Mukavan kompaktisti H:gin keskustan keskeisiä rakennuksia samassa kuvassa, jonka sommittelu on taas kerran huippuluokkaa. Elettiin vielä sitä aikaa kun pidettiin vitsinä, että joku pankki voisi Suomessa mennä konkurssiin, ja mm. näillä kulmilla oli noita Kansallispankin konttoreitakin niin tiheässä, että yksiltä jalansijoilta saattoi nähdä kerralla 3 Kansallispankkia.
Aikaa, jolloin Corolla ei kelvannut taksiksi No on W124-Mersujen sekaan eksynyt yksi Ratsuni sekä Volvo sentään, mutta ei mitään pikkukippoja nekään.
Kuva tarjoaa hyvän kurkistuksen menneeseen maailmaan. Pala entisyyttä on tavoitettu hyvin. Mikä mahtaa olla kuvausajankohta?
Jaakko Lassilahan naureskeli aikoinaan lehtihaastattelussa, että kyllä aikamoinen kupru pitää tulla ennen kuin pankki kaatuu… No pääjohtaja ei tosiassa ymmärtänyt lainkaan pankkinsa tilaa, ja huonostihan siinä sitten lopulta kävi sekä pääjohtajalle että KOP:n osakkeenomistajille.
Kuvaa jo kommentoinkin, varsin positiivisesti, joitakin vuosia sitten. Ei lisättävää. Muistan kirjottaneeni myös että on harmi ettei etualalla kävellyt kissa. Toivotun (kissun) paikankin ilmaisin. - Anteeksi
Ei mulla ole mitään käsitystä mitä näistä on aikaisemmin ollut, kun nyt taas teen näitä uusiksi, anteeksi.
Hairahduin taas vähän sivujuonteelle yllä: tässähän ei ole kyse mistään pankkikriisin analysoinnista. Kyse on ajankuvasta. Se hipoo täydellisyyttä sommittelultaan. Paulilla on luontainen kyky nähdä kuva valmiina jo ennen kuvaamista, sitten hän vain nostaa kameran silmälleen ja oiva otos on siinä. Vuosien kuvaaminen takaa sen, että tekninen toteutus luontaista ja näin syntyy aiheesta kuin aiheesta ns paras mahdollinen kuva. Ilman mitään kommervenkkejä. Arvostan. Muistan kun otit minusta kuvan Runossa. Siinä oli heti havaittavissa ammattimainen, kokemuksen tuoma ote, silmä-käsi-kamera yhteistyä; ja se on siinä. Mainio kuvaaja!
Ei sun tarvitse pyytää anteeksi, tietenkään. Itse pahoittelin kun liian hyvä muisti. Joskus siitä on haittaa/harmia, toisinaan jopa hieman hyötyäkin. Kuva on kiva. Symppisfiilistä tutuilta seuduilta. Nuoruuden ajoilta. Ja on ymmärrettävää että lataa esille uudelleen kun vaikka uudestaan skannailee (vaikka uudemmalla skannerilla) filmikuvia. Itsekin laittanut toistamisiin vanhoja otoksia. Aina, uteliaana, avaan kuvapostauksesi. Samanlaisella ilolla kuin lapsena uuden joulukalenterin luukun aamuisin.