Mikähän enää nykyään ei olisi taidetta? Lapin yliopiston entisen rehtorin luento oli opiskelijoiden mielestä sekava ja se olisi pitänyt keskeyttää hyvissä ajoin. Luennoijan itsensä mukaan se oli performanssitaidetta. Seinäpintojen sotkeminen on ollut taidetta jo vuosikaudet. Samoin jokainen henkilö, jonka tuottaja ja Auto-Tone ovat saattaneet radioaalloille ääntelemään enemmän tai vähemmän melodisesti, on artisti.
"Maisemakuvaajana" pidän ns. katukuvausta myös jonkinlaisena maisemakuvana, jossa ihmisten taustana oleva maisema ei ole lunnonmaisemaa vaan ihmisen rakentamaa. Koska katukuvassa pääosassa ovat ihmiset, kuvaaja yleensä hakeutuu paikkoihin joissa "sattuu ja tapahtuu", joissa on paljon ihmisiä, liikettä ja toimintaa: torit, markkinat, julkisen liikenteen solmupisteet jne. Katukuvauksessa, ihan kuten maisemakuvauksessakin oikeaan aikaan paikalla olemista voi paljonkin auttaa sillä, että seuraa säätä sekä vuorokaudenaikoja ja vuodenaikoja (tai vaikka bussien aikatauluja). Rajauksen ja taustan suunnittelu etukäteen parantaa paitsi mahdollisuutta onnistua teknisesti, myös valmiutta reagoida vaihtuviin elementteihin kuten ihmisten toimiin tai nopeisiin valon muutoksiin. Kuvauspaikoissa "passissa olo" on myös hyvää harjoittelua laukaisuhetken valintaan myös niissä ehkä puhdasoppisemmissa katukuvaustilanteissa, joita ei ole miltään osin kokeiltu tai harjoiteltu etukäteen. Ei öljyvärimaalarikaan aina ole tyytyväinen ensimmäiseen tulokseensa, vaan maalaa samalle kankaalle joko kokonaan tai osittain uuden kuvan. Suunnitelmallisessa katuvauksessa se on sitä osittain uudelleen tekemistä, koska taustan elementit ja sommittelukin suurelta osin voivat säilyä. Ja palatakseni itse kysymykseen. Teoksen taiteellinen arvo ei aina korreloi sen kanssa miten paljon sen aikaansaamiseksi on käytetty työtunteja, eikä sitä kuinka monta (julkaisematonta) versiota siitä on tehty ennen julkaisemista. Joskus hyvää ja nopeasti voi syntyä ihan pelkällä hyvällä tuurillakin. Lopputulos on kuitenkin se mikä ratkaisee.
Hiukan jäi epäselväksi, miksi lainasit viestiäni ja mitä haluat minulle kertoa? Sitäkö, että hyvää taidetta tulee, kun näkee riittävästi vaivaa… Eikun ei sittenkään, kun: No juu, hienosti tehty öljyvärimaalaus vaatii kyllä ihmiseltä jo sellaista osaamista, että sitä on helppo kutsua taiteeksi. Suoraan sanottuna, valokuvaaminen näillä nykyaikaisilla digikameroilla ei ole kovin vaikeaa, joten aika harvan kuvaajan työt meikäläisessä mitään suurempaa ihailua herättää, mutta väliäkös hällä, kiva niitä kuvia voi silti olla katsoa...
Nämä tekoälykuvat ei oo valokuvia eikä tairetta. Jos koostaa itse ottamistaan valokuvista niitä yhdistämällä ollaan astetta paremmalla tolalla, ehkä joskus taidettakin.
Just. Arvotonta roskaahan ne. Arvottomuus, vaivattomuus ja laaduttomuus ovat tämän ajan "juttuja". Rappiota.
