Vs: Kameraan voi rakastua Ihan vaan itseäni ajattelin. Ja sitä vähittäistä kameraan pettymistä, mikä uuden ostoksen jälkeen aina on edessä. Pitäisiköhän ostaa Leica, että saisi kokea kamerarakkauden hurmaa? D700:sta voisi tietty rakastaa koska se oli suhteessa, ajankohta huomioiden, paras kamera mitä minulla ikinä on ollut. Ja käytin sitä viisi vuotta. Mutta nyt on tuokin myyty, joten mitäpä sen perään suremaan.
Vs: Kameraan voi rakastua Minulla on samantapainen tunne Asahi Pentax Spotmaticiin, koska se oli ensimmäinen järjestelmäkamerani ja edelleen olen sitä mieltä että se puhdaslinjaisuudessa sekä eleettömässä mutta jouhevassa muotoilussaan on yksi parhaiten muotoilluista kameroista. Minulla ei vaan ole tällä hetkellä sellaista. Nikon F (ilman Photomic-etsintä) sekä Leica M4 ovat varsinaisia "rakkauden" kohteita. Vuoden 1970 F seisoo kaapissa ja ulkoilutan sitä silloin tällöin ihan fiilistelyn vuoksi.
Vs: Kameraan voi rakastua D700 oli siinäkin suhteessa onnellinen tapaus, että se ajoittui Nikonin digijärkkärien kehityksessä vaiheeseen jolloin kameroista tuli "tarpeeksi hyviä". Ei ollut enää kamera kuvaamisen esteenä. Voisin melkein sanoa, että jos ylipäätään pystyn kameraa rakastamaan, niin rakastan D700:sta. Tällä hetkellä en kuitenkaan enää ole kiinnostunut sillä kuvaamaan. On parempiakin kameroita. Hyvä että se tuli myytyä, käyttöesineitähän nuo ovat.
Vs: Kameraan voi rakastua Oliko ensimmäinen Fx runko joka oli hyvä hinta/laatu suhteeltaan? Itselläkin on D700 ja olen tykännyt se minkä tikiä kuvailen.
Vs: Kameraan voi rakastua Mulle on jäänyt vanhoista kameroista jäljelle enää Pentax K2 jota en ole raaskinut myydä, minusta se on yksi parhaista sen aikuisista aika-automaateista. Alun perin syynä myymättömyyteen oli jalustakierteen murtuminen, mutta se on pieni murhe koska kameraa on niin mukava pitää käsissä. Vanhoista ihastuksistani ostin uudelleen Minoltan XE-1:n, ja kun tuon käytetyn rungon sain käsiini, muistui heti mieleen ne hyvät fiilikset mitkä koin tuolla rungolla kuvatessa. XE-1:n tapauksessa myös rungon aika suuri paino on yksi tekijä joka antaa luotettavan kuvan siitä.
Vs: Kameraan voi rakastua Ei tässä nyt niin kuherrella, toivottavasti viikonloppuna olisi hyvä sää, niin pääsisi ulos valoisaan aikaan kuvailemaan. Minoltan 17-35mm laajikseen olen saanut muutaman vv-suojan, mikään ei toimi sellaisenaan, joten valitsen jonkun ja rupean työstämään tulppaania oikeaan muotoon, onneksi Sonyn näyttö on 100%, niin tilanteen näkee ilman koekuvauksia. Odottelen myös innolla Pentax 67:n käyttöohjekirjaa (hyväkuntoinen alkuperäinen 15€ kuluineen), en viitsi ruveta printtailemaan kotona ja näytöltä on hankala katsoa ja plarata sivuja ees-takaisin.
Vs: Kameraan voi rakastua Sinun tilanteessasi minulla olisi niin kova kiihko päällä, ettei siinä vastavalosuojia tai muita varmuusvälineitä kyseltäisi vaan syöksyttäisiin suin päin kuvaamisen hurmokseen.
