Ylempiä toimihenkilöitä edustavalta järjestöltä tuli näköjään kysely, jossa kysyttiin, kannattaako jäsen yleisiä palkankorotuksia, vaiko henkilökohtaista sopimista työnantajan kanssa. Jos kannattaa yleistä sopimista, niin kyseltiin, paljonko korotus pitäisi olla. Edelleen kysyttiin, olisiko valmis joihinkin työtaistelutoimiin joidenkin vaatimusten ajamiseksi. Kiva, että jäseniltäkin edes joskus kysytään mielipiteitä. Monissa ammattiliitoissahan on ollut kautta aikain periaate, että ”Ay-pomot” päättävät, mitä mieltä heidän jäsenistönsä mistäkin asiasta ovat, ja ovat sitten laittaneet liiton niitä asioita ajamaan…
Palkka on aina sovittava itse. Miksi ihmessä pitäisi antaa jonkun muun sopia oman työpanoksensa hinta?
Riippuu tehtävästä. Jos ajatellaan vaikka jotain tehdastyötä, jossa on vaikkapa satoja ihmisiä tekemässä sisällöltään aivan samanlaista työtä, niin kyllä se on monessakin suhteessa hyvä, että heille sovitaan palkka yhteisesti. Vastaavasti jossain sellaisissa töissä, joissa tekijän henkilökohtainen panos työhön vaikuttaa huomattavan paljon työn tuloksiin, niin niiden kohdalla palkka kannattaa sopia tapauskohtaisesti. Nykyäänhän jo monissa työpaikkailmoituksissa kerrotaan, paljonko tehtävän palkka on, niin sitten voi työstä mahdollisesti kiinnostunut päättää, että haluaako hakea vaikkapa raitiovaununkuljettajan työpaikkaa, josta maksetaan 2 975 € / kk. Muutenkin olisi hassua, että esim. jonkun kaupungin liikennelaitoksen pitäisi neuvotella jokaisen kuskin kanssa erikseen jokin tietty palkka. Eikä se olisi yhdenvertaisuudenkaan kannalta hyvä juttu, ei läheskään kaikissa töissä tekijöiden henkilökohtaiset ominaisuudet sen kummemmin erotu.
Näin pahnan pohjalla työskennelleenä, jos ei olisi ollut jotain etujärjestöä sopimassa palkankorotuksista, eivät ne olisi ikinä nousseet, en muista, että koskaan olisin saanut itse neuvotellessa yhtään mitään koska ei ollut mitään pakkoa. Portin takana oli aina tulijoita. Ravintoketjun yläpäässä sitä voi olla vaikea ymmärtää.
Olen aina ollut töissä, joissa palkka katsotaan taulukosta. Aluksi valtion A- ja B- taulukoista, sittemmin OVTESin listoista. Minusta se oli hyvä ja selkeä juttu: tasa-arvoinen ja luotettava. Sittenhän aina saattoi tehdä enemmän töitä, jos palkkaa halusi enemmän. Nuorina miehinä teimme joskus paljonkin, josta tietysti oli oma hyötynsä. Asiantuntijatason tehhtävissä juttu on tietysti toinen, mutta kuten edellä todettiin, perustason työntekijän toivo on kyllä sen ammattiliiton varassa.
Kaikki on mahdollista. Jos on tyytyväinen taulukkopalkkaan tai jonkun muun sopimaan palkkaan, niin asiahan on ok. Mutta niin kauan kuin itse olen työelämässä ollut palkansaajana, on ilmennyt toiveita paremmasta palkasta jopa tyytymättömyyttä omaan palkkaan. Kun usein näin on, kannattaa oma palkkansa aina sopia ihan itse. Jos tämä ei sovi työnantajalle, pitää vaihtaa työnantajaa. Jos tämä tie on hankala, silloin pitää vaivautua niin paljon, että hankkii lisää osaamista ja kasvattaa näin markkina-arvoaan.
