Täysin mekaaninen kamera on tietty hyvä ja sopiva vastaveto nykyisille digimaailmalle. Kannattaa ehkä viedä projekti vielä pidemmälle ja hankkia a) kamera ilman mittaria á la Nikon F/F2 normaaliprismalla (kaikki pöyrii väärinpäin) tai sitten b) jättää se patterikin pois valotusmittarista muuten mekaanisista rungoista. Irrallinen mittari vaan mukaan ja valotukset sen mukaan. Jos tämä ei ole tavoite, sulkimen mekaanisuus ei sinänsä ole mikään itseisarvo. En muista keliä, jossa "sähköinen" kamera olisi hyytynyt ennen minua. Tosin en ole mikään extremepakkasihminen....
Juuri näin. X500 näyttää asetetun ajan vilkkuvalolla ja mittarin ehdotuksen tasaisesti palavalla, vai olikos se nyt toisin päin. Vastineeksi puuttuu program-automaatti ja, yllätys yllätys, automaattivalotuksen korjailu! Lisänä myös ns. slow sync (joskin molemmissa nopein synkka 1/60). Makuasia kumpaa pitää parempana kombinaationa. Useimmat X-500:t ovat jo aika vanhoja, X-700 oli tuotannossa paljon kauemmin.
XD on suosituimpia vanhoja Minoltoja, vain valitettavan harvinainen ja kallis Suomen markkinoilla, sama peruskamera kuin Leica R4:ssä (eroja kuitenkin enemmän kuin XE/R3 -parissa). Ongelmana on huono korjattavuus X-700:aan verrattuna (varaosia ei enää saa) ja joidenkin ominaisuuksien puuttuminen (TTL-salama, moottoriperä, databack tulee mieleen). Itse kamera on kyllä X-700:ää lujempaa tekoa ja ilo käyttää. Mustana myös ilo silmälle.
Eikös haussa ollut oikea mekaaninen kamera, jossa sähköä löytyy ainoastaan valotusmittarin paristossa ? Ne ovat keskimäärin sangen iäkkäitä, mutta hienoja huollettuja yksilöitä on myynnissä. Tosin ne eivät ole ilmaisia. Mitä tulee tuohon mittarin epälineaarisuuteen, on se ongelma luonnollisesti myös 1,35 V:n paristolla jännitteen laskiessa - ei siis mitenkään erikoista 1,5V:n paristoja käytettäessä. Varsinkaan kun viime mainittuja saa niin alkali-, hoeaoksidi- sekä litium-versioina. Helpoin tapa on mitata kaikilla suljinajoilla mittausvirhe (yleensä 1/2 - 1/1 aukkoa) ja huomioida se filmiherkkyyden säädössä. Tällä tavoin diatkin valotuvat oikein. Nimimerkki: Kokemusta on
Jos olen ymmärtänyt edes sinnepäin niin elohopeapariston suosion syynä taisi olla se, että jännite pysyi lähes loppuun asti vakiona ja vasta pariston vedellessä viimeisiään se tipahti varsin nopeasti. Sinkki-ilma-pariston sopivuus elohopean korvikkeeksi perustunee enemmän koko käyttöiän tasaisena pysyvään jännitteeseen kuin niiden samaan nimellisjännitteeseen (jännitteen saa aina pudotettua sopivaksi diodi- tms. virityksillä). Alkaleissa jännite putoaa tasaisesti koko pariston käyttöiän, jolloin elohopeaparistolle suunnitellun mittarin heitto kasvaa alkalin ikääntyessä ja kuluessa. Hopeaoksideista ja litiumeista en sano mitään, kun en varmasti tiedä.
Itselläni oli aikoinaan kaksikin kappaletta Minoltan X-700:ia, nyt harmittaa, että myin ne. Hienoja ja hyviä kameroita olivat
Mekaaninen kamera on viehko, mutta jos peliin hakee karvan verran nopeakäyttöisyyttä on puoliautomaattisuudesta etua. Useimmat automatiikoilla varustetut kamerat ovat aina olleet sähköisellä sulkimella varustettuja, mutta muutama poikkeuskin on. Eikös Nikon tee edelleen FM3a:ta, jossa on hybridisuljin (seka mekaanisesti että sähköisesti toimiva)? Vanhempia vastaavia olivat Canon New F-1 ja Pentax LX. Viimemainittu taitaa olla tuolla myynti-osiossa tarjolla.
Minulle mekaanisuus ei ole ityseisarvo ja siksi arvostanin Nikoneissa FE-2:n FM-2:n yli -syinä minusta järkevämpi osoitinnäyttö ja tuonaikaisten automaattikameroiden taipumus sallia piiiitkät valotukset automaatilla.
