Vs: Filmin magiaa... Aika ripeästi "digi vs. filmi"-lasit tuntuvat löytävät tiensä nenille. No ehkä formaattisodille on löydettävissä jokin luonnonvakio joka toteutuu aina, ja sen jauhannan kanssa pitää sitten vain oppia elämään. Nostetaanko tähän vielä pc vs. mac? ;D Noh, lisää makuasioita: Kun mun mielestä digi ei edes ole mitenkään erityisen helppo. Tuossa vähän aikaa sitten vääntelin RAW-käppyröitä ja puuhatessa tuli mieleen että homma ei nyt niin merkittävästi eroa filmien skannaamisesta. Skannailu tuntuu melkeinpä kätevämmältä kun olen siihen puoleen enemmän tottunut. (Työnkulkuni on siis aika usein filmi-digi -yhdistelmää. Kyllähän se välillä tuntuu siltä että yrittäisi tunkea kuutiomaisia palikoita pyöreisiin reikiin, mutta tämä nyt tuntuu tällä hetkellä luontevimmalta ja tarpeisiini sopivimmalta työskentelytavalta.) Digikuvissa on vieläpä aina se huoli minne ne alkuperäiskuvat lopulta varastoi. Sekään ei ole ilmaista. Kai tällä nyt halusin sanoa että huolellisesti tehtynä missä tahansa formaatissa on aina omat vaivansa. Elämä tuntuu olevan aika usein semmoista, ettei oikoteitä onneen ole olemassa. PS. Itse ostin fiilistelymielessä Game Boy Colorin ja siihen Game Boy Cameran. Seuraavaksi ajattelin adoptoida erään Mavican, diskettimallisen.
Vs: Filmin magiaa... Välihuomiona se, että näissä filmiketjuissa tulee lähes joka kerta kommenttia tyyliin "...se yllätysmomentti filmikuvaamisessa on niin hienoa. Kun filmin saa kehityksestä niin...saa nähdä mitä tuli." tai jotain vastaavaa (tässäkin ketjussa se tuli jo hyvin alussa). Itseasiassa mulle homma on juuri päinvastoin sillon kun kuvataan "oikeasti", ei mitään kokeiluja siis... Koko homman ydin on siinä, että jos nakkaan koneeseen tuttua filkkaa niin on mukava kuvata ja kehittää kun tietää etukäteen jo miltä lopputulos näyttää. Yllätykset tulee ainoastaan silloin jos lähettää filkkaa Eirille kehitettäväksi, hah. Digillä olen hyvin paljon useammin ihan pihalla itse kuvausvaiheessa, että miltähän se lopputulos sitten tuleekin näyttämään. Me must learns mores.
Vs: Filmin magiaa... Digi on "liian helppoa". No, ehkä tiettyyn pisteeseen asti, mutta eipähän näillä kahdella tavalla yleensä kovinkaan samannäköistä kamaa aikaan saa. Usein puhutaan tästä vaikeudesta ja helppoudesta. En ainakaan itse allekirjoita, sillä kuitenkin kun on hommaa harjotellu niin tuntus paljon helpommin saavan perinteisemmin sen haluamansa lopputuloksen, vaikka se ehkä jossain työvaiheessa enemmän kestää ajallisesti. Käsityö on toki myös hieno asia, mutta ei sen vaikeus tai ajan kuluminen itsessään. Kyllä mulle kelpais nopeampikin tahti ja helpotukset joissakin vaiheissa, mutta ei nykyinenkään isommin häiritse.
Vs: Filmin magiaa... Minulla taas ei näin harrastuksen kanssa ole mikään kiire, hommaa tulee tehtyä muutenkin kun aikaa ja kiinnostusta on. En koe kehittämätöntä filmirullaa tai täysinäistä muistikorttia mitenkään kiireellisiksi tehtäviksi. Nytkin on (toki jo koneelle siirretyinä) käytännössä jatkotyöstämättä yli kuukauden takaisen ulkomaanreissun kuvat. Vaikka tiedän, että siellä hakemistossa pitäisi olla pari helmeäkin, niin eipä tässä ole kiirettä ollut.
Vs: Filmin magiaa... Juu sama se mullakin on. En vie tai lähetä filmejäni muitten kehitettäväksi vaan teen mieluummin itse, sama paperikuvien kanssa. Joskus venyy kuvien kehittäminen mutta ei se haittaa. En silti panis pahakseni vaikka tehokkuutta vähän lisäiskin pimiön puolella tapahtuviin hommiin, tosin sekään ei niin paljoa kiinnosta että rahaa alkaisi panostamaan vaikkapa joihinkin analysaattoreihin tai kehitysautomaatteihin.
