Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? No kerro mitä hyötyä on arvata lähelle valotus speksit, miten se konkretisoisuut valokuvassa, siis sen siaan että näet näytössä oikean valotuksen ja kokoajan parin ajalle tai aukolle kussakin valaisu tilanteessa. Voit säätää valoyustasi kokoajan juuri haluamasesi ja vieläpä varmistaa samantin näytöstä kuvalla ja tavitaessa histogammilla.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Miksi ihmeessä pitäisi muistaa millä arvoilla kuva on otettu? En ainakaan minä muista millä arvoilla olen filmikuvani ottanut, eikä siihen edes saa vastausta myöhemmin kuten digiltä saa aina.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Eikä edelleen sillä haluajalla ole mitään *älyllistä* perustetta sille, miksi niin haluaa. (Eikä tietenkään tarvitsekaan. Harrastusjuttuja tehdään fiilispohjalta, niinkuin kivalta tuntuu. Ei niihin tarvita mitään rationaalisia perusteita - riittää, että haluaa, koska se on mukavaa.) P.S. Sitten kun joku alkaa esimerkiksi väittää, että kuvaamaan *oppii* paremmin filmillä tms., tilanne muuttuu toiseksi. Oppiminen kun on havaittavissa ja mitattavissa olevaa, ja sen tuloksista löytyy helposti selkeää näyttöä.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Pamahti tällänen mieleeni: Jos mustavalkokuvan, ilman värejä, näkeminen auttaa johonkin katsomiseen enemmän kun värillisenä. Niin eihän kait mikän filmikamera näytä etsimessä mustavalkoisena. Mutta saako digikameran etsimeen kuvan näkymään mustavalkoisena kun kuvaa mustavalkoista. Näyttöön se tulee ainakin. Jos etsimeenkin saa niin sehän on kyllä etu. Eiköhän se filmin käyttämisen hyödyt ole perusteltu jo ja diginkin. Vieläkö pitäis lähteä sitä tarkkuutta rakeisuutta ja dynamiikkaa vääntämään. Joita ei digillä saada apinoitua filmin kaltaiseksi millään. Kyllä filmillä on jotakin mitä digillä ei saa. Ja digissä on jotakin mitä ei filmissä saa. Ne ei ole verrannollisia.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? No ei ole mitenkään perusteltu ja väite että on perusteltu, on vain väite jos siinä ei perustella. Rakeisuus on filmin tekninen/kemiallinen ominnaisuus jota ei koettu mitenkään edulisena filmiaika ja siitä pyritiin eroon. Digissä on ollut kohina ja ihmiset on ostanut uusia runkoja nimenomaan pienemmän kohinan takia, tulee varmaan aika että kohinaa lisään kuviin jotta saadaan digiajan alun fiilikset?
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Kiitos. Yksi niistä harvoista postauksista tässä ketjussa, jossa on jotain järkeä. :0)
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Toivoisin kaikilta malttia kirjoitteluun, ettei mentäisi henkilöön vaikka kuinka ottaisi aivoon. Tämä ihan vain ylläpidollisena muistutuksena kaikille.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Sulle on esitetty vasta-argumentteja ihan aiheestakin (valokuvauksesta) ja mitä noihin mainitsemiisi netistä kaivettuihin juttuihin tulee, niin ottamatta kantaa riitoihisi eri ihmisten kanssa, olet kuoppasi aikalailla itse kaivanut..
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Fuji X100 EVF-etsimeen saan näkymään kuvan MV:na ja myös filsan vaikutuksen (voi ohjelmallisesti valita MV-kuvauksen ja halutessa filsan k/p/v)
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Kaikki varmaan tietävät mitä ovat vaapuiksi kutsutut uistimet? Suomessa on pitkät perinteet vaappujen rakentamisella ja varsinkin Tenojoen lohet ja niiden narraaminen mielessään monet tekee itselleen sekä myyntiinkin kyseisiä uistimia. Perinteisesti vaappuja on tehty keveistä ja suhteellisen kestävistä puulajeista kuten balsasta ja apassista. Puusta on vuoltu sopiva malli ja jatkettu siitä sitten erilaisin maalein, lakoin ym pinnoittein valmiiksi pyyntivälineeksi ja/tai jos malli on jo valmiina hyvä, niin senhän voi sorvauttaakin jossain, jotta välttää vuolemisen vaivan.... Puun lisäksi, osa värkkääjistä ja varsinkin suuremmat uistinvalmistajat tekevät/teettävät nuo aihiot erilaisista muoveista. Kuvitellaan tilanne ensikesänä.... Olen vuollut ja tehnyt kasan vaappuja matkaan. Osan olen sorvauttanut ja osa on muovisia. Ja jälleen on tarkoitus myydäkin niitä, koska näin on hyvä rahoittaa harastustaan... Jos joen rannassa, tai mökkikylässä pyytäisin käsin vuolluista yhtä vähän euroja kuin sorvatuista tai jopa muovisista, niin mitenköhän käy, jääköhän mulle vaan nuo muoviset itselleni? Miksi mulle jäisi muoviset käteen, eihän niissä käytännössä ole ulkoisia eroja ja jos ei kerrota niin varsinkaan maallikko ei niitä toisistaan erota sen perusteella miten valmistettu...
