Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Minä soitan mielelläni point-to-point tehdyllä putkivahvistimella luonnonsäröineen ja les paulilla - samaan vahvistimeen tosin usein kytken läppärin, josta tulee hyvä harjoitusvastus: Band in boxilla tehty tausta, jossa voi vaihtaa sävellajia, tempoa, kommpirytmin vaikka jazzista reggaeen..... Eli molemmat rinnakkain hienosti.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Kyllä ,minulla on pimiöhuone tuossa selän takana ja joitakin vedostuskelpoisia negoja(ei montaa mutta tässä istun näpyttelemässä.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Niin, kyllä kai kaikki työmatkansa etc pakolliset ajot ajaa mieluummin tämän päivän volkkarilla kuin 60-luvun mersulla.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? On siis olemassa filmikameraharrastus, jossa tykätään kemeroista, kehitämisestä ja siihen liityvistä toimenpiteistä. Tuolla ei sinänsä ole juuri mitään tekemistä valokuvaharrastuksen kanssa, missä etsitään valokuvauksellisisa kohteita, haetaan ilmaisua tai dokumentoidaan jotain kuvin. Vähän kuin verkoilla käynti puut tai lasikuitusuotuveneellä, molemmilla saa verkot laskettua ja nostettua, mutta lasikuituveneellä on nopeampi suotaa ja sen huolatminen on helpompaa. Itse suotaminen ja verkojen nostaminen tapahtuu samoin, myöskin kalansaalis ei ole mitenkään verranollinen suotuvälineeseen. Kuten tuossa muistaakseni jo aikaisemmijn totesin niin minulla on useita kameroita ja eri formatteja digiä, kinofilkaa, polaroidia ja oli myös laakaa feid. Se näkemyksellinen ja luova puoli on aikalailla sama kaikilla, kun ymmärtää rajoitukset, kuvaaminen teknisesti on hankalinta laaka kameralla ja helpointa polaroidilla. Nyt on nikonin F90X filkka järkkäri, on ollut myös F5 ja noilla kuvaaminen ei eroa digilla kuvaamisesta muuten kuin että on naimisissa valitsemansa herkyyden ajan rullan verran. Etsimessä näkyy samat asiat, eikä valotusta voi juuri mokata pienellä ymmärryksellä ja valotus mittaria katsomalla. Eipä juuri enään tule tarkistettua digikameran näytöstä onnistumista. Sitten kun otetaan huomioon se että negasta skanattulla digitaalisella tiedostolla, joka on kuvankäsittelyn kautta tuotettu kymppikuvan kokoisena nettiin, ei kukaan pysty sanomaan miten onnistunut se olisi vedoksena, tai muuna filmikuvauksessa arvostettuna oinnistumisena. Koska filmin valotus tapahtuu sinä hetkenä, kun kaikki kameran osat on poissa filmin ja objektiinvin väliltä, niin kamera on vain filmin kannatusteline ja kuvan laatu on puhtaasti filmin ja objektiivin laadusta kiinni. Jotta kamera olisi toimiva, niin sen tulee yksinkertaisimmassa muodossaan pitää suljinta täsmälleen asetetun ajan auki ja himmentimen tulee säätyä tarkaleen asetetuun kokoon, mutta näin kaiki kamerat toimiikin joka merkistä riippumatta, siis ne kamerat jotka toimii. En siis ymmärrä miksi filmikuvaajille on merkityksellistä mainita kuvien yhteydessä millä kameralla kuva on otettu, koska sillä ei ole mitään merkitystä kuvan laadun kanssa. Digitaaliset kamerat on tehty jäljittelemään filmikameralla kuvaamista, jotta valokuvaajat pystyivät siirtymään suhteelisen vaivattomasti filmistä digiin, jopa objekltiivitkin sopi. Eli digijärkkäri toimii siis samoin kuin filmijärkkäri. Niin mitä sitten jää filmikuvien pointiksi kun ne ei tuo mitään lisää nettikuviin? Taitaa olla se sielun maailma? Missä sinänsä ei ole mitään pahaa, sillä vain ei saa yhtään tasoitusta, eikä ne kuvat ole yhtään arvokaampia.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Noista musiikkivertauksista tuli mieleen, että televisiosta uudenvuodenkonserttia katsellessa vaimo alkoi puhella, kuinka on haaveillut pääsevänsä paikan päälle... No, piljettejähän saa netistä. Pistin kuitenkin vielä harkintaan, kun kuulemma seisomapaikka ei kelpaa. Perseensija sitten maksaa 4200 euroa kpl. http://www.vienna-concert.com/Vienna-Co ... 3godngEAaQ"]http://www.vienna-concert.com/Vienna-Concerts-Events_143_en.html?gclid=CLTRpJnX67sCFYlF3godngEAaQ Eli, on syitä katsella konsertteja telkkarista, ja on syitä kuvata sillä tavalla kuin kivempi on.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Minulla oli 1976 vuoden telecaster, mutta möin veks. Brian Setzer soittaa rockabillya Gretschin White Falconilla, joten kyllä sitä voi soittaa les paulillakin. P.S. Jazzia soitetaan puoliakustisilla...
