Vs: Havaintoja filmikuvauksesta Ei ollut tarkoitus aloittaa riitaa siitä kumpi on parempi. Halusin vaan tuoda ilmi mun omia havaintoja filmikuvauksesta. Tietenkään samat asiat eivät päde jokaiseen joten annetaanko asian jo olla ja kuvataan sillä mitä halutaan ja mitä halutaan?
Vs: Havaintoja filmikuvauksesta Ei tässä ketjussa kukaan mutta varsin usein olen sellaista sekä kuullut että lukenut (en nyt viittaa mitenkään erityisesti tähän forumiin). Lähteitä en ryhdy nyt etsimään, joten voi toki olla että olen ainoa joka tällaiseen törmännyt ja jos väitetään että olen kaiken vain kuvitellut, niin myönnyn siihenkin
Vs: Havaintoja filmikuvauksesta Meinasin jo kirjoittaa aiemmin että sohaisit nyt ampiaispesää, mutta en ehtinyt... Tätä samaa vääntöä käydään täällä jatkuvasti ja tosiaan, kyllähän se toisten työtapojen taikka harrastusten halveeraaminen on idioottimaista käytöstä. Se ei ole keneltäkään pois jos joku haluaa harrastaa aihetta toisin. Jotkut saavat fiiliksiä uusimmasta tekniikasta ja toiset taas vanhoista romuista, myös muissa harrastuksissa kuin valokuvaus, ja jos ei sitä ymmärrä niin voisi ymmärtää ainakin pitää turpansa kiinni. Jostakin syystä muuten märkälevy-, ym. tekniikoita ei yleensä koskaan arvostella vaikka sehän se vasta hölmöläisen hommaa onkin, maksaa nyt valtavia summia ja nähdä helvetisti vaivaa jonkun suttuisen kuvan saamiseksi Tämä on siis täysin sarkasmia. Minä arvostan kaikkia valokuvaustekniikoita, kuvaan filmille ja digille hyvin vaihtelevalla kalustolla, vedostan pimiössä sekä tietokoneella, ja tulostutan/vedostutan. Kaikkia näitä teen myös ristiin, paitsi en tietystikään vedosta digikuvia pimiössä, vedostaisin kyllä jos se olisi järkevästi mahdollista.
Vs: Havaintoja filmikuvauksesta Nimenomaan! Toiset puhuu itsestään, omista älyttämyyksistään ja omista kokemuksista, ja toiset muista, mitä kuvittelee muiden puhuvan ;-)
Vs: Havaintoja filmikuvauksesta Okei. Sitten minun lainaamisesi oli turhaa siihen kohtaan. Pelkkä asian kertominen olisi riittänyt. Kyllä asiasta saadaan keskustella ja ottaa näkökulmia esille. Ei erinlaisten näkemysien omaavien tartte riidoissa toistensa kanssa olla. Itseäni kiinostaa ennen filmiä otetut kuvat ja haluan niitäkin tehdä. Eli toisilla on halu tehdä vanhoilla tavoilla asioita ihan sen tekemisen vuoksi ja käsityön oppimisen takia.
Vs: Havaintoja filmikuvauksesta Aivan totta. Anteeksi. Olisi riittänyt viittaus tuohon mitä kirjoitit "Tietokoneen ääressä tehtyä käsityötä ei arvosteta" koska vain se kohta oli mielessäni. Viittaus sinun koko viestiisi oli selvästi minun tekemäni virhe, en ajatellut loppuun saakka.
