Eikä muutenkaan; mukana oli aina paljon kontrollimerkkejä. Rivinvaihdot, kappalejaot jne. osoitettiin ASCII-7 merkistöön kuulumattomilla merkeillä.
Intrepid 4x5 black edition, Tampere-Pirkkalaan saapunut Gatwickistä tänään. Huomenna nouto DHL Service Pointista. Hyvin toimii logistiikka.
Ostin perunoita torilta, Eurajoen siikliä Jannelta. Suomen parasta perunaa, moni ei tätäkään tiedä - ei tosin paljon muutakaan - että kaikki huippuravintolat ostavat perunat Jannelta. Eurajoen hiekkamullat kasvattavat parhaat perunat.
Portra 400 4x5 tuumaa 129 €. Lapulle tulee hintaa 12,9 € ennen kehitystä. Ei välttis kantsi kovin munia kuvanotossa tai kehityksessä.
Motonetista adapterin jotta sai 3. näytön tietokoneeseen kiinni. 2 kpl 0,5 m 3-osaisia jatkojohtoja ja vähän erikoisia pistokkeita joilla saa tietsikan kytkettyä UPSiin.
En löydä enää hyllystäni Piko & Fantasio albumia Z niin kuin Zorbul. Se on kuitenkin ihmisellä pakko olla, joten ostin nettidivarista uuden kappaleen. Varmaan se vanhakin jostakin putkahtaa esiin, niin on käynyt ennenkin.
Ehei, minulla on kaikki (jahka posti tuon tuon yllämainitun) oikeat, toisin sanoen Franquinin tekemät. Kaksi ensimmäistä Zorbul-tarinaa, Buddhan vanki ja SOS Bretzelburg kutsuu ovat parasta sarjakuvaa ikinä. Eivätkä parhaat Niilo Pieliset paljoa niille kalpene.
Suomessa julkaistiin 1980-luvun loppupuolelta 1990-luvun puoleenväliin. Semic julkaisi, ei niitä enää löydä kuin divareista. Myöhemmin tuli kaikenlaisia kelvottomia jäljitelmiä jotka eivät enää olleet Franquinin tekemiä.
Heh! Totta tuokin, mutta jos ei mitään pakkoa ole, eikä ole aitoa kiinnostusta asiaa kohtaan, niin mitäpä sitä väkisin kiinnostumaan. Mutta kiva, että eri henkilöille löytyy heitä kiinnostavaa lukemista ja katsomista iästä riippumatta…
Kuusiokoloavain sarjan. Tiesin vanhastaan, että tämän tyyppisissä hankinnoissa kallein strategia on mennä halvin hinta edellä. Ostin suoraan sen kalleimman sarjan. Metalliviilan, ostin keskihintaisen.
Tuonko, vai vielä tyyriimmän? TITANplus Hex key set, 17 pcs, KS Tools | Stokker - työkalut, koneet, varaosat
Riippuu henkilöstä… Tiedä sitten mitä tapahtui, mutta jossain tuossa 16 ikävuoden kohdalla meikäläisestä rupesivat kaikenlaiset Asterixit ja vastaavat tuntumaan kovin lapsellisilta, ja kiinnostus niiden lukemiseen loppui täysin. Sen sijaan Pahkasika ja MAD-lehtiä vielä jaksoi lukea tuonkin jälkeen. Vaikka yleisesti ottaen, tietynlaiset tietokirjat rupesivat tuolloin eniten kiinnostamaan. Niinpä tuli kannettua kirjastoista kotiin luettavaksi erilaisia elektroniikkaan ja sähkö- ja radiotekniikkaan liittyviä kirjoja, ja tuolla tiellä ollaan edelleen. Mutta, näin täällä, jotenkin toisin sitten jossain muualla…
1970-luvulla melko lailla samat hahmot seikkailivat ensin Ruutu-lehdessä, sitten Non-Stop-lehdessä ja myöhemmin vielä Zoomissa. Niissä oli eri piirtäjien tuotantoja. Jotkut jopa aivan aikuiseenkin makuun.