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Kuten myös rockabillya, bleugrassia, hard rockia, heavy rockia, discoa, acidjazzjunglepunkia jne.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? On tietysti mahdollista, että kuvia otettaessa ensisijainen päämäärä ei ole tuottaa nettikuvia. Filmille kuvatessa ainakin minun pointtini on, että teen sillä erilaista jälkeä kuin digillä, ihan oikeasti ja ihan varmasti. Mutta mikäli koko tämän ketjun tarkoitus on ollut todeta, että filmille kuvatut eivät ole arvokkaampia kuin digille kuvatut, sen olisivat varmaan kaikki osalliset tai osattomatkin voineet allekirjoittaa jo ketjun aluksi. Muuten vielä sen verran, että ajatus, että kameraharrastuksella tai pimiöpuuhilla ei olisi mitään tekemistä valokuvaharrastuksen kanssa on tietenkin absurdi. Kukin vain keskittyy niihin osa-alueisiin, mistä pitää tai mitä pitää itselleen olennaisina. Itse piipunpoltosta pitävänä myös kerään kauniita piippuja, enkä oikein osaa väittää, etteikö niillä olisi piipunpolton kanssa tekemistä.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Olen samaa mieltä, ettei nettikuva yleensä tuo välttämättä sitä ahaa elämystä kuin mitä paperivedos olisi ehkä tuonut. Olen myös samaa mieltä siitä, ettei se kuva ole yhtään sen arvokkaampi, oli se otettu sitten mille medialle tahansa alunperin. Kuva ratkaisee, ei muu. Mutta, joskus ihmiset kyselevät millä otettu ja joskus toiset taas kertovat sen heti. Itsekin pidän enemmän filmikameroista, varsinkin vanhoista, niissä on jotain kiehtovaa, ei sähköisiä osia, ovat myös kauniita esineitä, mutta ei se kuvalle tee yhtään mitään, objektiivi sen piirron tekee, ihan kuten mainitsitkin.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Toki kannattaa huomioida että objektiivin antaman kuvan talteenotossa on merkitystä sillä, piirtyykö kuva kennolle vai filmille, ja mille filmille (tai kennolle).
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Ei tällä ketjulla on mitään isompaa tarkoitusta tai tavoitetta, samaa kohinaa kuin muutkin ketjut. Ehkä pientä herätystä ajatteluun haen kuitenkin, olen ollut huomaavinani että jokunen filmille kuvaava on löytänyt "syvemmän" yhteisöllisyyden muista samalle formaatille kuvaavista ja joillakin on iso tarve kuulua johonkin, muodostaen jostain tavarasta tai välineestä osan identiteettiään. Mitä nyt muistan sinun kirjoituksista, niin minulle ei ole syntynyt sinunta sellaista käsitystä. Tähän lapelliseen heimoasenteeseen kuuluu että digikuvaaja on vihollisen kaltainen ja tässä ketjussa ilmaisemani ajatusten julkaisu tulisi sensuroida. On suorastaan naurettavaa minkälainen kiihko ja vihaksi tulkittava kiihtyminen on seurannut varsinkin ketjun alkupäässä esiintyviltä joiltain kirjoitajilta. Vielä asteen huvittavampi näistä välineen ja identiteetin liitoista on merkki kiihko, olen ollut ymmärtävinäni että jotkut pitää kamera merkkiä merkittävänä ja leirittää itsensä ja toiset käytetyn merkin mukaan. Eli tavallaan kyse on tuosta ilmiönä. Ei siinä mitään minäkin tykkään kauniista esineistä ja tarkoituksenmukaisista teknisistä vempeleistä. Esim. puinen fied kamera Filmi oli hyvin kaunis, vaikka luovuin siitä kun en saanut sillä kuvaamisesta mitään kiksejä, enkä löytänyt sille mitään lisäarvoa kuvaamiseen. Saahan sitä vaikka kerätä vanhoja sahoja, mutta ei niillä mitään merkitytä varsinaisen polttopuun telkemisessä kai ole. Minusta kameraharrastus ja valokuvauksen harrastus voi olla eri tai samaa harrastusta, rippuen tapuksesta.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Onko tämä Kameralaukku tarkoitettu vain kuvien esittämiseen ja kuvien arvointiin? Mä olen käsittänyt että täällä keskustellaan kaikesta mikä liittyy kuvaamiseen, kalustoon, taiteeseen ja niihin valokuviin.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Niin, ihmisillä on kai jonkilainen luontainenkin tarve yrittää kuulua johonkin ryhmään, miksi ei sitten vaikka hakeutuisi porukkaan joka tykkää kuvata laakakameralla, kuin että hakeutuisi porukkaan joka kuvaa vain digipokkareilla, löytyy yleensä samanhekisestä porukasta juttua paremmin kuin nyt vaikka tässä tapauksessa tuosta digi-poruksta. Varmasti se on molemminpuolista. En tiedä kenestä on digikuvaaja viholliseksi rinnastettava olio, ehkä näinkin on jodenkin mielestä, itse en ole aivan tällaista kuitenkaan havainnut. Mutta Canon vs. Nikon on ilmeisesti arkipäivää Toisaalta ihan samalla tavalla tämän ajatuksen voisi kääntää myös toisinpäin, eli digi vs. filmi, jossa puolustetaan digiä ylivertaisena tallennusmediana, jossa filmikuvaajat ovat saastasta seuraava
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Joo Shit happens, ja dialle en koskaan ollut aivan varma valotuksista, takanäytöltä ei myöskään voinut tarkistaa miten meni, ai niin, ei tainnut edes olla sitä takanäyttöä, vaan piti yksinkertaisesti olla huolellisempi kuin digillä roiskiessa - minusta.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Ite olen joskus kritisoinnut myös sitä että kuvan yhteyteen laitetaan ne kamerat kehitteet ja muut työtavat. Olin silloin sitä mieltä että kuva puhukoon puolesta. Näinhän se onkin jos kuvia laitetaan yhteismitallisesti jakoon. Mutta kun tämä foorumi on myös oppimista varten on varsin järkevää kertoa millä kalustolla kuva on tehty. Sitä kautta voi niitä ryhmitymiä ja hyvävelikerhoja tulla. Ketä se haittaa? Parvessa on parempi lentää.