Mainio esimerkki hyvästä sommittelusta ja oikea laukaisuhetki oivallisesti vanginnut kulkijan liikkeenkin.
^^ Pitääkö noissa katukuvissa aina olla joku ihminen? Joutuuko kuvaaja kuvauspaikan valittuaan odottelemaan, että joku sopivan näköinen henkilö sattuisi kulkemaan valitun kohteen ohi?
Ainakin itselleni on käynyt useinkin niin, että sopivan valaistuksen ym. vallitessa jään otollisessa kohteessa toiveikkaana odottamaan jonkun kulkijan osumista sopivasti paikalle. Joskus onnistuu, joskus ei. Vilkkailla paikoilla kyllä kulkijoita riittää liikaakin, mutta sen yksittäisen sopivan saaminen kuvaan on vaikeaa. Eikä se oikealla hetkellä laukaisukaan ihan helppoa ole (ja minähän en mitään sarjakuvausta nöyrry käyttämään...) Tämä näin omista kokemuksistani. Kona itse voinee vastata juuri tämän kyseisen kuvan osalta.
Kuvassa on toki ihminen.. mutta miksi siis hän on epätarkka, ei kai ne katukivet siellä takana ole kuitenkaan kuvan oleellinen asia? Kuva jossa tarkennus on paljon pielessä, jos siis ohikulkija on kuvan anti, kuten helposti luulisi. Toisaalta jos rakennelma on kuvan pääasia, niin se näkyy aika vähän kuvassa. Olisi kiva kuulla perusteita miksi tällaiset valinnat, vai menikö tarkennus vaan pieleen?
Hyvä kysymys Jari_S:ltä. Kyllähän ns katukuvaan kuuluu myös ihminen/ihmiset, muutoin ollaan ehkä enemmän kaupunkimaiseman, kaupunkirakenteen, rakennusten tai jopa kaupunkiarkkitehtuurin puolella. Mitä sitten tulee omiin kuviini katukuviini ja niiden ottamiseen, niin oma tapani on kulkea kaupungilla, yleensä Tampereella tai Raasepori/Hanko alueella (Karjaa, Tammisaari, Hanko) sellaisia reittejä, joilla tiedän olevan kuvauksellisesti kiinnostavavaa ympäristöä, kaupunkirakennetta, miljöötä sommittelun pohjaksi. Mukanani on kamera, yleensä aina Ricoh Gr 40 mm:n objektiivilla. Joskus käytän järkkäriä, nykyään Nikon Df ja 35 mm objektiivi, joskus myös filmikameraa, joko Yashica T3 tai filmijärkkäri Nikon FM2n 24-50 mm objektiivi nokalla. Yhdellä kuvauskävelyllä voi tietenkin käyttää vain yhtä kameraa, joten etukäteen pitää päättää millä laitteella kuvaa sillä kerralla; eiuseiden laitteiden tai olkalaukkujen kanssa katukuvaamisesta mitään tule. Sitten vain kuljetaan suunniteltua reittiä, havainnoidaan tarkasti ympäristöä, kiinnostava sommittelu ohjenuorana, ja kuvauksellisesti sopivan tilanteen eteen tullessa otetaan kuva, sommitteluhan on jo päässä vamiina, ei siinä enää tähtäillä. Havainnointi, sommittelun automatia ja nopeus ovat avainasiat. Rutiini auttaa.
Eli siis kuvaa on pyritty ottamaan siten, että kuvassa olisi ihminen.. mutta kuva on epäonnistunut karkeasti pieleen tarkennuksen osalta, tai sitten selittelet vaan koska tarkensit kiviin ja on oikeastaan puhdas vahinko, että kuvassa on ihminen tarkennusalueen ulkopuolella. Yksityisyys noin julkisessa paikassa ei tuota olisi edellyttänyt, vaikka kuvaa julkaisi laajemminkin, eli ei peruste jonka aluksi mietin ehkä syyksi. Taisi kuitenkin mennä vaan pieleen?
Ei pieleen. Katukuvassa ei koskaan pyritäkään ns tekniseen täydellisyyteen ihan jo pelkästään tämän lajin luonteen vuoksi, kuten edellä jo yritin kertoa. Kuvaajan tarkoituskaan ei ole kontrolloida katukuvauksessa kuvan kaikkia osatekijöitä; kysehän kuvan ottamisessa on useimmiten muutamasta sekunnista. Visuaalinen ilmaisu on se tärkein asia. Minulle kuvaajana tuolla terävyyden puutteella ei ole pienintäkään merkitystä. Jos katsoja vaivaantuu siitä, kannattaa kääntää sivua ja suunnata toisenlaisiin kuviin huomionsa. Jk. Jos haluaa perehtyä opetella tätä kuvauksen alaa, materiaalia löytyy runsaasti, Jussi Kapasen photowalkit ovat hyviä aloittelijalle, ja sitten vain harjoittelua, harjoittelua, ennen kaikkea oman silmän kehittämistä, kuvan näkemisen kyvyn kehittämistä usein ilman kameraa.
Juuri näinhän se menee. Samoja kiinnostavia esim. arkkitehtuuriltaan merkkittäviä paikkoja pitää kiertää lukemattomia kertoja eri vuodenaikoina, eri vuorokaudenaikoina, eri säässä ja valaistuksessa, jne. Tutussa maisemassa perspektiivit ja taustan sommittelu on moneen kertaan harjoiteltu ja ne tulevat ns. "selkärangasta".
