Vain tunnustaa, että olen kerran ollut itsenäisyyspäivän kulkueessa. Se johti Hietaniemen hautausmaalle, eikä ehkä niin leimallisesti ollut poliittinen (vaikka toki sitäkin oli) siihen aikaan. Kaikkeahan se naisenpuute nuorella miehellä teettää.... Yritin silloin hiukan seurustella pohojalaistytön kanssa, toivossa piti suostua kaikenlaiseen. Tytöstä olisi varmasti tullut hyvä emäntä isoohon taloohon, mutta eihän minulla poikapoloisella ollut minkäänlaista taloa. - Tasapainon vuoksi olen sitten kerran osallistunut vappukulkueeseenkin. Toveri Estin em. mainitsemaan tapaan olen aina vierastanut kaikenlaisia kulkueita, mutta poikkeus vahvistaa.
Tämän vuotisen juhlapäivän aloitin katsomalla kättelyjonoa. Muuten en aio telkkaa tms. avata tänään. Meikäläiselle riittää tunnelman nostattamiseen tuon pälkäneläisen kättelyn seuraaminen. (Yhdessä koiran kanssa katsottiin.) Linnan ovet avautuivat jo Pälkäneellä – Tältä näyttää koirien kättelyjono
Natsipelleihin tuli tutustuttua jo koulussa. Lukioaikoihin vaikutti Lahdessa aika aktiivinen uusnatsiliike. Porukka pukeutui hiukan sotilasmantteleita muistuttaviin takkeihin tai lentäjäpuseroihin, hihaan ommeltiin kotkankuvat ja oltiin niin natsia niin natsia.... . Ymmärtääkseni se sakki kuitenkin oli pääosin rauhanomaisia Aatun fanitajia, ei vaarsinaisesti väkivaltaa tai muuta häiriötä lietsovia. Lähinnä pelleinä heitä tosiaan pidettiin... Mieleen on jäänyt saksan tunti, jossa opettaja luetti ääneen kirjan kappaleita. Yksi kaveri sai (ihan syystä) opettajalta suuret kehut hienosta ääntämyksestään. Opettaja hämmentyi eikä osannut mitenkään ymmärtää, miksi luokka hörähti nauramaan, kun hän kehui ääntämystä. Kukaan ei kai viitsinyt kertoa, että se taito oli peräisin siitä, että ko. porukka kuunteli illat pitkät Hitlerin puheita levyiltä. Sama sakki kavereineen vaikutti sittemmin Hämäläis-Osakunnan piirissä. Ampumarata kellarissa ahkeraa harjoittelua varten No, sitten vajaa kymmenen vuotta myöhemmin oli taistolaisuus muodissa... Vastaava nuorisojoukko selitti nuppi tutisten sosialismin etuja. Aika aikaa kutakin, nyt taitaa olla taas lähinnä se natsiajan vuoro.
Tunnustan myös olleeni kerran itsenäisyyspäivän kulkueessa tai pikemminkin paraatissa. Se järjestäytyi Lahden Kisapuistossa ja eteni sieltä Aleksanterinkatua pitkin Karjalankadulle. Porukkaa oli katujen varsilla todella paljon, ja paraati myös televisioitiin, Porilaisten marssi soi samoin kuin Suomalaisen Ratsuväen kunniamarssi, 30–vuotisen sodan marssi; oltiinhan Hämeen Ratsurykmentin ja Hämeen Ratsujääkäripataljoonan kotikaupungissa. Istuin neuvostoliittolaisen kuorma-auton lavalla, edessä 7.62 RK 62 rynnäkkökivääri, kauluksissa ratsuväen keltaiset laatat punaisila raidoilla ja uunituoreilla alikersantin arvomerkeillä varustettuna. Tunnelma oli hyvin isänmaallinen, liput liehuivat ja Lahden varuskuntasoittokunta soitti. Hillujia tai häiriköitä ei näkynyt. Siihen aikaan ne olisi alta aikayksikön kiikutettu jalkojen maahan ottamatta maijaan ja putkaan. Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Kaiketi kaikki pääsivät jostain paraatista osallisiksi siihen aikaan. Itse taisin olla kesäkuun 4. päivän paraatissa Mikkelissä. Kuuma päivä sattui torilla seisoskeluun. - Uutta mallia RK 62 ei vielä riittänyt kaikille, joten vanha kunnon AK47 oli työkaluna. Kovasti isänmaallisia kyllä oltiin, vaikka neuvostoliittolaisia aseita kanniskeltiinkin.