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Jaa miten tämä liittyy tässä ketjussa puhuttuun filmillä tulee parempia valokuvia? Fiilistä ja mieltymyksiä ei kukaan ole kieltänyt.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? On hyvin mahdollista että on henkilöitä joiden mielenmaisemaan ja oppimiseen filmi sopii paremmin. Heillä voi olla esim. keskittymisvaikeuksia ja mekaanien tekeminen erilisillä mittareilla tehtävin mitauksin voisi jotenkin auttaa valokuvaamista, jos kyseisellä henkilöllä menisi muuten harkinta ja kortti tulisi muutamssa minuutissa täyteen. Toki jos näin on, niin ehdotomasti filmiä kameraan, mutta ne noin 99,98% muista oppii valokuvausta paremmin tai ainakin yhtä hyvin digillä.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Siis kyllähän filmin kanssa niin hienoja kuvia että ei digillä vielä niihin pystytä. Se on sitten eri asia jos ei osaa tai ei halua tuota asiaa myöntää.
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Voi hyvin olla, nyt ei tule mieleen sellaisia mitä ei voisi digillä ja photoshopilla saada, mutta toivottavasti kerrot?
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Eiköhän noita joku netistä löydä. Mä en osaa enkä voi antaa esimerkkiä. Jos filmikuvilla ei saisi sellasta dynamiikka tai asioita mitä digillä saa niin silloinhan ei filmiä kannattais kuvata. Mutta kuten Jari olet huommut filmiä kuvataan muuallakin kun vain kameralaukussa. Jopa ulkomailla. Ite olen nähnyt sellasia laakadioja joihin ei digi pysty. En voi antaa toisten kuvista esimerkkiä. Sitten pitää muistaa se että netissä se on eri asia kun se että se on jossakin valmiina. Tää nettihän ei ole kun välivaihe. Kuvat jossakin näyttelyssä mainoksessa jne. esillä on se lopullinen mihin pyritään. Vai onko Jari sulle tämä nettissä esittävä kuva se lopullinen kuva?
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Jaa-a... Mutta jos mulla on tarkoitus tehdä uistin lahjaksi tai saada yhdestä uistimesta hyvä hinta, niin tottakai vuolen sen. Isompi erä sitten sorvautetaan. Ja jos pitäisi näistä edes osin elanto saada, niin varmaankin ne olisivat sitten vaan muovisia. Ihan hyviä ne muoviset ovat tarkoitukseensa, niitä on itsellänikin sekä joskus saattavat olla pyyntivälineinä jopa parempia. Ihmiset vaan tuntuvat arvostavan, kunniottavan käsityötä, sen perinteitä ja siksi kokonaan käsityönä tehdyt ovat arvokkaampia/kerätympiä sekä muoviset ikääkuin vähän halpista käyttötavaraa, vaikka niissäkin vaivansa on, toisenlainen vaan. Kaikki vaappunikkarit eivät vaan jaksa tai kykene niitä käsin tekemään sekä joukossa on tietty myös tyyppejä jotka pitävät tuota käsityötä vähän vanhanaikasena, hitaana ja turhana. Suotakoon heille mielipiteensä, koska siinä on paljon tottakin (määrät ja kaupallisuus), mutta jos sitä käsityön määrää ruvetaan katkeraan, kateelliseen sävyyn panettelemaan, niin silloin herää vain kysymys että miksi?
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? On siis hyvinkin mahdollista että saat tehtyä paremman uistimen veistämällä kuin kaupasta muovisen. Mutta sillä ei vaan ole mitään tekemistä filmivalokuvauksen laadun kanssa, siitähän tässä ketjussa on ositain ollut siis kyse, että minusta ja ilmeisesti moneta muustakin foorumin filmikuvat on keskimäärin heikompi laatuisia teknisesti ja usein myös sisältö puuttuu. Onnistumisen reimu (että jotain edes tallentui) saattaa aiheuttaa itsekritiikin ositaisen mentyksen ja ymmärrys sille että itse kuvasta ei tullut kovin hieno valokuva jää näkemättä?
Vs: Filmikuvaajan sielun maailma? Eihän filmille kannatakaan kuvata, joillein erikoisuutta tavoitella, siten että se filmi on se juttu, niin 99,9999999% kaupallisista kuvista kuvataan digillä. Itse kuvaan Suomen kuvapalveluun ja he haluavat että toimitan heille kuvat noin 1/4 siitä koosta mitä kamera ottaa, elin noin 5mp kokoisena keskimäärin.