Kyllä todellisuudessa jokainen "hyvänä pidetty katukuva" on olennaiselta osaltaan tarkka tai ainakin lähes tarkka, vaikka tunnelmalla olisikin suurin paino. Kuvasta josta näkee, että sen olisi voinut ottaa ihan yhtä helposti tarkastikin pudottaa katselukokemusta. Ilmeisesti et pidä kommenteista, ellei ne ole kehuvia? Lupaan olla jatkossa sanaakaan sanomatta sun kuviin, aina joku kehuu vaikkei mitään syytä olisikaan.
Ennen vanhaan ns. laatikkokamera-aikaan kuvaa pidettiin hyvänä, kun kohteena olevan henkilön pystyi kuvasta tunnistamaan. Se oli helppo tapa ottaa kantaa asiaan. Ei tarvinnut syvällisemmin perehtyä kuvan muihin elementteihin. Nykyisin pohditaan kuvan terävyyttä.
Saahan sitä tykätä mistä haluaa mutta aika yleisesti on yritetty tarkentaa kuvat ihmishahmoon eikä vaikka taustan tolppiin, joissa roikkuu lamppuja. Tai renkaiden jälkiin lumessa. Jos kuvassa on joku "syvempi viesti", joka aukeaa jonkin kirjallisen kokemuksen kautta, niin ilmeisesti harvempien nauttimaa elämyksellisyyttä. Joskus kuvat vaan epäonnistuvat eikä selittely niitä korjaa. Kaikelle kai löytyy tykkääjänsä. Ei kai jotain Euroviisu -roskaakaan muuten olisi? Voinhan olla väärässäkin ja tuo otos on oikein nerokas?
No, noista viisuista samaa mieltä. Tämä Kameralaukku sivusto on kuitenkin harrastajien alue. Minusta on ihan mukavaa mitä enemmän tänne tuodaan kuvia näkyville. Mikäli jostain kuvasta ei pidä, niin eihän sitä tarvitse katsoa eikä kommentoida. Positiivisuus on kuitenkin aina rakentavaa. Pesutupamuijien torailua muistuttava henkilöön menevä kirjoittelu ei ketään innosta. Ei edes ulkopuolista seuraajaa.
Ymmärrän pointtisi. Kun kuitenkin on kyseessä itse itsensä "paremmaksi kuvaajaksi" nostama sekä useasti muita karkeasti "huonoiksi kuvaajiksi" kutsuma olettaisi edes valokuvauksen alkeisperusteet olevan hallussa. Jos tapaus olisi eri niin en puuttuisi mitenkään. Mutta, kieltämättä, turhaa antaa mitään kritiikkiä, kenellekään ("netissä")? Nykyäänhän ei mitään saisi arvostella ja kaikki on muka yhtä hyvää (?). Kritiikin kestäminen ja vastaanottokykykin taitoja joita taideopinnoissa opetettiin. Ainakin ennen (jos nykyään sekin kiellettyä?). Alalla kuin alalla hyve ja tie parempaan ammattitaitoon. Pelkkä kehuminen ei kehitä yhtään mitään. Kukin kukkii tavallaan, toki... Edit. Eikä "pesutupamuijat toraile" avautuen ilmiselvästä tarkennusvirheestä. Käsinkin voi tarkentaa. Itse. Ei siinä ole mitään "henkilöön menemistä". Kuvatekninen tosiasia, yksiselitteisesti. Mutta, toden totta: Parempi on olla antamatta mitään palautetta jos, rehellistä sellaista, ei arvosteta. Vuosia sitten jo huomattu ettei kaikkien kohdalla ole järkevää. En enää katso enkä kommentoi tämän ottajan kuvia. Ennenkin päättänyt niin mutta pitää päätös nyt myös pitää. Kiitos kritiikin kritiikistä.
Usein muistisairaudet; kognitiiviset ja neurologiset voivat oireilla ns. vähän miten sattuu. Se on hyvä ymmärtää, vaikka niihin ei sinällään pidä mukaan lähteäkään. Kyllähän niitä "sinä senkin sekopää" yms. kommentteja täälläkin on nähty niiltä, joilla juustohöylä ei nyt yleisestikään ihan niitä tasaisimpia oltermanniviipaleita leikkaa. Mitä kuvaan tulee, niin ihan kiva että edes tulee.
Samaa mieltä täälläkin. Henkilö, joka hyvin mielellään luokittelee muita ihmisiä heidän valokuvaustaitojensa perusteella, pitää varmaankin aivan luonnollisena, että häntä itseään arvioidaan samoin perustein. Parhaita kuva-analyysejä tietenkin ovat sellaiset, joista vaikka aloittelevat kuvaajat saavat vinkkiä oman harrastuksensa kehittämiseen. Sellaisia tekee esim. jäsen SakkeM, silloin kun sille päälle sattuu.
Est hei. Kirjoitin positiivisuudesta. Hyvän opettajan kritiikki on aina kannustavaa ei masentavaa. Ehkä lopetan tähän. En halua olla mikään aikuisten opastaja.
Minäkin sanon kuvasta jotakin. On se vaan niin että kuva on takaterävä eikä se siitä miksikään muutu. Ihan näppärä otos, mutta aina ei voi onnistua.
"Aikuisia" kun ollaan niin ymmärrämme ettei tarkennusvirheestä huomauttaminen ole mitään masennusta aiheuttavaa mentaalityranniaa? Pedagogina en toimi täällä enkä taida jaksaa lukea noita, enemmän kuin vihjailevia, "henkilöön meneviä opastuksiakaan" enää. Kiitos ja hyvää kevättä.