Mäoon käyttänyt Fredan Foto Ykköstä. Hyvä jälki, mut sanoivat, että Push/ Pull juttuja heidän koneet ei voi tehdä.
Loppuvuodesta alkaen Telefotolla oma E-6 kehitys myymälässä, eli ei enää lähetetä Color-kolmioon tehtäväksi. Onnistuu siis C-41, MV ja E-6 prosessit. Skannit kameraskanneina tai Noritsulla kun skanneri palaa huollosta. Filmien kehitys - Telefoto
Vaikee sanoo mikä on järkevintä. Mutta oon taas alkanut kehittämään itse kun on noita 4x5 lappujakin. Ne on kyllä helppoja mustavalkofilmin kyseessä ollen: neljä negaa tankkiin kerralla, kaikki kemiat kontrolloituna siististi valmiina vieressä. Helpompaa kuin kinofilmin kehitys ja paljon paremmin kontrollissa. Toki sitten saa vain 4 negaa kerralla (Stearman press sp-445). En tosin muista, että mulla olis vuodesta 1959 lukien juuri ollut koskaan ollut kerralla neljää laatuisaa kuvaa rullassakaan. Saapa nähdä kuinka Portra 400 kehitys onnistuu. Kemioiden lämmön kontrollin tarve sen kuin kasvaa. Onneksi on aikaa, pitkässä juoksussa kiireen puute kompensoi taidon puutteet kyllä. Älyn puutetta puolestaan ei voi kompensoida mitenkään.
Korona aikana ajattelin kehittää itse värifilmit. Värinegatiivi tosiaan on vaikeaa saada käyttökelvottomaan kuntoon jos prosessi on sinnepäin ja kemikaalit suht tuoreita. Mutta, mutta se E-6. Sitä kun yritin niin aina oli jotakin pielessä, ja pääsääntöisesti kemikaalit liian tuoreita tai useimmiten liian kulahtaneita. Se koneellinen tuoreistus on varmaan avain. Noh, oli sen verran paskaa tuloksia, että päätin että jätän se E-6 hommelit kokonaan ammattikoneille.
Pinnakkaiset jo tosta koosta ovat kyllä pieniä, mutta ihan ok. Suurennuskonekin löytyy. Tunnustettava kyllä on, että laadukas negatiivi, siitä laadukas skanni, 100 megan tiedosto, pienet editit ja siitä sitten tulostus, jos tarvitsee tulostaa esim näyttelyvedos. Eihän kovin moniin noihin kenelläkään taloudellisesti ole järkeä rahaa satsata.
C41. Sitä yritän. Portran voi sillä kehittää, tiemmä? Jos ei onnistu, voi tietenkin teettää, kalliiksi tulee, muta kallistahan elämän on nykyäänkin.
Lämpötilat suht oikein niin pitäisi onnistua aina niin että skanni tms saa, mutta onko tiheys sitten prikulleen oikein se on kysymys. Värikehite kulahtaa ensin, valkaisu kestää kuukausia jos vähän ravistelee usein ja kiinite on yhtälailla säilyvää kun mustavalkoista, ja loppuhuuhde miltei ikuista. Siksi ostin digibase c41 - ei enää saa- että voi itse päättää milloin sekoittaa mikäkin liuos uusiksi ja säästyy kemiaa ja rahaa.
Compard digibase c41 sai nimittäin jopa litran pulloissa joka komponentti erikseen että voi ihan tarpeen mukaan sekoittaa ja ostaa vain yksi komponentti uusiksi, jos on tarvetta. Näin oli varmaan tarkoitus. Oli ehkä liian halpaa, heh. Ja mun stokkipullot on säilyneet jopa vuosia, kun ei ole ilmaa. Taas se p. E-6 kulahtaa miltei heti.
Minun mielestäni VueScan oli Silverfast:ia parempi värinegatiiveillä, dioilla ehkä toisinpäin. En ole vuosiin käyttänyt Epson:in omaa softaa. Reprokuvaus ja joku plugin Lightroom:iin en itse käyttäisi, on niin kätevää ladata skanneri täyteen ja käydä vaikka kahvilla. Toisaalta jos on dioja kehystettynä satoja niin niitä voisin reprota perinteisellä makrolisäkkeellä ja kameralla, kun värit ovat ’valmiit’.