Vs: Havaintoja filmikuvauksesta Valokuvaajana olen syntynyt ja kasvanut filmikuvauksen aikana. Tuhannet (sanan mukaisesti) pimiötunnit ovat tuttuja. Sekä bulkkitavaran tuotannossa että perusteellisemman ja ns. "paremman" pimiötyöskentelyn osalta. Minusta niin filmi - kuin digikuvauksella on paikkansa ja kyse on ainoastaan toteutustavasta. On 100% totta, että filmikuvauksen ainoa järki toteutuu silloin kun kun kuvat tehdään pimiössä. Silloin kun prosessi toimii kuten pitääkin. Erilaiset esimerkit siitä kuinka negoja saa skannattua (myös meikäläisen lähtettämät) ovat vain varjo siitä, mitä printtiin saadaan kun pimiö on tullut tutuksi. Enkä puhu tässä vain teknisestä taitavuudesta tai työn määrästä, vaan ainoastaan siitä, mikä tuo esiin sen, mitä filmin käytöllä ylipäänsä haetaan tänä päivänä. Aiemmin sehän oli se ainoa vaihtoehto... En hyväksy sitä, että digikuvausta jotenkin aliarvioidaan filmikuvaukseen verrattuna. Erityisesti silloin, jos aliarvioiminen tapahtuu vain nettikuvien perusteella. Olisin toki (kuten varmaan moni muukin) arvostanut 40 vuotta sitten sitä, että käytössä olisi ollut sekä nykyiset digien huippuherkkyydet että dynamiikka. Jälki olisi varmasti ollut vaikeissa paikoissa teknisesti parempaa. Mitä tulee sitten kuvien sisältöön, en näe, että kummallakaan järjestelmällä on etulyöntiasemaa. Sen sijaan koen perinteistä johtuen lukkarinakkautta filmipuolen olemukseen. Siihen, joista monet kirjoittavat ja ajavat takaa, mutta joilla ei ole omakohtaista todellista kokemusta asiasta - sen enempää hyvässä kuin pahassa. Onhan filmi teknisenä tapahtumien välitysmediana sangen haavoittuvainen ja rajoittunut. Seikka, joka ei sellaisenaan ole negaatio, vaikka siltä kuullostaakin. Tässä kohtaa haluaisinkin verrata asiaa mm. kelanauhaan, joka teknisillä arvoilla mitattuna ei pärjää kaikille uusille keksinnöille, mutta antaa kuitenkin kuulijalle mahdollisesti suuremman mielihyvän.
Vs: Havaintoja filmikuvauksesta Tämä on varmaan ihan totta. Toisaalta minä digikuvaan käyttäen sekä kennoa että filmiä. Ei ole väliä mikä on väline, vaan mitä sillä välineellä voi tehdä. Filmikameralla saan digikuvia, joita en saisi digikennolle. Eikä kyse ole tekniikasta sinänsä, vaan siitä miten noita laitteita käytän, lähtökohtana laitteiden oma luonne.
Vs: Havaintoja filmikuvauksesta Minusta ei edelleenkään olisi betonoinnin kannalla. Minä skannaan iloisella mielellä negojani kotona iltaisin kun lapset nukkuvat. Minä pidän filmiajan kameroista, filmin kehityksistä jne. Lisäksi käytän skanneja joskus pinnakkaisten sijasta. Laadullisesti olen erittäin tyytyväineen skanniin, josta joskus tulostan mustesuihkarillani kuvan. Ei se tekemääni pmiövedosta korvaa-pidän itseäni kohtuullisen taitavana vedostajana- mutta se riittää minulle laadullisesti, mustesuihkutuloste siis.
Vs: Havaintoja filmikuvauksesta "Ei haittaa vaikka netti ei näistä kostuis yhtään." (Lainaus Jukelta.) Tässä olen pitkälti samaa mieltä. Olen kuvannut suurimman osan elämästäni filmille. Jostain syystä vain aito valokuvan "livenä" katsomistilanne tuo ihan eri tunteen katsojalle kuin digikuvan tuijottelu ruudusta. Parhaimmillaan toki digikuvakin luo saman elämyksen esim. valokuvanäyttelyssä. Jos kuva on hyvä, ei ole väliä onko se otettu filmillä vai digillä. Tärkeää lienee kaikkien saama elämys kuvasta? Täytyy myös filmiltä tehtyä näyttelykuvaa tarkastellessa muistaa, että fiiliksen saavuttamiseen pitää myös katsojan tietää/tiedostaa filmikuvan työstämiseen tarvittu prosessi. Uusille digimaailmaan syntyneille sukupolville on juuri tämän takia tärkeää opettaa "kansakunnan muistin" säilyttämiseksi edes perusasiat filmin kehittämisestä ja kuvien vedostamisesta.
Vs: Havaintoja filmikuvauksesta Hyvä pointti tuo perinteen siirtäminen. Koen myös tärkeäksi filmikuvauksen kultturiperinteen siirtämisen jälkipolville siinä mittakaavassa ja taitojeni mukaan, kuin se minulle on mahdollista.
