi kuin hyväkuntoinen Leica. Helmiä löytyy aina silloin tällöin, mutta kun Contaxin valmistus loppui jo vuonna 1962 ja kun kyseessä on Leicaa monimutkaisempi laite, niin vaikeaa saattaa olla. Contaxin objektiivit ovat olleet aina parhaita mahdollisia - hyvin usein Leitz on tullut jälkijunassa ja välillä Leitzilla eivät ole omat rahkeet riittäneet Zeissin kanssa kilpailuun: Leitz joutui ostaman Schneiderilta lisenssin 50/1,5 Xenoniin (joka taisi olla vielä kaupanpäälliseksi suden sukua), koska Sonnar 50/1,5:n kilpailijaa ei kyetty itse suunnittelemaan. 21-millisen Biogonin tullessa Contaxin sortimenttiin Leitz joutui taaskin käymään Schneiderilla ostoksilla: tällä kertaa 21-millinen Super-Angulon oli onneksi lähes Biogonin veroinen. Myöhemmin Leitz ehti käydä ostoksilla myös Carl Zeissilla: 15-millisestä Hologonista on olemassa myös Leica M -versio. Olen kuullut tarinoita, että noissa Canonin 0,95:ssä ei olisi ollut muuta hyvää kuin valovoima. Itse en ole pääsyt kyseistä lasia kokeilemaan, koska ainoa kappale, jonka olen nähnyt myynnissä oli sen verran räävittömässä kunnossa (ja mukana ollut runko risa), että kaupanteko ei houkuttanut. Kiinnityshommahan tapahtuu noissa 0,95-Canoneissa ulkoisella bajonetilla (Canonin mittaetsimissä oli normaali M39 ja joissain malleissa lisäksi Canonin oma ulkoinen bajonetti) eli sopivaa runkoakin olisi tarvinnut. Tuommoisesta Prominentista olen haaveillut. Harmi vaan, että hyvää ja halpaa ei löydy samasta yksilöstä. Voigtländerin 50/1,5 Nokton lienee niitä harvoja normaaleja, jotka ovat samaa luokkaa Zeissin samanmittaisen Sonnarin kanssa. Toinen Prominentin hienous on, että se taitaa olla ainoa mittaetsinjärkkäri jossa on ollut keskussuljin - siis salamatäsmäys kaikilla ajoilla. Prominenteissa on valitettavasti sama ongelma kuin vanhoissa Contaxeissa: valmistus loppui 1960.