Jalopuuriman "vanhentamisesta"

Vs: Jalopuuriman "vanhentamisesta"

Ainakin noi kuksantekijät tekevät helppotyöstöisestä tuoreesta puusta vekottimensa, ja kuivaavat sitten mikroaaltouunissa.  Veikkaisin, että sama toimii kameran osille.

 

Vs: Jalopuuriman "vanhentamisesta"

Puu elää aina. Riippuu siitä kuinka kuivana saat puun ostettua. Jos puu on ns. "ulkokuivaa", niin se on tuotava vähitellen yhä kuivempaan tilaan. Itse olen kuivatellut vastakaadetusta koivusta jalostettua loimukoivulankkutaapelia vasta kaksi vuotta. Tuppeen sahattuna 6 cm paksuna lankkuna taapelissa, rimat lankkukerroksien välissä ja kuivassa katoksessa. Taapelin päällä n. 100 kg:n painot ettei puu taivu kuivuessaan. Lankun päihin siveltynä veden ja puuliiman seos halkeamisen estämiseksi. Ensi vuonna sama taapeli siirtyy kevättalvella kuivalla kelillä esim. autotalliin. Sieltä vaikka lankku kerrallaan sisälle huoneilmaan tarpeen mukaan puoleksi vuodeksi loppukuivaukseen. Kosteusmittari on hyvä apuväline loppuvaiheessa. Puun pinnasta mitattuna 10-20 % kosteus alkaa olla puusepänlaatua. Kopautettaessa puun pitäisi "soida"Tärkeintä on, että puu on suoraa siinä lämpötilassa ja kosteudessa missä sitä tullaan "loppukäyttämään". Wanhentamiseen on sävytyskeinoja paljonkin. Vaalentamista, tummentamista ym. riippusen mitä halutaan...? Rautakaupat myyvät puun pintaa harmaannuttavaa rautavihtrilliä, jota sivellään puun pintaan. Se kuitenkin ruostuttaa rautaosia, joten pitää olla varovainen. Toinen tapa on liottaa pari päivää teräsvillaa etikkapullossa, jonka KORKKI ON AUKI liotuksen aikana mielellään ulkona. Kun teräsvilla parin päivän päästä on otettu pois etikkapullosta, sinne on muodostunut rauta-asetaattia ja ruostetta. Tuota liuosta sivelemällä useampia kerroksia, antaen välillä kuivua, saadaan sopiva tummentuminen tai sitten harmaantuminen.

 

Vs: Jalopuuriman "vanhentamisesta"

Monet suomalaiset ostivat 90-luvulla britanniassa tehtyjä kitaroita, koska ne olivat hyviä.
Kitara soi sitä paremmin, mitä ohuempi kansi on.
Kävi monelle kuitenkin niin, että kun britanniassa suhteellinen ilmankosteus on huomattavasti suurempi kuin Suomessa, niin kannet halkeivat puun kuivuessa Suomen talvessa, jolloin ilmankosteus on alhaisin.

Kannattaisi varmaan kysellä kitaran- ja viulunrakentajilta, olisiko heillä varastoissaan ylimääräiseksi tai muuten soitinrakentemiseen sopimatonta puutavaraa, josko he möisivät.
He ovat tarkasti valinneet puumateriaalin suuresta erästä, joka on jo valmiiksi kuivasta tai ainakin ovat itse kuivattaneet puuta kenties jos vuosia.
Tampereen suunnallakin muistaakseni pari soitinrakentajaa, voi nykyisin olla jo enemmänkin.
T Jukka

 

Vs: Jalopuuriman "vanhentamisesta"

No, ehkä kameran ei tarvitse soida....  Kovin  suuria yhtenäisiä levyjä ei kai myöskään tule. Ja jollei koko ole 8x10 suurempi, ei vääntely ole vaaraksi ihan helposti.  Tosin, parin vuoden kuivattelu kyllä auttaa, kuten Linssilude edellä kertoi.

Jos kameraa kuskaillaan ulkona säiden vaihdellessa, on kuitenkin hyvä tehdä isommat palat pienemmistä liimaamalla.  Kuten (taas) edellä sanottiin, puu elää aina.  Mahonki tosin aika vähän, sikäli se on ehkä hyvä materiaali.  Loimukoivu olisi kauneinta, mahonki on aika.....  no, sitä mitä on.