Joo, ei ole tekoälyllä tehdyt kuvat valokuvia eikä taidetta, mutta ei sitä taidetta mielestäni ole useinkaan kameralla otetut valokuvatkaan. Ne ovat vain – valokuvia. Toisaalta, mitäpä tämmöisestä väittelemään, se tuskin mihinkään johtaa...
oon monesti miettinyt taidevalokuvien olemusta puolitosissani, tuntuu että sitä taidetta ei oo itse kuvassa vaan sen kuvatekstissä. Ihan tavanomaisen näköinen kuva saa niin korkealentoisen selityksen joten sen täytyy olla taidetta. itse en osaa selittää omia kuvia samalla lailla, ne ei olekkaan taidetta. Toki on olemassa ihan hienojakin taidekuvia.
Juu, se taiteen määrittäminen on ainakin itselleni hieman hankalaa, kun en sitä ole koskaan missään edes opiskellut, koulun kuvaamataidontunteja enempää. Niin, ja tekniikan opinnoissa oli vapaaehtoinen ”Taiteen tuntemuksen”- kurssi, johon osallistuin. Taiteen tarkoitus varmaan vaihtelee. Jollekin se voi olla itseilmaisua, kommunikointia, kulttuuriperinnön säilyttämistä, viihdyttämistä tai yhteiskunnallisten ja filosofisten kysymysten tutkimista. Voihan se myös herättää katsojassa tunteita ja haastaa hänet pohtimaan omaa suhdettaan ympäröivään maailmaan jne. Eli, taiteessa on varsin subjektiivinen luonne. Se, mikä on yhdelle henkilölle kaunista tai merkityksellistä, ei välttämättä ole sitä toiselle. Kaipa taide on ihmisen tapa tutkia ja tulkita maailmaa, tunnetta ja kokemusta, tai jotain semmoista, en tiedä…(??) . On kyllä, niitä ei vaan niin usein ole näkyvillä, ellei lähde niitä varta vasten vaikkapa johonkin näyttelyyn etsimään.
Törmäsin valokuvataiteeseen aikoinani Pohjanmaan valokuvakeskuksessa. Olin oikein sen johtokunnassakin monta vuotta ja puheenjohtajana oli tunnettu luontokuvaaja. Keskuksen kantavana henkilönä oli aikoinaan vanhankansan muotokuvaaja. Sitten alkas puhaltamaan valokuvataiteen tuulet. Luontokuvia ei saanut entiseen malliiin olla näyttelyissä, eikä mun kiinnostuksen kohde muotokuvauskaan ollut taidetta….eli ei sopinut kyseisen puljun toimintaan. Muutenkin johtokunnassa oli aikalailla toisin ajattelevia henkilöitä kuin minä.. Lähdin sen silloisen puheenjohtajan kanssa pois laitoksesta enkä oo montaa näyttelyä viitsinyt siellä 30 km päässä käydä katsomassa.
Samansuuntaisia ajatuksia. Ihmettely on minusta avain. Tuomitseminen ei ole rakentavaa. Hyvä tietysti, että itse tietää mitä mieltä on.. Arvostamani Pekka Hannula on pohdiskellut taiteen monisärmäisyyttä blogissaan: Mitä on taide – Laaja ja monipuolinen artikkeli taiteesta ja sen olemuksesta – runsaasti näkökulmia taiteeseen – luovuudesta kulttuuriteollisuuteen ja kaikkea siltä väliltä. — Pekka Hannula
Mielenkiintoinen yhteys alkuperäiseen teemaan löytyy 1860 luvulta, jolloin Strindberg naapurissa kuvasi tähtitaivasta ilman linssiä ja kameraa. Hän epäili linssin vääristävän luontoa ja loppu on historiaa. Fotografen August Strindberg - SFF
En ymmärrä ruottia, mutta ei valokuvan tekeminen välttämättä kameraa tarvitte. Kun on seinä ja siinä reikä niin sekin voi riittää. On ihan toinen tekemisen meininki kuin tietokoneella tehty nettimaailman keskiarvokötkötyskuva.
Strindberg laittoi pelkän valokuvauslevyn yöllä nurmikolle valottumaan tähtien paisteeseen. Sillä tavoin liittyy alkuperäiseen otsikkoon.