Teoriassa noin, joo…. Mutta, tuo on usein sarjaa ”helpommin sanottu kuin tehty”. Jos on jonkun alan kovan luokan osaaja, niin silloin niitä työnantajia voi tavallaan laittaa kilpailemaan omasta itsestään, mutta ennen kuin sinne tasolle pääsee, se vaatii yleensä sellaista opiskelua ja halua itsensä kehittämiseen, jota kaikilla ei välttämättä ole. On paljon ihmisiä, joita esim. kovin pitkälle menevä opiskelu ei oikein kiinnosta, ja tykkäävät tehdä enemmän käsillään konkreettisia töitä, kuin pohdiskella joitakin teorioita jossain toimistossa jne. Nuo ovat yleensä semmoisia perusjuttuja, joita ei oikein voi mihinkään pakottaa, ellei ihminen itse elämäänsä muutosta kaipaa. Vaikkapa jollain perustason teollisuustyöntekijällä ei juurikaan ole mahdollisuuksia työnantajien kilpailuttamiseen, ja vastaan pitää ottaa sitä työtä mitä on tarjolla, ja sellaisella palkalla, mitä ko. työstä yleensäkin maksetaan. Tällöin on hyvä, että on jokin taho, joka heidänkin etujaan ajaa.
Elät jossain omassa kuplassasi, valtaosalle työntekijöistä esittämäsi "vaihtoehdot" eivät ole mahdollisia ja jonkun ne on nuokin työt tehtävä, että pääset vaikkapa Runoon kahville
No Suomessa se palkka alkaa määräytymään jo koulutuspoliittisten päätösten kautta. Suomessa koulutus kun ei maksa mitään, joten vastavuoroisesti valtio on saanut "tavallaan" sanella ehdot sitä kautta ja ohjata työmarkkinoilla palkkoja. Nythän tämä(kin) mekanismi ollaan romuttamassa kokonaan. Edit. Suomessa koulutus on siis rakennettu sillä ajatuksella, että työvoima löytyy omasta reservistä. Ja tämä on taas sellainen pidempiaikainen juttu.
Banaanikaupalla tienaat paremmin ("Kyse on ilmastointiteipillä seinään kiinnitetystä banaanista, jonka myyntihinta nousi kaikkine kuluineen huimaan 6,2 miljoonaan dollariin"): https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010848378.html --- Tein heti kolme. Haluuks joku ostaa?
Just se ajatuksen puute haittaa ammatillista koulutusta. Oikeastaan ainoa työllistymiseen liittyvä ajatus, joka koulutussuunnittelussa on ollut, koskee opettajien työllistymistä. Kavereille duunia, ja tuloja oppilaitokselle. Niinpä sitten järjestetään koulutusta, josta oikeastaan kukaan ei työllisty. Ne em. 40000 akateemista työtöntä ovat siitä hyvänä esimerkkinä - on opiskeltu jotain kivaa ja mielenkiintoista, mutta vailla minkäänlaista ajatusta siitä, että koulutuksen jälkeen pitäisi työllistyäkin. Vaikkapa nyt valokuvaajat - niitä on kiva kouluttaa, ja tulijoita on kivalle alalle. Niinpä vuosittain on valmistunut noin 500 ammattitutkinnon suorittanutta valokuvaajaa. Heistä noin 5 työllistyy vuosittain. Täällä Länsi-Uudellamaalla järjestetään mm. ruotsinkielistä tapahtumajärjestäjien koulutusta. Satuin tutustumaan siihen hiukan, kun tuttu kävi ko. kurssin. Ihan asiallista koulutusta, mutta valtaosa osallistujista oli Pohjanmaan rannikolta, eikä osaa ollenkaan suomea. En tiedä, onko kurssilaisista joku saanut ihan töitäkin, mutta valistunut arvaus on, että ei. Vaikea kuvitella kielitaidotonta järjestäjää missään niin isossa tapahtumassa, että siellä on palkattua henkilökuntaa. Jne. jne. jne. jne. Tavallaan hallituksen tyly rajaus toisen tutkinnon maksuttomuuden eväämisestä on tervekin, vaikka toki monissa kohdin kohtuuton.
