Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma kertoi eilen Elämäni Biisi -ohjelmassa harrastaneensa DX-kuuntelua ja sen perusteella valinneensa biisinsäkin. Arkkipiispa Tapio Luomalle työkaverit ovat suorastaan Jumalan lahja: "On tärkeää, että työyhteisön hyvinvoinnin eteen työskennellään tietoisesti" Joskus poikasena tuli itsekkin harrastettua DX-kuuntelua asianmukaisella Neuvostoliittolaisella Selena-radiolla. Kuvan lähde Wikimedia Commons.
Joo, Selena-radio oli aikanaan monen DX-harrastajan suosiossa, eikä ihme, hyvä radio se kuulemma olikin, eikä kuitenkaan ”hinnalla pilattu”.
DX-kuuntelijoita taisimme olla kaikki 1970-luvulla ja vielä 1980-luvun alkupuolellakin, kun kotimaiset radiolähetykset päättyivät yhdeksän aikoihin illalla ja piti ruuvata Radio Luxemburgia ja vastaavia kuulumaan pitkinä iltoina. Itselläni oli Blaupunkt-merkkinen radio.
En tiedä, moniko piti kuuntelulokia ja lähetti kuunteluraportteja radioasemille. Ulkomaisia radioasemia varmasti kuunneltiin yleisesti lähialueilta sen, minkä normaaleilla matkaradioilla ja höyryradioilla kuuli. Jos ei aivan pitkälankaa, niin saattoipa joku heittää räystäälle lapamatoa paremman kuuluvuuden takia.
Juu, antennien tyyppiin on vaikuttanut kovasti sekä harrastuksen intensiivisyys, että asuinpaikka. Kerrostaloon on usein huono rakentaa kunnollisia antenneja, mutta reilunkokoiselle omakotitontille kylläkin. Tosin, aikanaan oli monissa kerrostalojen yhteisantenneissakin jonkinlainen antenni myös HF-alueelle, mutta nykypäivänä taitavat olla jo pääosin poispurettuja. Maalla asuvat ovat voineet käyttää vaikkapa lehmien laitumen ympäri kiertävää piikkilankaa antennina, tai vanhaa kunnon ”Heteka”-rautasänkyä. Vastaanotossa antennin laadulla ei ole niin väliä, mutta jos käytetään esim. radioamatöörilähetintä, niin sitten tilanne on aivan toinen. Vääränlainen antenni kun saattaa tuhota lähettimen pääteasteen. Vaikka väitteen mukaan, on joku kuulemma onnistuneesti lähettänyt sillä ”Heteka-antennillakin”, ja mikäs siinä, jos nukkumapaikan ja lähettimen välissä on tehokas antenniviritin.
Onnistuin jotenkin rakentamaan keskikoulun käsitöissä kidekoneen, jolla pystyi kuuntelemaan Lahden pitkäaaltolähetyksiä Merkillistä oli se, ettei se tarvinnut mitään sähköä, oli vain kaksi johtoa, toinen antenni ja toinen maa. kiinnitin antennijohdon pöytälampun metallijalustaan ja pidin maajohtoa kädessäni, kuuntelu kuulokkeella.
Näinpä, se sähköenergia on siinä vastaanotetussa radiosignaalissa, ja kidekoneen kide, tai uudemmissa diodi tasasuuntaa kantoaallon jättäen jäljelle vain signaalin verhokäyrän, joka sisältää radion välittämän ohjelmasignaalin. Oikeastaan kidekone on syyllinen meikäläisenkin ammatinvalintaan. Joskus lapsena löysin eräästä kirjasta rakennusohjeen transistorivahvistimella varustettuun kidekoneeseen. Siinä siis perinteisen kidekoneen perässä oli yksi transistori nostamassa kuulokkeen äänenvoimakkuutta. Tämä tietysti vaati myös pariston. Rakennettuani laitteen, sepä ei toiminut. Tarkistin moneen kertaan, että kytkentä oli tehty juuri ohjeen mukaan, mutta eipä siitä kuulunut pihaustakaan, vaikka antenni ja maajohtokin olivat kunnossa. Tästä kuitenkin heräsi kiinnostus, että miksi laite ei toiminut. Siihen aikaan oli vähän suomenkielistä elektroniikka-alan kirjallisuutta saatavana, mutta jonkun opuksen kuitenkin kirjastosta löysin, missä kerrottiin, että puolijohteet ovat arkoja koville lämpötiloille ja sitten lopulta tajusin, että laitteen juottamisessa käyttämäni 150 W kolvi oli tuhonnut tuon transistorin. Eipä muuta kun viikkorahoilla ostamaan uusi transistori, ja sitten uusi juotostyö, tällä kertaa käyttäen pihtejä ”lämpölukkona” transistorin johtimissa, kuten olin löytämästäni oppikirjasta lukenut ohjeena transistoreille. No sittenpä laite lopultakin toimi, ja tästä innostuin niin paljon, että päätin, että isona minusta tulee elektroniikkainsinööri, kuten sitten tulikin…
Tuosta tulee mieleeni ikivanha armeijavitsi. Vääpeli kysyy uusilta alokkailta: onko kukaan saanut sähköalan koulutusta? Minä olen sähköinsinööri, vastaa joku. Hyvä, te sammutatte sitten valot illalla.
No niin , vaikka onhan tuossa vitsissä korrelaatiota hiukan tosielämäänkin. Kotimaisia työpaikkailmoituksia kun katselee, niin aika usein huomaa, että varsin yksinkertaisiinkin työtehtäviin on usein kovat koulutusvaatimukset.
Demareissa on paljon ikääntynyttä porukkaa, jotka on ns. työväkeä, elikkäs siis matalan koulutusasteen omaavia. Persuissa on aika paljon porukkaa, jotka eivät syystä tai toisesta kerro tiedusteluissa puoluekantaansa; nyky-Suomessa kannattajina taitaa olla aika paljon amk- tai yamk-tutkinnon suorittaneita miehiä.
Makuasioista ei kuulemma kiistellä. Vaan mistäs sitten jos ei niistä? Ja makunsa kullakin. Ihime vampyyri...
perskule luulin että tämä jäbä on Jazz-Rock yhtyeestä Blood,Sweat & Tears, nykyisemmästä kokoonpanosta etsiskelin nimeä mutta en löytänyt, soittimina luulisin mm. lyömäsoittimet ja taustalaulu.
Joskus toi postikin..... - No, ripeästi toimi Telefotokin. Kahdessa minuutissa tilaus käsitelty ja alle vuorokaudessa paketti himaan.
Telefoto Liisankadulla. Kelpo mesta jonne kiikutettu monta donaa. Viimeisiä kunnon valokuvausalan putiikkeja.