Oma muistoni itsenäisyyspäivän paraatista osuu vuodelle 1973, ja Vekaranjärven varuskunnan paraatiin. Piti oleman vapaapäivä kasarmilla. Oltiin edellisenä päivänä luovutettu varusteet, ja pelkässä lomavarustuksessa odotettiin siirtoa RUK:hon Haminaan. Johto oli kuitenkin saanut vielä aamulla idean, että myös upseerioppilaiden pitää osallistua paraatiin. No mikäs siinä. Käytiin kuittaamassa rynnäkkökiväärit varastolta, mutta muuten meillä oli käytettävissä vain kevyt lomavaatetus, mm. ne onnettomat ohuet villasormikkaat. Muuta en siitä tilaisuudesta muista kuin että marssittiin ympäri kasarmialueen ja paleli niin riivatusti, varsinkin kädet sitä kymää aseen rautaa vasten. Jotenkin siitä selvittiin vaikka pakkasta oli rapiat 20 astetta. Päiväkirjani mukaan seuraavan aamun lähtö Haminaan oli varhainen; herätys klo 4:30, ja sen päivän säätä olen päiväkirjassani kuvaillut sanoin "pakkanen hipoo 30 astetta". Onneksi kuljetus ei ollut millään kuorma-autolla vaan bussila Kouvolan asemalle ja sieltä lämpimässä junassa Haminaan. Jokunen päivä sitten TV:ssä meteorologi puhui itsenäisyyspäivän säästä. Hänellä oli siinä esillä lämpötilakäyrät muistaakseni 60-luvun alusta lähtien, ja siinä sarjassakin tuo vuoden 1973 itsenäisyyspäivä oli kylmin.
Millään muulla marssilla en ole ikinä ollut kuin intissä oli joku marssi missä oltiin kuorma-auton lavalla ja sotilasläänin komentaja sen otti vastaan, siinä piti kääntää päätä vauhdikkaasti komentajan kohdalla, pää kääntyi, kypärä ei, oli turhan isoa kokoa ja sopivammaksi sitä ei suotta vaihdettu
Ainakin valalla yleensä marssitaan. Olimme pelkästään muodossa, mutta parhaiten on jäänyt mieleen se, kun tervehdittiin varuskunnassa vierailevaa Neuvostoliittolaista marsalkkaa. Meillä pakasta vedetyt maastopuvut ja sotaherralla lakki kuin pesuvati.
Marssitaan ja marssitaan. Porin prikaatissa saapumiserä 1/77 pidettiin ensin vajaa viikko metsässä ja valatilaisuus yöllä hakkuuaukealla, kokkojen valossa. Paluuarssi varuskuntaan heti toimituksen jälkeen, räntää tai lunta satoi, pyörämarssi oli ikimuistoinen. Kasarmi tuntui aika luksukselt
Tunnustan olleeni tuon Itsenäisyyspäivän Lahden valtakunnallisen marssipararaatin lisäksi kahdessa muussakin marssissa: partiolaisten marssissa ja paraatissa Tampereella toukokuun alussa 1960, ja Tampereen Ilveksen 50 vuotisjuhlamarssissa niin ikään Tampereella keväällä 1981 (olin seuran hallituksen jäsen). Molemmat marssit kulkivat Tampereen Hämeenkatua pitkin Hämeensilla yli kohti Ratinan stadionia. Joten kyllä on tullut marssittua. Jk. Hennalassa oli varsinkin alokasaikana ja raukissa joka päivä monenlaista marssia. Jk. jk. Joskus työpaikan Oktoberfestissä soitin lisäksi saxofonilla ”When the Saints go marching in”…