Vintage-kamerakirppikseltä eilisnä tuli mukaan Nikon MONARCH M7 10x42 -kiikari ja sen lisäksi aitoa vintagea painetussa muodossa: Käytä oikein kameraasi: Karl Werner Gullers: Käytä oikein kameraasi — Osta Antikvaarista Kirjallisuus kustansi kokonaiset viisi euroa. Käytin myös AT-1 testattavana ja suljinaika ei täsmää. Jas lupaili huoltoa hintaan 250€. Katsotaan sitten myöhemmin.
Ostinpa autoon uudet kesärenkaat. Toivottavasti tästä tulee laajemminkin ajateltuna ”hyvä vuosi”. Ihmeen suuria hintaeroja noissa renkaissa on. En yleensä ole jaksanut rengasliikkeitä kilpailuttaa, vaan rengasasioissa olen vaan suoraan mennyt lähistöllä olevaan suomenruotsalaisen perheen omistamaan rengasliikkeeseen, ja olen maksanut heille renkaista ja rengastöistä sen minkä ovat pyytäneet. Nyt kuitenkin ennen ostosta pistin useisiin alan liikkeisiin tarjouspyynnön, ja sain jopa 8 kpl vastauksia. Hieman rupesi kyllä hymyilyttämään, kun selvästi edullisimman tarjouksen teki tuo minulle niin tuttu lähistöllä sijaitseva perheyritys, jossa saa ystävällistä palvelua, sekä lisäbonuksena saa kuulla hauskasti puhuttua suomenkieltä.
Sähköbasso, 1990 luvun alun tokai jazz sound bass. Basson soitto tekee ihmisen onnelliseksi. Soittotekniikkaa riittää, pitää opetella vain kuvioita.
Kontrassa ei ole nauhoja, sitä en osaa. Tollanen sormilla soitto on sijaan lastenleikkiä, kun kitarassa on tullut vuoronäppäilyä 40 vuotta. Mulla on leveä koura ja vahvat kädet, basso ei oo ollenkaan raskas soittaa, enemmän tuntuu lelulta.
Onpa hienoa! Täällä on lähibaari, jossa olut on ilmaista! Jos saa 4 litraa juotua, niin siitä eteenpäin päin baari maksaa 5 euroa seuraavilta litroilta! Joukkoliikenne on täällä varmasti koko Suomen paras! Busseja lähtee täältä joka puolelle 15 kilometrin etäisyydelle 15 minuutin välein yötä päivää! Ihmiset ovat erittäin suoraselkäisiä täällä! Kaikista myytävistä taloista ja autoista kerrotaan pienimmätkin viat avoimesti, saatikka suuremmat viat ennen myyntiä!
"Kesäteatteri" - jos pienestä sateesta ei ole haittaa. Varkauden teatterin katto on vuotanut ainakin 35 vuotta – nyt tilanne alkaa olla kriittinen | Kotimaa | Yle
Olen osallistunut rahankeruuseen. Soitimme Häikiän löylyn kanssa keikan teatterin klubi-illassa. Lipputuotto meni kattorahoihin. Tänään otin Mainoskuvia ja menen ainakin yhteen ensi-iltaan kuvvoomoon innokkaista kuvia.
On tullut ostettua. Iipeissä myyjät voivat kutsua harvinaiseksi oikeastaan mitä tahansa, mutta tämä on oikeasti harvinainen. Useimmiten myynnissä ei ole yhtään kappaletta ja tämäkin, kuten kuvista näkyy, on kyllä reissussa rähjääntynyt (filmilaskuri ei enää toimi, mutta se ei minua haittaa). Fujica Compact Deluxe, hieman erikoisempi mittaetsinkamera 1960-luvun jälkipuoliskolta. Objektiivi on tuon luokan kameran lasiksi poikkeuksellisen nopea, 45 mm f1.8. Pitäisi olla kovinkin hyvä, mutta ensimmäinen filmi on vielä kamerassa. Toiseksi tarkennus tehdään kameran takana ylhäällä oikealla olevasta rullasta, tämäkin on hieman epätavallista. Valotusjärjestelmäkin on mielenkiintoinen. Käytettävissä on aika-automatiikka ja mittaava käsisäätö, mutta hieman omintakeisesti toteutettuna. Jos himmentimen säätää kohtaan "auto", etsimen yläreunan aukkoasteikossa liikkuva osoitinviiva asettuu kameran säätämän auton kohdalle. Käsisäädöllä asetetun aukon näkee tietysti suoraan objektiivista, mutta silloin kameran ehdottaman aukon voi tarkistaa kameran päälykannen aivan oikean reunan pienestä ikkunasta; siinä hyvin pieni punainen viisari mittariarvon mukaan osoittaa aukkoa; siis mittaava käsisäätö. Vielä yksi erikoisuus: filminsiirtovipu onkin sijoitettu kameran pohjaan; se on tuo alakuvan musta vipu. Kuten Olympus 35 SP:ssä, on mittari aina päällä, mutta koska kenno on suodinkierteen sisäpuolella, ajaa linssinsuojus virtakytkimen asian. Mittaetsin ja ajat tuntuvat olevan kohdallaan. Mielenkiintoinen kapistus kaikkiaan. Saattaa olla seuraava ehdokas aiheeksi wordpressiin.