Toisaalta, ennen kuin sen tietokoneen on saanut tekemään sen ”keskiarvokötkötyskuvan”, niin jonkun (joidenkin) on pitänyt sille tietokoneelle tehdä melkoinen ohjelmisto, minkä tekemiseen on vaadittu melkoista osaamista, enemmän kuin siinä, että on tehnyt seinään reiän! Kaipa se ohjelmistokin voisi olla ”taidetta”…
Kiitos hyvästä kommentista; ihan oikeassa olet. Esitin asiat hiukan väärässä järjetyksessä, koska juttuni tarkoitus oli nimenomaan kertoa siitä, että katukuvaus ei ole kaikilta osin pelkää "satunnaista räpsimistä". Toki ihmiselämän kuvaanisessa ihmiset voivat jäädä sivurooliin jos keskittyy liiaksi "lavastesiin" ja taustaan. Toisaalta mitä enemmän käy hyvin valittuina ajankohtina ennalta valituissa kohteissa, joissa liikku paljon ihmisiä, sitä suurempi todennäköisyys on saada ihmiselämästäkin hyvä kuva. Silloin tapahtuma on kuvattuna hyvään taustaan ja onnistuneeseen sommitteluun, ja jopa hyvässä valaistuksessa. Sopii harastajalle, joka ei tee sitä rahan vuoksi eikä laske työtunteja, vaan paremminkin hakee harrastuksesta haastetta ja mielekästä ajankulua.
Määrittele nykyisyys. Onko "Viimeinen ehtoollinen" taidetta vai jotain muuta? Entä seuraavat. Yhdessä tai erikseen. Vai.
Niin, retorisiin kysymyksiinhän ei yleensä odotetakaan vastausta. Ehkä poleemisen viestini takana oli ajatus siitä, että ympäröivä yhteiskunta ja sen ehkä portinvartijat, ehkä (sosiaalinen) media, ehkä rahakirstun haltijat määrittävät mikä milloinkin on taidetta. Taide ei ole taiteellinen luomus, vaan yhteiskunnallinen luomus. Eikä pelkästään nyt vaan aiemminkin (kovin vähämerkityksellistä siis on se, ettei onnenpyörä minun käsitykseni mukaan ole taidetta). Alunperin ajattelin tuolla nykyisyydellä sanotaan nyt pariakymmentä vuotta, mutta tässä mielessä sen voisi kai vähintään korottaa neliöön.
Se on kyllä harmittavan tyypillistä, että näissä nettikeskusteluissa joiltakin katoaa täysin ymmärrys siitä, mistä keskustellaan. Tartutaan vaan johonkin merkityksettömään sivuasiaan ja ruvetaan vääntämään siitä!! Tässä keskustelussa siis oli kyse siitä, onko tekoälyn luomat kuvat valokuvia ja/tai taidetta. Moni totesi, että ei ole kumpaakaan. Siihen sitten ”heitin”, että jossain kaupungissa harhaileva ja valokuvia räpsivä henkilö ei välttämättä ole suuri taiteilija hänkään, vaikka hänestä itsestään ehkä sille tuntuisikin. Kuitenkaan ei ollut tarkoitus keskustella sen syvällisemmin katukuvauksen saloista! En epäile hetkeäkään, etteikö moni katukuvaaja panostaisi puuhaan oikein kunnolla, kuten tuossa jo esimerkkejä annoitkin, mutta se EI todellakaan liity keskusteluun tekoälyn luomista kuvista!!! Alkaisikohan tämä taas riittämään tästä aiheesta – toivottavasti…
Juuri näin. Sama koskee monia muitakin taiteen lajeja. Helsingin Sanomissa etenkin tanssiteosten ja valitettavasti konserttienkin arviot ovat yhtä tyhjän kanssa. On sellaisia kliseisiä lauseita, kuten: teos näyttää meille sen, mitä emme näe jne.