Vs: Filmin magiaa... Miksi aina Digi vastaan Filkka ? Mulla se on sekä, että. Aina toi D 200 matkassa, ei tartte räplätä valotusmittaria eikä haikailla polaroideja. Sitten esiin leica, Hasseli tai toi mun custom 4x5" Mamiya 75mm 5,6 linssillä, jos jaksan raahata jalustaa. Kiva kattoa Vaio Läppäriltä "Desaturate" MV kuvia ja sitten kun on päättänyt mitä "oikeasti" kuvaa, siirtää filkalle ja pari puol aukkoa ali, sillä ohuet skannautuu paremmin. Jos urheilumieltä löytyy, voi noin referenssiksi työstää noi "Digipolaroidit", ei ole vielä täytynyt niitä esille panna... Muuten, oletteko käyneet maistelemassa MV kuvausta : Norbert Roztocki:n luostarikuvat Sanomatalon aulassa, samassa talossa, Anhavalla A R Minkkisen Suomikuvat, taidehallissa Anton Corbijn:in Rock kuvat ( Lith Printtejä !!!), mitä pitäis vielä olla ? Irving Pennin ja Anselm Adamsin kuvat taidehallissa ?? Täh, valokuvausko taidetta, älä naurata !
Vs: Filmin magiaa... Sanos muuta. Toiset saa kicksinsä filkasta, toiset digistä. Eikä siinä tarvita tätä perinteistä digi vs. filmi -keskustelua, jota käydään vähän väliä. ps. fiilistelin Jussin aikaan ainoastaan kolmen kuvan verran
Vs: Filmin magiaa... Ekaan lauseeseen: OK. Tokaan: Kun sitä ei tarvita, miksiköhän sitä koko ajan käydään? Kenen tarvitsee koko ajan todistaa uskoaan vahvistaakseen?
Vs: Filmin magiaa... Sanopa se. Mut että se saakelin sama keskustelu pitää tunkea joka paikkaan. Eikö se riitä, että yhdessä ketjussa siitä jankataan?
Vs: Filmin magiaa... Sama homma täällä, vaikka kalusto onkin eri. Digiä (olyn E-400) kuvataan kun on kiireempi, valoa vähän tai muuten vaan tuntuu siltä. Filkkaa kuvataan kun on aikaa ja innostusta kuvata "M" asennolla (Olyn OM-1 tai Pen FT). Ehkä se on sitä että automaattivalotuksella ja automaattitarkennuksella ei koskaan tullut kuvattua filmiä. Näin ollen sitä ei osaa tehdä nykyäänkään, vaan tuntuu luonnolliselta jakaa noiden perusteella pääasiassa kumpi kalusto lähtee mukaan.
Vs: Filmin magiaa... Jep - nämä digi vs. filmikeskustelut ovat kieltämätttä hieman rasittavia. Uskoisin että digikamerat ovat suurimmalle osalle filmikäyttäjille jo ihan tuttuja laitteita. Ja monella digikäyttäjillä on vastaavasti filmitausta, eli he tietävät myöskin mistä puhuvat. Kyse on siis tietoisista valinnoista joita ei sovi kyseenalaistaa. Olen joskus ehdottanut että Kameralaukussa olisivat eri alueet filmille ja digille (monien muiden valokuvafoorumien tapaan). Se ei kuitenkaan saanut laajempaa kannatusta, joten ajatuksemme ja mielipiteemme kohtaavat täällä tulevaisuudessakin. Nämä kohtaamiset voidaan kuitenkin tehdä tyylikkäästi ja toistemme ajatuksia kunnioittaen, sillä loppujen lopuksi on kyse valokuvaamisesta - ei kilpailusta.
Vs: Filmin magiaa... Sattuipa matkaan tuolta Mäntän taideviikkojen kirpputorilta Kiinalaisen GUO XI:n (elinaika noin 1000-1090) mietteitä maisemamaalauksesta: -Ihmisen aistit viehättyvät uutuudesta ja hyljeksivät vanhaa.Tämä pätee kaikkialla taivaan alla.Siinä syy miksi minä ajattelen, että virituoosimaisen lahjakas henkilö ei pitäydy yhteen koulukuntaan ja yhteen ilmaisuun. -Toinen lainaus: Taiteilijan päämäärä on mielen tyyneys luodessaan taidettaan. Taiteisiin luetaan rituaalit,musiikki, jousella ampuminen, vaunuilla ajo, kalligrafia ja maisemamaalaus. -Kolmas lainaus:Maisemamaalaus on erottamaton osa henkistä elämää. Niinpä elän joutilaana, tehden hengitys ja venytysharjoituksia,puhdistan teepannuani,näppäilen kielisoitintani, availen maalausrulliani yksinäisyydessä ja mietiskelen maailman olemusta.- Niinpä niin... Vaihtaisin sanan "maisemamaalaus" sanaan "maisemavalokuvaus", niin siinä olisi elämälle käsikirjoitus. (Taitaapa se Kimi Iceman olla vanhojen Kiinalaisten mukaan taiteilija)