Fujicalla on usein ollut ihan omaa innovatiivisuutta, harmittavan usein se ei vaan ole iskenyt siihen ostajakuntaan, jolta tulee iso raha, siis pienistä puroista, mutta massana.
Kun nyt muutkin osin huru-ukkovaiheessa - ja niinhän varsinaiset valokuvaajat pääosin ovat, sen näkee jo messuilla ja näyttelyissä - olevat vielä jaksavat muistella, niin mun on myös kai velvollisuus tuoda Varkaudesta pikkasen vielä jotain muistamaani kainosti esiin. Olin tullut liike-elämään sisään varsin nuorena jo 70-luvun puolivälissä. Tuohon aikaan Varkaus oli rahaa tuottava sykkivä kaupunki, oli matkustajakotia, majoitusta, kuppilaa ja ravintolaa, asukkaitkin taisi olla reilusti yli 30000, nyt lienee vajaan 19000. Varkaus oli merkittävä paperi- ja metsäteollisuuden keskus . Pari kertaa menin Taipaleesta purrella kumminkin.
Näinpä, vaikka olihan Varkaus 1970-luvulla myös merkittävä konepajapaikkakunta. A. Ahlström Oy:n metalliteollisuus keskittyi erityisesti kattiloiden, putkistojen ja muiden raskaan teollisuuden tuotteiden valmistukseen. Laivanrakennusta harjoitettiin vielä jonkin verran, vaikka sen merkitys oli jo vähentynyt. Lisäksi Wärtsilän konepaja valmisti voimalaitoskattiloita ja muita energia-alan tuotteita. Varkaudessa kehitettiin myös uusia kattilateknologioita voimalaitoksia varten. UKK kuulemma vieraili Varkaudessa myös usein, ja hänellä oli jopa oma huone aina valmiina tehtaan tiloissa. Teollisuus työllisti suuren osan kaupungin asukkaista, ja työpaikat olivat hyvin pitkälti sidoksissa suuriin tehdasyrityksiin. Kaupunki oli tyypillinen yhden tai kahden suuren työnantajan varassa oleva teollisuusyhteisö. Työntekijöiden järjestäytyminen oli vahvaa, ja ammattiyhdistysliike vaikutti aktiivisesti työoloihin. 1970-luvulla öljykriisi ja kansainvälisen talouden muutokset vaikuttivat myös Varkauden teollisuuteen. Metsäteollisuuden ja metalliteollisuuden investoinnit jatkuivat, mutta ala oli altis talouden suhdannevaihteluille. Automatisointi ja tuotantoteknologian kehittyminen alkoivat myös muokata työvoiman tarvetta. Varkauden 1970-luvun teollisuutta voidaan siis kuvata voimakkaasti metsäteollisuuden ja konepajateollisuuden hallitsemaksi, mutta myös riippuvaiseksi kansainvälisen talouden muutoksista.
On täällä vieläkin teollisuutta. Stora, andritz ja sumitomo sekä pienempiä. Haaste on se, että yli 50 % täällä töistä käyvistä asuu muualla.
Toimiihan siellä Varkaudessa mielenkiintoinen aseliike. Olen sieltä vuosia sitten ostanut ja noutanut erään " uusiutumattoman luonnonvaran ".
Ainakin filminvalmistuspuoli on tainnut kannattaa kohtuullisesti. Firmalla noin kokonaisuutena on 74000 työntekijää nykyisin.
Fujifilm on monialayritys ja on kuulemma laajentanut toimintaansa myös bioteknologian alalle. Jossain kerrottiin, että huhtikuussa 2024 yhtiö ilmoitti investoivansa 1,2 miljardia dollaria laajentaakseen Holly Springsissä sijaitsevaa biovalmistuskampustaan Yhdysvalloissa. Tämän laajennuksen myötä kampuksesta tulee Pohjois-Amerikan suurin soluviljelyn sopimuskehitys- ja valmistusorganisaatio (CDMO) -laitos.
tuli ostettua tällainen laajis ja pari sovitetta FD-FX ja FD-EOS R ja löytyy vielä Canon F1 joten kuvata voi monella kameralla, Fujista voin todeta että käytettyjen hinnat on tosi hinnakkaita, voi olla jo suhteessa enemmän kuin Leica M:ssä ja R optiikat on hinnoissa nostaneet päätä.