Kyllä kyllä. Mutta eihän se sen yksittäisen ammattilaisen ongelma pitäisi olla. Edes palkkion suhteen. Kuka siitä koulutetusta työvoimasta eniten hyötyy? Miksi edes kouluttaa yhteiskunnan varoilla, jos kukaan ei siitä hyödy? Maksuttomuuden poistaminen on kohtuutonta sen yksittäisen henkilön kannalta. Siksi seuraava hallitus (mikäli ei ole populistinen) poistaakin listaamattomien yritysten osinkoverohuojennukset.
Muilta osin jokseenkin samoilla linjoilla, mutta osinkoverohuojennuksen idea on kompensoida yhtiön tuloksesta jo toimeenpantua tuloverotusta. Aikaisemmin oli yhtiöverohyvitys, joka ajoi kutakuinkin saman asian. Muilta osin veroa maksetaan joko pääomatulosta tai ansiotulosta.
Osakeyhtiölain mukaan yrityksen tulee tuottaa omistajilleen voittoa. Ei omistajan rahat ole yrityksen rahoja. Ja sama toisin päin. Tuolla logiikalla esim. vuokranantaja voisi sisällyttää sähkön vuokraan ja sähkön tuottama arvonlisäys olisi aina laskentajakson pörssisähkön maksimin mukaan. Ongelmahan on se, että pienien(kään) yritysten ei Suomessa kannata investoida (omistajan näkökulmasta), vaan kasvattaa vain markkina-arvoa. Mitä isompaa tietovarantoa takanasi pidät, sen arvokkaampi olet.
Just katselin Iso-Britannian valokuvaajakoulutusta, ns Masters degree. Nelinumeroisia opintomaksuja punnissa.
Meillä oli musiikkilukion rinnakkaisluokalla tyttö, joka soitti viulua. Oli innokas, mutta ei oikein edistynyt. Lukion jälkeen sen ajan konservatorioon oli yhteishaku koko Suomessa ja hakijoita sijoitettiin niihin konservatorioihin, joissa oli tilaa vaikkapa viulunsoitonopettajan linjalla. Tyttöä ei valittu mihinkään eli hän ei Suomen yhtenäishaussa päässyt mihinkään konservatorioon. Heillä oli varakkuutta ja lähti opiskelemaan Yhdysvaltoihin viulunsoitonopettajaksi. Tietysti kuulosti hienolta, kun oli valmistunut ihan ulkomailta viulunsoitonopettajaksi. Kuulin useasti hänen soittoaan ja mielestäni hän ei osannut mitään . Sen jälkeen en ole paljoa korvaani lotkauttanut, jos joku on ulkomailla opiskellut ja sillä retostellaan.
No juu, kyllähän tuollaistakin voi käydä, mutta kyllä kai fiksut ihmiset ymmärtävät olla tekemättä mitään yleistyksiä yhden tapauksen perusteella. Moni suomalainen ammattimuusikko on käynyt ulkomailla opiskelemassa erittäin hyvällä tuloksella.
Näin se varmasti sitten on. Varsinkin kun tämän toteaa kaverini, joka kertoo olleensa työelämässä aina ”Näin pahnan pohjalla työskennellyt…”, mutta on kymmeniä vuosia kuvannut kalleimmalla mahdollisella Nikonin kalustolla, ja on julkaissut ja julkaisee tälläkin alustalle ahkerasti hyvin paljon - satoja - kalliiden erilaisten lomamatkojen aikana ottamiaan lomakuvia milloin mistäkin eripuolilta maailmaa. (Totean pelkästään omasta tilanteestani arvioiden, että Antarktis, Japani, etc… ovat äärimmäisen harvojen pahnan pohjalla työskennelleiden herkkua samaten kuin Nikonin kalleimmat laitteet…). Joskus sitä omaa kuplaansa on vaikea havaita ja ymmärtää… Jk. Runon tytöt muuten ovat useimmiten opiskelijoita, jotka haluavat opiskella käytännön asiakaspalvelua, luoda hyvää tunnelmaa, saada rahaa opiskelujen rahoittamiseen, tekevät juuri sitä mitä edellisessä viestissäni totesin mahdolliseksi.