Vs: Kameraan voi rakastua Markku, anna nyt mennä ihan paljaalla vaan. Tässä jo hieman toimintaa odotellaan pitkään jatkuneen varustautumisen jälkeen.
Vs: Kameraan voi rakastua Mulla ainakin rakkaus filmikameroihin meni, ei olisi muutama vuosi sitten uskonut. En kaipaa niistä ainuttakaan.
Vs: Kameraan voi rakastua Markku on hampaisiin asti varusteltu, kohta pukkaa hienoa settiä.Pentax 6x7.aa osaa kyllä käyttä ihan pikkasen rassaamalla.
Vs: Kameraan voi rakastua Juu, vielä sen jälkeen oli ajatuksissa että filmiin palataan harrastusmielessä...mutta ei. Nikoni on rikki ja viimeisetkin vanhentuneet filmit, paperit ja kemiat on laitettu kiertoon. Toisaalta ei kiinnosta uudet digiset kameratkaan, tykkään kuvata näillä nykyisillä vaikka rakkautta ei tunnetakkaan. C 20D on lähinnä syräntä, vehjes joka muutti kuvauksen...sen otan nytkin mukaan kun lähden kaupungille optiikkakauppoja hieromaan. Kieltämättä kolmea rullaa olen 2004 jälkeen kuvannut: 1 elokuvaohjaajaheppu vaati että siitä oli otettava studiossa kuva nimenomaan mustavalkofilmille (huijasin, kuvasin Portra BW:lle), yhden taiteilijan taulut piti kuvata nimenomaan dialle näyttelyluetteloa varten ja yhden kehittämättäjääneen filminpuoliskan otin kun varmistelin 150 henkilön ryhmäkuvanottoa...Canonin kuvasta tehtiin kuvat. Sovitaanko että nämä 3 poikkeusta vahvistaa säännön..
Vs: Kameraan voi rakastua Itse oon jäänyt vähän kaipailemaan 5D MKII + voitgt 20mm yhdistelmää. Kaipa se on kun tuntee toisen ja tietää, mistä pitää sormeilla... ehkä se on vain hyvää tottumusta. Tohon ranskalaiseen Berthiot Speciaaliin on ehkä tunnesuhdetta; se on hankala, mutta sitten toisaalta niin antava. Ja täytyy myöntää, että Pentacon Sixsiä ja sen pikkuveljeä Pentacon ZI:tä odottelen sairaalareissulta. Pentacon Sixin sulkimen humahdus ja neuvostokuulantyöntäjänaisen komeus jotenkin on jäänyt kaipauttamaaan. Kyllä se sulkimen ääni on tärkeä. Ei voi oikein ihastua, pieneen niksahduksen, se ei tunnu luotettavalta (vaikka humahdus toki kertoo, että mikä kuuluu lujalta, hajoo myös lujempaa, ehkä). Uusin ihastus, ei kameramaailmasta, on 70cm vinyylipamppu Siinä on humahdus ja tekniikan yksinkertaisuus.
Vs: Kameraan voi rakastua Älkää nyt kuitenkaan alkako rakastelemaan kameroitanne. Tai jos alattekin, niin ainakin maininta siitä sitten myydessänne ko. konetta täällä myyntipalstalla.
Vs: Kameraan voi rakastua No hygienia. Kukas sitä nyt linsseille viitsisi... ainakaan minä. Ja ehkä tämä on enemmän sellaista kreikkalaistyyppistä ystävyyttä ja arvonantoa, sillai jalustalle laittamista, ainakin hämärässä.
Vs: Kameraan voi rakastua On heti kun mä lopetan kameraharrastuksen. Paitsi tuo kyllä näyttää toisaalta kätevältä.
Vs: Kameraan voi rakastua Kuulostaa miehekkäältä. Vaan tuo on ihan tosi söpö. On se. Pitää ottaa tänään muutama kuva sillä.