Vs: Havaintoja filmikuvauksesta Itse ryhdyin filmikuvaukseen sen takia, että haluan kokea valokuvauksen juuri "vaikeamman kautta" eli pidän siitä miten kuvat otetaan analogisesti ja joudun tekemään työtä paljon enemmän kuin muistikortin siirto koneeseen ja Lightroomilla twiikkaus. Tuntuu että digitaalisen revoluution myötä kaikki on vaan niin paljon helpompaa että se tekemisen meininki vaan vähenee vähenemistään ja nykyään on kaikki-heti-tänne-nyt meininki melkeinpä kaikessa arjoen asioissa. Eilen harjoittelin filmin laittoa kehitystankin kelaan. Muutaman kerran turhauduin, mutta näin jälkikäteen ajattelen sen niin, että opin ainakin uuden käsityön. Jotain uutta mun arkeen. Odotan innolla sitä kun pääsen kehittämään filmirullan ensimmäistä kertaa ja näen negatiivit kuivumassa.
Vs: Havaintoja filmikuvauksesta No, sitten neulanreikäkameraa tekemään, tai iisoa laakakamera, tekemään omaa emulsiota ja mitä noita nyt on aitoja tekniikoita, dagerrotypiaa nyt ainakin ;-)
Vs: Havaintoja filmikuvauksesta Jos tämän haluaa ratkaista (jos tässä nyt on edes mitään ratkaistavaa, positiivinen seikkahan tämä on!) niin itse oon ostanut jo vuosien ajan filkkaa pelkästään metritavarana ja lataillut sitä uudelleenladattaviin kasetteihin tarpeen mukaan. Joskus tulee ladattua esimerkiksi yhden kohteen valotuksen haarukointia varten viisi kuvaa rullaan. Tai vaikka kehitysaikojen hienosäätöä tai uuden kehitteen testaamista varten. Päivän mittaisille kuvausreissuille 15-20 kuvaa, tms. En sitten tiedä onko tämä filmiä tuhlaavaa vai säästävää, kun ainahan filkan leaderiin ja puolan päähän jää hukkapalaa, mut ei tarvitse ainakaan odotella että koko rulla on täynnä harkittuja kuvia vaan pääsee kehittämään filkan nopeammin. Halvemmaksikin tulee, esim. Foma 200:aa metritavarasta purkittamalla filkkarullan hinnaksi tulee ~2 euroa kun "valmis tuote" maksaa 4e ja risat. Filkasta riippumatta säästö per rulla on siinä 1-2 euroa. Tuossa vielä esim. macon listaus mitä kaikkea bulkkina on myytävänä http://www.macodirect.de/35mm-bulk-films-c-746_750_703.html 30,5m bulkista tulee noin 19 täyttä (36 kuvan) rullaa. Purkittamista sujuvoittaa LPL Dayroll tai jokin samantyyppinen filminlatauslaite, sellaisen kanssa homma on vain teippailua ja saksimista.
Vs: Havaintoja filmikuvauksesta Voihan sitä ottaa pienen pätkän tehtaan tekemästäkin rullasta. Kameran ja saksien kanssa pimiöön ja naps! Ei mene rullan loppuun turhia pätkiä, alkuun vain vähän. Ennenkö ostin polaroid passikuvakameraa, klipsaisin kinofilkasta pikku pätkän pimiössä kun joku tarvi passikuvaa. Samaa oon joskus tehnyt rullafilmillekkin.
Vs: Havaintoja filmikuvauksesta Mä veikkaan että ihan 35mm kehittäminen ja kudien skannaaminen on ihan tarpeeksi tekemistä mulle
Vs: Havaintoja filmikuvauksesta Aina hienoa kun löytyy jotain uutta mistä pitää! Nämähän ei varsinaisesti liity filmikuvaukseen. Yhtälailla näin voi toimia digilläkin. Kyllä ainakin minä rajaan kuvan ensin ja tarkennan sitten vaikka käytössä olisi AF. Digillä katson silloin kun tarpeen. Tarkistan valotuksen muuttuessa tilanteen. Se että on se mahdollisuus on pelastanut monta kuvaa. Filmille kuvatessa sitten haarukoin riittävästi, jos olen epävarma miten olisi hyvä valottaa. Kuvasin diaa pitkään ja pyrin olemaan hyvin huolellinen rajausten kanssa. Samaa olen noudattanut digin kanssa, mutta vikkeläliikkeisten lasten syntymän jälkeen opin olemaan huolettomampi rajausten kanssa. Niin digillä kuin filmillä. Koin valtavan ahaa-elämyksen: hei näitähän voi rajata jälkikäteen! Se oli vapauttavaa. Kehityksen jälkeen ne havainnot sitten vasta alkavat Niin hyvässä kuin pahassakin... Hyviä asoita, joskin itse toivoisin että osaisin painaa laukaisinta useammin. Antaa kameran laulaa vaan...