Juurien muodostelma toi mieleeni heti Junnu Vainion aivan lyömättömän tekstin: "Miten sattuikaan sinne juurtumaan Yksinäinen saarnipuu Paikkaan sellaiseen johon kyennyt Ei elollinen mikään muu..." ja on tämä kuvakin todella vaikuttava kaikkine muotoineen ja väreineen.
Ompas ru(o)hoisan juurevainen etuala, vedessä leijuvainen hiir(/d)enpääkivi ja kaiken maa-ilmain mitallivärejä hehkuvainen taivas. Kuparisen rikkoutuessa pronssikauden hopeoista kullan kimalluksiin. Ikiaikaista fantasiaa (tuli-ilma, maa-vesi). Maahisten (hi)isien, orgaanisten suonten rajamailla. Hieno.