Viikolla kehiteltiin C-41:stä kinosta 8x10" laakaan hyvällä menestyksellä Cinestillin Cs41 jauhekitillä, hienosti toimii kun kaikki nesteet 39C tarkasti temperoidussa vesihauteessa. -jja
Kun konekehitykseen tehdään tankkiliuokset, niin liuokset vanhennetaan vastaamaan käytettyjä liuoksia, muuten osa tankkiliuoksista on yliaktiivisia. Esimerkiksi lisätään inhibiittorina toimivaa bromidia kehitteeseen, koska sitä ei vielä tuossa vaiheessa ole tullut filmien mukana riittävästi. Sitten kun prosessi on niin sanotusti "seasoned", sitä tuorestetaan sillä määrällä tuorestetta, jonka filminkehityksessä kuluneet kemikaalit edellyttävät tai sopivan pH:n ylläpitäminen edellyttää. E-6 on melko hankala prosessi kotikehitykseen, koska tasaisen lopputuloksen saamiseksi tuorestettavaan prosessiin tarvittaisiin jonkin verran materiaalia kehitettäväksi, ellei sitten löydä jotain Tötönnäälin kahden kemikaalin "ihmekemikaaleja", jotka tekevät vähän mitä sattuu filmeille. Värinegassa on taas se oranssimaski, joka helpottaa kopioimista peittäen paljon melko suuriakin ongelmia ja sopii paremmin "säätäjillekin".
E-6 kemia ei voi olla liian tuoretta. Kun se on tiivisteestä sekoitettu, se on tuoretta. Tuore kemiasetti säilyy freshinä 1-2 viikkoa, mutta oksidoitumisen takia en yli 2 viikkoa vanhaa kemiaa käyttäisi. Olemme pitäneet E-6 / C-41 / ECN-2 kehitystalkoita aina silloin tällöin, tervetuloa mukaan joku kerta jos onnistunut E-6 kiinnostaa. Me kehitämme filmit "one shot" -menetelmällä emmekä käytä tuoresteita, vaan aina vasta sekoitettua kemiaa.
Tässäpä tuli mieleen sellainen kysymys, et kun olette scannaneet filmiä,niin miten scannaatte, eli siis asetukset? Minulla on Plustekin filmiscannerissa tuossa Silverfast Ai Studio. Siellä on sit noissa scannaus asetuksissa kohta, jossa voidaan valita että mikä filmi on scannattavana, eli esim Kodak Portra 400. Nyt haluaisinkin tietää, että tuleeko ilman tätä vai tällä asetuksella todenmukaisempi scannaus? Jotenkin ajattelisin, niin että jos scanneri scannaa kuvan, niin ilman mitään säätöjä se on sellainen kuin on kuvattu vai olenko väärässä?
Tuo negafix on hyvä, perusohje on valita oikea filmityyppi tai ehkä joku toinenkin filmityyppi voi antaa hyvän perustan tai jopa paremmat värit. Kun silmämääräisesti arvioi neutraalisuus ja jyrkyys niin oppii vähitellen tunnistamaan hyvä asetus. Sitten voi vielä noilla exposure ja tolerance säädöistä tehdä loppusilauksen. Kun värit on suht oikein niin voi siirtyä säätämään jyrkkyys, histogrammi ja käppyrät. Mutta värivirheet pois ensin.
Itse asiassa se "tuoreus" riippuu siitä, millaista tuotetta käytetään. Kuten edellä jo mainitsin, standardiprosessin mukaiset kehitteet ovat yliaktiivisia, kun niistä sekoitetaan tankkiliuoksia ja niitä vanhennetaan keinotekoisesti. Yliaktiivisilla kehitteillä esimerkiksi värihajonta on suurempaa ja huipparit blokkaa helposti. Sen vuoksi käytetään startteria, jossa siihen lisätään vähän riippuen valmistajasta yleensä ainakin bromidia ja sitten saatetaan lisätä esimerkiksi bentsotriatsolia, jolla prosessi saadaan vastaamaan jo käytössä olevaa prosessia, jota ylläpidetään tuorestamalla. Eri asia ovat sitten harrastajille suunnatut tuotteet, joissa on esimerkiksi yhdistelty kemikaalikylpyjä, eikä edellä mainittuihin seikkoihin välttämättä kiinnitetä samalla tavalla huomiota. Silloin varmaan jonkinlainen aikaan tai lämpötiloihin perustuva kompensointitaulukko on paikallaan.