Minä suosittelen toimimaan noin. Mittaamista ei kuitenkaan tarvitse tehdä kokoajan ja hyvin nopeasti oppii huomaamaan milloin mihinkin suuntaan ja kuinka paljon tarvitsee säätää... Valotusmittari kulkeekin taskussa mukana enemmänkin varalla. Näin olen kuvannut viime kesästä lähtien kaikkien kameroideni kanssa ja viimeisimmän hankinnankaan myötä (nikon F5) huomasin taas, että itse asiassa kameran oma mittari on aika rasittava keksintö...tulee tuijoteltua kokoajan kameran mittaria ja kokoajan pitää päässä arvioida korjataanko mihin suuntaan ja kuinka paljon... Paljon helpommalla pääsee kun mittaa ulkoisella mittarilla ja kokemuksen kautta korjaa valotusta olosuhteiden muuttuessa. F5:n valotusmittarin kanssa kikkaillessa kuvaushommasta katosi "zen" -- mutta sain sen takaisin kun otin ulkoisen mittarin mukaan myös silloin kun kuvaan F5:llä. Helmerille suosittelen tietty OM-1 runkoa. Pieni, kevyt, loistavat lasit, halpa (halvat lasit), hieno, jne.
Monet vuodet isolla kameralla ja spottimittarilla pelattuani olen ollut viime aikoina kovin helpottunut. Hommasin tuossa talven aikana läjän kelpoa manuaali-Nikkor -linssistöä sekä pari yksinkertaista Nikon EM-runkoa. On se niin mukavaa kun ei tarvitse kuin painaa liipasinta ja kamera tekee loput! Reissun jälkeen keitän filmit Jobolla ja joutohetkinä skannailen niitä sitten. On tullut otettua paljon hyviä kuvia, joita EI olisi tullut otettua laakafilmivehkeiden kanssa. Hyvät objektiivit ja simppeli runko. Siinäpä oma reseptini. Kekkasin muuten eilen, mistä saa Agfan värifilmiä hullun halvalla. Mutta sitähän en teille kerro. Alkuperäiseen kysymykseen vastauksena suosittelisin jotain Nikonin FM/FE/FM2/FE2 -osastoa. Toimii.
Mustikkasopassa, vai meneekö ihan rodinalilla tuo keittopuoli ? Kyllä mä tiesin, että sä bromiöljyvedoksien kanssa teet ihmeitä, mutta keittäminen on hivenen outo tapa... )
kamera on vain filminkantoväline,keskity optiikkaan ennemmin.Rungoista löytyy myös luolamiestoiminnot nykyaikaisistakin ja tuskin moni siellä paukkupakkasissa jurrittaa ettei paristot riitä tai muutamia aa paristoja taskuun ym. Nikonin ja Canonin rungot lähes ilmaisia filmipuolella ,esim f 4 ,f 90 x ,f 100 ym lähtee noin 350-450 e
Löysin tässä hiljattain äitini vanhan OM-1-rungon (ilmeisesti n-versio), ja filmikuvaus alkoi kummasti kiinnostaa. Kamera on ollut vuosia käyttämättömänä, joten se varmaankin kannattaisi viedä jonnekin tarkistettavaksi, vai kuinka? Muissa ketjuissa olen nähnyt suositeltavan Mustonen&Lainetta Helsingissä, mutta löytyykö Tampereelta liikettä, jossa kameraa voisi (kannattaisi) käydä näyttämässä? Tuntuu hankalalta, jos pitäisi lähteä Helsinkiin asti vain käyttämään kameraa huollossa. Oli tässä vielä muutakin kysyttävää, mutten saa ajatuksista kiinni. No, täytyy vielä miettiä ja ottaa selvää muista filmikuvaukseen liittyvistä pelottavan oudoista asioista, joista tällaisella digiin kasvaneella ei ole hajuakaan.
Lähetä postissa. Tampereella on Kamera Service keskustorilla ja käyppä moikkaamassa äijää joka on siellä töissä niin tajuat miksei sitä kukaan suosittele.
Joo lähetä se postissa ja ainakin ota se takaisin postitse. Vaikka M&L tekee ihan kelpo työtä niin ovat niinä muutamana kertana kun olen kameraa siellä huollattanut olleet aina myöhässä. Ottaa meinaan vähän kaaliin kun skippaa töistä pari tuntia noudon takia huomatakseen vaan että hommaa ei ole hoidettu sovitussa aikataulussa. Vielä enemmän varmaan jos Treelta asti tulee. Tai kannattaa ainakin sopia että soittavat kun homma on valmis.