 

Vs: Jalopuuriman "vanhentamisesta"

  ●  Harkintaan tiikki

  –  Käytetään huonekaluissa ja puuveneissä. Kestää erittäin hyvin kulutusta, "eläminen" lähes olematonta.
  –  Helppo työstää, lakka ei tosin tahdo pysyä pinnassa tiikin sisältämän öljyn takia.

  Tiikki – Wikipedia
  http://www.puukeskus.fi/ideat-ja-ohjeet/tietoa-puulajeista/tiikki
  Tiikki

 

Vs: Jalopuuriman "vanhentamisesta"

  ●  Tiikkirimoja liimataan puualustoille mm. purjeveneiden kansiin.

  –  http://www.elisanet.fi/jussi.h/Tiikkikannen_remontti.pdf 
  –  http://www.youtube.com/channel/HC6g86lcTXu3I

 

Vs: Jalopuuriman "vanhentamisesta"

Tiikki taitaa olla vielä vähemmän elävää kuin mahonki.  Epoksiliimalla taitaa pysyä mikä tahansa.

 

Vs: Jalopuuriman "vanhentamisesta"

Ruotsalaiset Szabad-kamerat ovat kuulemma valmistettu päärynäpuusta. Kyseisen puun ominaisuuksista minulla ei kuitenkaan ole tarkempaa tietoa.

 

Vs: Jalopuuriman "vanhentamisesta"

Asumme vuonna 1900 rakennetussa hirsirunkoisessa talossa jonka ullakolla oli lankkuja. Ne on niin kovaa tavaraa että ei tahdo mikään saha pystyä niihin.

Eli vinkiksi vain että joistakin vanhoista taloista voi löytyä vanhaa puutavaraa, tai puretuista yms.

 

Vs: Jalopuuriman "vanhentamisesta"

Päärynäpuu

http://www.puukeskus.fi/ideat-ja-ohjeet/tietoa-puulajeista/paaryna

 

Vs: Jalopuuriman "vanhentamisesta"

Kiinnostavaa lukemista, kiitos linkistä!

 

Vs: Jalopuuriman "vanhentamisesta"

Mulla oli aikoinaan Avance 24 purkkari jonka peräsinvarsi oli tiikkiä.  Sen pinta alkoi hapertua ulkona ja päätin kokeilla sen lakkaamista.
Ensin asetonilla loputkin öljyt läheltä pintaa pois ja sitten kaksikomponentti lakkaa päälle märkää märälle muutama kerros.
Myin veneen X95:n tieltä ja näin sen Tammisaaressa joskus 10v lakkauksen jälkeen, peräsinvarsi oli edelleen kuin uusi.

 

Vs: Jalopuuriman "vanhentamisesta"

Omppupuuta saa päärynäpuuta helpommin ja se on kotimaisista kovinta. Hakettamiseenkin tarvittiin traktorin silppuri.

Puuliimoista paras on Cascolin uretaaniliima. Mutta en tiedä sopiiko se tiikille.

 

Vs: Jalopuuriman "vanhentamisesta"

Kotimaisista tai kotimaassa kasvavista kovinta taitaa kyllä olla kirsikkapuu. Sitä on vain todella hankala työstää juuri sen kovuuden takia. Sen pinta on todella kaunis lakattuna usealla ohuella lakkakerroksella.

 

Vs: Jalopuuriman "vanhentamisesta"

Tein tiikistä jalustan jalkoihin uudet nupit ja liimasin uretaaniliimalla.hyvin on kestänyt!

 

Vs: Jalopuuriman "vanhentamisesta"

Itse tekisin ja teenkin vielä kameran jossa puuosat ovat joko saarni tai ebenholz( puulaji muuten joka ei kellu)
Nimimerkillä hienopuuseppä.

 

Vs: Jalopuuriman "vanhentamisesta"

http://www.woodim.fi/category/15/valikoima

Tuolta kannattaa kysellä puusepänkuivaa matskua...